Katja Oskampin kirjalla on kaunis nimi ”Hellersdorfin helmi”
(2011), joka tulee laitakaupungilla olevan kapakan nimestä. Kapakka on
keskeinen tapahtumakenttä kirjan kuvioissa, sillä siellä kirjan päähenkilö
kohtaa vanhan miehen, johon ihastuu ja jonka vuoksi ottaa eron aiemmasta miehestään
teatterikriitikko Michasta. Kapakan asiakkaat ovat omalaatuisia, kapakka on
heidän kantakuppila ja kaikki tuntevat toisensa. Naisen saapuminen sateisena
iltana kapakkaan, tuo piristystä heidän kaikkien elämään.
Vanha mies pyytää naista tulemaan aina uudestaan kapakkaan ja
joka kerta hänellä on uusi pyyntö, jonka nainen toteuttaa, tiukka hame,
korsetti, sukat, jotka jättävät reiden paljasta pintaa näkyviin. Lopulta mies
vie naisen asunnolleen ja tästä alkaa omituinen sadomasokistinen seksileikki
miehen ja naisen välillä, josta mies kirjoittaa näytelmän, ja jonka nainen
näkee oman miehensä kanssa teatterissa. Vanha mies on kirjailija.
Huolimatta siitä, että vanha mies on omituinen, kulkee kepin
kanssa, kuulolaite on korvassa ja ulkomuoto muistuttaa lähinnä rekkakuskia,
nainen ihastuu tähän huomattavasti vanhempaan mieheen ja muuttaa lopulta kerrostalon
21 kerrokseen tyttärensä Paulan kanssa, asuntoon, jossa harrasti seksiä miehen
kanssa.
Kirjaa on omituista lukea, koska päähenkilön ja vanhan
miehen nimiä ei mainita missään kirjan vaiheissa. Jossakin seksileikin
vaiheissa nainen ajattelee miestä kourana, sillä miehen kädet ovat isot ja
leveät. Kirjan vahvuus on tunnetilojen ja ajattelun kuvaus, miltä naisesta
tuntuu, kun on sidottu patteriin ja mitä se mies tulee tekemään. Päästyään
käsiraudoista ja patterista nainen muuttuu dominaksi, joka alistaa miestä
korkokengät jalassa. Nainen muuttuu kirjassa hiljaisesta kotiäidistä seksistä
nauttivaksi dominaksi, sekä ajatteluiltaan että teoiltaan. Ainoa, mikä säilyy samana,
on naisen rakkaus pieneen tyttäreen Paulaan.
Kirjan takakannessa kerrotaan, että käsitys naisesta äitinä
tai huorana kyseenalaistuu, sillä kertoja päättää olla sekä äiti että huora –
ja löytää itsenäisyytensä yhdistämällä nämä kaksi roolia. Mielestäni kertoja ei
alkanut missään vaiheessa huoraksi, sillä hän ei pyytänyt eikä hänelle maksettu
seksistä. Huoramaisuus oli kaukana tästä kirjasta, eivät korsetit ja hameet tee
ketään huoraksi, eikä oman aviomiehen pettäminenkään naista tee huoraksi.
Kirjan nainen löysi itsestään uuden seksuaalisuuden, jota omasta tahdosta
halusi toteuttaa käytännössä ja vain yhden miehen kanssa.
Kourat
ojentuivat minua kohti ja muodostivat kaksi kuppia. Kädet pois! sähähdin. Mies
totteli. Hengitys liikutti vatsaa ja hennonkarvaista rintaa. Kuinka kiltisti
hän odotti, kuinka kauniisti hän makasi kynttilän pehmeässä valossa. Mutta se
oli lumetta. Hänen kaatamisensa ei ollut yksinkertainen tehtävä. Minun piti
olla huolellinen. Mies oli vaarallinen. Asetuin hänen päälleen ja upotin
saappaat valkoisiin tyynyihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti