Ruotsalainen Mons Kallentoft kirjoittaa Malin Fors-sarjaa,
josta uusin dekkari on nimeltään Kevätkuolema. Heti luettuani ensimmäisen kirjan, olin koukussa sarjaan. Sarjassa on aiemmin
julkaistu Sydäntalven uhri, Suvisurmat ja Syyskalma. Kirjasarjan päähenkilö on Linköpingin etsivä Malin Fors,
joka ratkaisee rikoksia yliluonnollisilla kyvyillään, sillä jostakin syystä
kuolleet kertovat hänelle tarinoita, joiden perusteella hän yrittää viedä
rikostutkimuksia oikeaan suuntaan. Malin on entinen alkoholisti, joka
vieroitushoidon jälkeen on ollut yli 500 päivää raittiina, mutta himoitsee joka
päivä alkoholia. Hän on raitis tyttärensä vuoksi ja oman itsensä vuoksi. Miksi
Malin joi, siihen oli useita syitä, mutta yksi niistä oli oma tunneköyhä äiti,
joka yritti lannistaa tyttärensä elämän. Kirjan alussa Malin oli äitinsä
hautajaisissa, eikä vielä tiennyt, minkä järkytyksen tulee kokemaan
perunkirjoituksissa.
Hautajaisten aikana Linköpingin torilla tapahtui
pommiräjähdys, jossa kuoli pienet kaksostytöt. Tyttöjen kuolema johdatti rikostutkimukset
Tukholman huumemaailmaan ja Ruotsin rikkaimman suvun jäljille. Mitä yhteistä
oli pienillä kaksostytöillä, huumeilla ja rahamaailmalla, sen Malin Fors
selvitti sinnikkäästi työparinsa Zeken kanssa. Jotta kirjaan oli saatu lisäjännitystä,
kirjassa esiintyi eläviä varaaneja, joiden hampaiden kirskuntaa ja kynsien
raapimista kuunnellaan kirjassa useampaan otteeseen, ennen kuin itse varaanit
juoksentelevat vapaina tätä superetsiväparia vastaan.
Minä pelkään liskoja
Ne näytti niitä meille. Ne sanoivat että liskot syö meidät suihin jos me ei olla kilttejä.
Ne kalusi ristikkoa hampaillaan. Paukutti ovea ruumiillaan.
Ne halusi syödä meidät, minä näin sen. Ja niillä oli kamalat kiiltävät viirusilmät.
Tässä dekkarissa Malin Fors oli naisellisempi kuin aiemmissa
dekkareissa. Hän kiinnitti enemmän huomiota ulkonäköönsä ja pukeutumiseensa ja
oli halukas seurustelemaan. Ilmeisesti raitistuminen oli vaikuttanut
positiivisesti hänen itsetuntoonsa, mutta hän oli turhan kriittinen miehiä
kohtaan, kunnes hän kohtasi sen oikean. Tällä kertaa Malinin oli hieman odotettava
ja hän itsekin esteli omia tunteitaan puhkeamasta roihuamaan. Olisin kyllä
halunnut Malinille oikein kunnon kevätromanssin, suudelmia ja kiihkeitä
tunteidenosoituksia, mutta Kallentoft pihistelee noissa rakkausjutuissa. Siitä
huolimatta Kevätkuolema on
ehdottomasti paras näistä neljästä psykologisesta dekkarista. *****
Kuusi vuotta.
Mikä elämä se muka on?
Me haluamme enemmän.
Malin, ehkä sinä
voisit antaa meille lisää elämää. Ja isä, missä hän on? Miksei hän ole täällä,
hänen pitäisi olla täällä ja me haluamme että hän on täällä, sillä äiti on
tuolla ambulanssissa, melkein meidän luonamme, eikö niin?
Täällä on yksinäistä
ja pimeää ja verinen valkoinen tanssiva koira on kamala. Vie koira pois. Vie
koira pois, Malin, vie koira pois.
Mons Kallentoft, Kevätkuolema
suom. Arja Gothoni ja Juha Saikkonen
suom. Arja Gothoni ja Juha Saikkonen
WSOY 2013
Vårlik 2010
s. 475
Kallentoft Mons: Sydäntalvenuhri; Suvisurmat; Syyskalma ;Kevätkuolema
Kallentoft Mons: Viides vuodenaika
Kallentoft Mons: Vesienkelit
Kallentoft Mons: Sydäntalvenuhri; Suvisurmat; Syyskalma ;Kevätkuolema
Kallentoft Mons: Viides vuodenaika
Kallentoft Mons: Vesienkelit
Ihanaa, Mai!! Olen samaa mieltä, tämä on Kallentoftin vahvoin teos <3 Mies senkun kehittyy kirja kirjalta, häneltä voimme odottaa mitä vain.
VastaaPoistaKallentoft on kyllä Ruotsin dekkaristien parhaimmistoa. Tykkään noista kuolleista, jotka puhuvat Malinille. Ehkä tässä kirjassa lapsienkelit olivat hiukan liian pikkuvanhoja puheissaan. Mutta hyytävän hyvä dekkari.
PoistaMinun piti ehdottomasti lukea tämä, mutta järkyttävä aikapula tuli väliin...
VastaaPoistaKuulostaa vaikuttavalta ja kansikin on keväinen, mutta hyytävä.
Suosittelen Leena, vaikka kesälukemiseksi mökille. Kansi on tällä kertaa tosi hyytävä ja kertoo kirjan sisällöstä paljon.
Poista