Simon Lelic: Tuomio

Brittiläisen kirjailijan Simon Lelicin kolmas kirja Tuomio pureutuu lapsimurhaajaan. Hänen esikoisteoksensa oli Katkeamispiste (2011), jossa opettaja teki koulusurmia ja toinen kirja oli nimeltään Laitos (2012), jossa pääosaa esittää tappava virus ja sen levittäjäjoukko. Luettuani Tuomion, olen sitä mieltä, että englantilainen nimi sopii kirjalle paljon paremmin The Child Who, sillä tuomio ei ollut kirjan kantava teema, vaan kantava teema oli lapsimurhaaja ja mitä seurauksia lapsimurhaajan oikeusavustajalle Leo Curticelle tuli hänen pyrkiessään selventämään rikoksen taustoja.

Danielin 12v. elämä ei ollut ruusuilla tanssimista, kun hänet oli yritetty tappaa useamman kerran taaperoiässä, äiti oli masentunut ja söi lääkkeitä, isä oli vankilassa ja katosi pojan ollessa kahdeksan ikäinen. Sen jälkeen pojan elämään sisältyi hyväksikäyttöä ja pahoinpitelyjä ja pikkurikollisen elämä käynnistyi. Viimeisen vuoden aikana Daniel oli vaihtanut koulua kolme kertaa. Eräänä aamuna hän tapasi koulumatkallaan 11v. Felicityn ja tappoi tämän. Suurin osa kirjasta oli Felicityn murhan selvittelyä, sillä poika oli hiljaa, kunnes hänen oikeusavustajansa Leo sai syntymään luottamuksen pojan ja itsensä välille. 

Kirjan päähenkilö oli asianajaja Leo Curtice, pienen toimiston lakimies. Pikkukaupungissa ei ollut sattunut kyseisenlaisia suuria murhajuttuja ja Leo oli pian median luoma julkkis, joka sai oman osansa ihmisten pahuudesta, jota he osoittivat Danielin hirvittävää tekoa kohtaan. Pikkukaupungin ihmisiä vaivasi joukkohysteria kyseisen julman rikoksen johdosta. Hyvistäkin ihmisistä voi kehittyä pahoja, eli tyhmyys tiivistyi joukossa, sopi hyvin kuvaamaan Leon kokemaa ihmisten kohtelua, koska hän puolusti poikaa oikeudessa. Oman osansa ihmisten julmuudesta saivat myös hänen vaimonsa ja tyttärensä. Vaimo ja tytär toivoivat, että Leo luopuisi jutusta.

Kirja ei päästänyt lukijaa helpolla, sillä Leon ja hänen vaimonsa piti kohdata todella hirvittävä tapaus, joka erotti koko perheen toisistaan useammaksi vuodeksi ja Leo joutui lopettamaan asianajajatyönsä. Leo ei loppujen lopuksi saanut edes puolustaa Danielia oikeudessa. Tämä kertoo paljon siitä, että ihminen voi joutua kohtaamaan kriisin milloin tahansa. Ja uskon, että jokaiselle ihmiselle on varattu oma osansa elämiseen liittyvistä ongelmista, toinen kestää saman ongelman paremmin ja toinen heikommin. Kirjan loppu toi valoa Leon ja Meganin elämään, mutta loppu oli myös sellainen, jota osasin odottaa, joten kirja saa miinuksia tästä elokuvamaisesta Happy Endistä. ***

Vartija syöksähti. Daniel ulvahti. Leo kääntyi ympäri, kompasteli ja yritti vaistomaisesti napata kiinni pampusta. Hän piti siitä hetken kiinni ja ripustautui vartijan käsivarteen. Mies oli kuitenkin voimakkaampi, ja Leo horjahti. Hän yritti vielä kerran syöksähtää vartijaa kohti ja tarttua häneen, mutta saadessaan taas otteen hän huomasi jonkin lähestyvän kaaressa kasvojaan. Sitten hän tunsi sen: ensin kihelmöivän, viiltävän kivun, seuraavaksi kylmän betonilattian.

Simon Lelic, Tuomio
suom. Terhi Kuusisto

Like 2013

The Child Who 2012

s. 346