Klaudia Denisovin sarjakuvateos Minä, sinä, ukki ja mummo kuvasi tummuudellaan pienen lapsen ahdistusta ja pelkoa eri asioista. Mukana oli kuitenkin paljon huumoria keventämässä tummuutta.
Pienet siskokset olivat mummolassa käymässä. Mummola sijaitsi metsässä, jossa oli paljon jäniksen jälkiä. Yöksi mummo lukitsi ovet tarkasti, jotta jänikset eivät pääse sisälle. Mummollakin oli selvästi kaikenlaisia pelkoja, jotka hän toi esille toimissaan esim. uima-altaaseen ei voinut laittaa vettä, että tytöt eivät huku, mutta he saivat pomppia siinä. Siispä vanhempi tyttö pomppi siinä jatkuvasti, ettei mitään pahaa tapahtuisi.
Vierailunsa aikana tytöt paistoivat lettuja ja kävivät kirpputorilla. Ukin tehtävänä oli toimia kuskina, eikä hän pahemmin jutellut, poltti vaan tupakkaa ja köhi.
Mummon syli oli kuitenkin lempeä ja oli kiva lähteä taas kotiin, kun isä tuli hakemaan. Hei hei mummo ja ukki.
Klaudia Denisov, Minä, sinä, ukki ja mummo
Suuri Kurpitsa 2026
s. 155
Sarjakuvateos
Tarpeellinen aihe 💚 Lapsilla pitäisi olla äiti / isä / mummo . . . joku jonka kanssa puhuisi pelkoja pois ja tekisi suunnitelmia pelkojen karkoittamiseksi. Joskus kyllä lapsi voi olla järkevämpi kuin aikuinen.
VastaaPoistaLapsi voi olla järkevämpi kuin aikuinen, mutta niinhän ei pitäisi olla, vaan aikuisen pitää olla lapsen tukena myös pelkojen ja ahdistuksen aikana.
PoistaKaikki lapsen kokemuksen kautta kuvattu kiinnostaa minua, ja välillä on kiva lukea kertomuksia sarjakuvamuodossa.
VastaaPoistaTämä kirja on tilattu meidän kirjastoomme, pistin varaukseen.
Sarjakuvateokset ovat aina kiehtoneet myös minua ja kesti pitkään, ennen kuin ymmärsin postata niitäkin.
PoistaLapset ja lasten mieli ovat kiehtovia aiheita. Kuuntelen erittäin mielelläni lastenpsykiatri Jari Sinkkosen hyvin ymmärrettävää puhetta lasten kehitysvaiheista ja muista tärkeistä lapsiin kohdistuvista aiheista.
Uskon, että pidät kirjasta.