Kun ryömin elämäni
pohjamudissa nettikasinosta toiseen, olisin tehnyt mitä tahansa, jos joku olisi
kertonut minulle, että kaikki järjestyy vielä jonain päivänä.
Jenna Mäkelän tietoteos Kun
pelihimo ottaa vallan on kertomus omakohtaisesta ongelmallisesta peliriippuvuudesta
ja mihin se johti. Kirja on samalla monipuolinen tietoteos peliriippuvuudesta
ja siitä selviämisestä. Jenna Mäkelä on antanut kasvonsa ja nimensä
peliriippuvuudelle. Hän on ollut televisiossa, lehdissä ja netissä omassa
blogissaan puhumassa kyseisestä ongelmasta. Katselin Maarit Tastulan
ohjelmaa, jossa tämä nuori äiti kertoi reippaasti ongelmastaan ja siitä,
minkälaisiin salailuihin ja petoksiin se hänet johti, ja lopulta masennukseen ja itsemurhaan. Kun kuulin hänen kertovan
myös kirjastaan, päätin, että tämä kirja ansaitsee tulla luetuksi ja nähdyksi,
sillä peliriippuvuus on todella ongelmallista nykypäivänä, ja se aiheuttaa
mittaamattomasti ongelmia ja inhimillisiä kärsimyksiä jopa mielenterveysongelmia
ja itsemurhia.
Olen käynyt läpi helvetin.
Olen avannut jokaisen nettikasinotilin, kokeillut jokaista lottoa, pitkävetoa,
monivetoa ja voittajavetoa. Raaputtanut sormet rakoilla Onnensanoja ja
Ässä-arpoja. Olen tunkenut euron kolikkoja pelikoneisiin yhtä paljon kuin olen
minuutteina elänyt tätä päivää.
Suomalaiset ovat pelihullua
kansaa. Pelaamaan opetellaan nykyään jopa varhaiskasvatuksessa erilaisilla
tableteilla ja lautapeleillä. Lapsille löytyy palapelejä ja korttipelejä moneen
lähtöön. Vanhemmilla on kännyköissään pelisovellukset ja lapset saavat pelit
käyttöönsä, jotta pysyisivät hiljaa ja rauhallisina. Hyvästä käytöksestä
annetaan lisää peliaikaa, huonosta annetaan peliaikaa, jotta lapsi on hiljaa.
Nykyajan lapset istuvat kuin zombit hiljaa kännyköiden ja tablettien ääressä,
kunnes pitäisi lopettaa, ja silloin yleensä räjähdetään kiukuttelemaan.
Pelaaminen jatkuu kouluiässä
omilla kännyköillä. Kouluilla on käytössä tableteilla opetukseen suunnattuja
pelejä, joiden avulla opitaan uusia asioita. Välitunnit näpytellään kännykkäpelejä.
Pelikulttuuri on räjähtänyt silmille. Kun olin eräänä iltana tutun 11-vuotiaan
seurana, hän pelasi whatchupissa peliä 12 eri koulukaverinsa kanssa, ja sitä
oli kestänyt jo muutaman tunnin ajan. Välillä kävimme ulkona, kun hän halusi
kerätä Pokemoneja toisella kännykkäsovelluksella. Ulkoilukin tapahtuu nykyään näköjään
pelaamalla. Sitten peli jatkui sisällä koulukavereiden kanssa kännykän
välityksellä.
Nykyajan peliriippuvaiset
kasvatetaan siis jo ihan pienestä lapsesta. Kukaan ei voi tietää, että kenen
pelaamisesta tulee ongelmaista, sillä Suomessa pelikulttuuri on liiallisen
positiivista. Digilaitteiden yleistyessä pelaaminen on muodostunut
jokapäiväiseksi askareeksi jokaiselle, joka niitä käyttää. Jo digilaitteiden
käyttäminen on eräänlaista pelaamista ja hyvin koukuttavaa, joten pelaamisen on
palkittava pelaajaa jollakin tasolla. Rahapelaamisen rajoittaminen on kielletty alle 18-vuotiailta, mutta yhteiskunnan pitäisi ottaa rahapelaamisesta suurempi vastuu. Lue Jennan rahapeliriippuvuudesta kirjasta. Kirja sisältää hyödyllistä tietoa mm. pelaamisesta, pelityypeistä, pelaajatyypeistä ja peliriippuvuuden kehittymisestä.
Kukaan meistä ei valitse
peliriippuvuuttaan, mutta me itse päätämme, koska päästämme irti.
Kiitos Jenna tästä tärkeästä tietokirjasta.
Toivon elämääsi runsaasti valoisampia päiviä.
Jenna Mäkelä, Kun pelihimo
ottaa vallan – Peliriippuvuus ja siitä selviäminen
Minerva 2018
s. 224
Tietokirja
