Englantilainen kirjailija Stef Penney on kirjoittanut mielenkiintoisen
koukuttavan kirjan 1980-luvun Englannista. Näkymättömät
kertoo kiertävistä Jankon suvun mustalaisista ja heidän suvun miehiin liittyvästä
perinnöllisestä taudista, joka aiheutti kaikenlaista salailua suvun piirissä.
Nuori Rose Wood avioitui Ivo Jankon kanssa, mutta katosi pian, eikä oma suku ja
miehen suku tienneet missä Rose oli. Jankon suku kertoi Rosen lähteneen
valkolaisen matkaan. Tämä oli hirvittävä häpeä, jonka vuoksi kumpikaan suku ei
etsinyt Rosea. Lisäksi Rose oli jättänyt sairaan vastasyntyneen lapsen Ivon
hoidettavaksi.
Tunnistan hänet hääkuvasta heti. Pitkähköt tummat hiukset, valppaat silmät, asenne. Nyt hänen sirot, komeat piirteensä näyttävät vain hiukan karskimmilta: posket ovat vähän enemmän kuopalla, silmien ympärykset vähän tummemmat. Hän on pieni ja hoikka, pukeutunut nuoreksi mieheksi hyvin perinteiseen tapaan - vatteisiin, jotka julistavat heti, mikä mies hän on: pitkähihainen paita, paksu liivi ylös asti napitettuna - jopa kesäkuussa- ja liina solmittuna kaulaan.
Tunnistan hänet hääkuvasta heti. Pitkähköt tummat hiukset, valppaat silmät, asenne. Nyt hänen sirot, komeat piirteensä näyttävät vain hiukan karskimmilta: posket ovat vähän enemmän kuopalla, silmien ympärykset vähän tummemmat. Hän on pieni ja hoikka, pukeutunut nuoreksi mieheksi hyvin perinteiseen tapaan - vatteisiin, jotka julistavat heti, mikä mies hän on: pitkähihainen paita, paksu liivi ylös asti napitettuna - jopa kesäkuussa- ja liina solmittuna kaulaan.
Noin seitsemän vuoden kuluttua Rosen isä halusi löytää
Rosen, sillä Rosen äiti oli kuollut ja hän halusi tyttärensä tietävän sen. Isä
oli varma, että Ivo Janko oli tehnyt jotakin hänen tyttärelleen ja palkkasi
yksityisetsivän selvittämään tyttärensä mystillisen katoamisen. Yksityisetsivä Ray
Lowell oli itsekin puoleksi mustalainen ja arveli saaneensa tehtävän taustansa
vuoksi, ei kukaan mustalainen puhuisi valkoiselle yksityisetsivälle mitään. Ray
oli perinyt myös romaniheimon ulkonäön, joka oli tärkeää tehtävän kannalta. Ray
asui yksin ja kaipasi vaimoaan, joka oli löytänyt toisen miehen. Rayn
työkaverin vaimo järjesti hänelle sokkotreffejä eri naisten kanssa, mutta
jostakin syystä kukaan nainen ei oikein kiinnostanut häntä.
Näkymättömien
kertojina toimivat Ray Lowell ja JJ, joka oli teini-ikäinen Jankon sukuun
kuuluva kiertävä mustalainen, johon Ray törmäsi tutkimuksissaan. Kirjan alussa
Ray Lowell makasi sairaalassa sekavassa tilassa ja puoleksi halvaantuneena.
Hänet oli löydetty omasta autosta, joka oli ojassa, mutta pian selvisi, että
hänet oli yritetty myrkyttää. Jo tämä kirjan alku koukutti minut lukemaan lisää
ja lisää, sillä kirjan tarinaa kerittiin osaksi auki sitä mukaa, kun Rayn
muisti alkoi palailla takaisin. Välillä JJ kertomukset mustalaisleirin
touhuista ja omasta teini-ikäisen elämästä syvensivät tietämystä mitä heidän
keskuudessaan tapahtui ja mitä he ajattelivat tästä yksityisetsivästä, joka
sinnitteli heidän elämässään. JJ oli pelkästään iloinen tavattuaan
mustalaismiehen, joka teki jotakin muutakin, eikä vain kiertänyt paikasta
toiseen asuntovaunuissa. Kavereiden tuominen asuntovaunuun oli aika ikävää, ja
vielä vaikeampaa oli tuoda tyttökaveri pieneen asuntovaunuun, missä äiti oli
paikalla. JJ oli päättänyt opiskella ja hankkia ammatin ja tehdä töitä, jota
heidän heimossa ei oikein katsottu hyvällä silmällä.
Kirjan kuvioihin tuli myös Lulu Janko, johon Ray ihastui.
Ihastuminen ei ollut aivan molemminpuolista, sillä Ray oli kömpelö ja liian
rehellinen puheissaan, eikä Lulu tykännyt siitä, että häntä seurattiin, minkäs Ray
luonnolleen mahtoi. Mutta jotain orastavaa heidän välillään oli, lukija voi
ottaa selvää mitä. Ray oli taitava yksityisetsivä ja onnistui etsinnöissään
hyvin sekä selvitti siinä samalla Jankon suvun luurankojen salaisuudet. Näkymättömät oli koukuttava ja
taitavasti punottu tarina Jankon suvun salaisuuksista ja ongelmista niiden
salaisuuksien säilyttämisessä.
Hetken mielijohteesta
otan ennen hänen paluutaan hänen lasinsa, jonka reunaa koristaa aavistus
punaisesta vahaleimasta, ja kaadan makean jääsulan suuhuni. Rommin tuoksu enää
pelkkä häivähdys. Vain jotta voin painaa suuni hänen suunsa aavetta vasten.
Stef
Penney, Näkymättömät ****
suom. Jaakko Kankaanpää
suom. Jaakko Kankaanpää
Bazar 2013
The
Invisible Ones 2011
s. 495
Minäkin luin tämän jokunen aika sitten ja koetan blogata kirjasta pian. Otteessaan pitävä ja mustalaiskuvauksensa sekä 1980-lukulaisen aikakautensa vuoksi kiinnostavaa luettavaa. :)
VastaaPoistaKiva. Odottelen plokkaustasi mielenkiinnolla. Yllättävän hyvä kirja. Välillä teksti oli ihan runollista, kuten tuo, minkä olen liittänyt plokkaukseni loppuun.
PoistaKyllä minunkin täytyy tämä lukea :-) miten upeat kannet!
VastaaPoistaSuosittelen. Kirjan tekee mystiseksi sen aihepiiri: mustalaiset ja heidän kulttuuri ja tietysti juoni, jossa etsitään kadonnutta naista. Kannet on kauniit, vielä kanuniimmat kannet on englanninkielisessä versiossa.
PoistaKuulostaa mielenkiintoiselta! Romanit eivät ole turhan vahvasti edustettuina kaunokirjallisuudessakaan.
VastaaPoistaItsekin yritin muistella romani-kirjoja, joita olisin lukenut, mutta en muistanut. Jos joku on lukenut, niin voisi antaa vinkkejä. Tätä kirjaa kyllä suosittelen hyvän tarinan vuoksi.
Poista