Mauri Kunnas: Koirien Kalevala

Mauri Kunnas on kirjoittanut ja kuvittanut suomalaista perinnettä Koirien Kalevalassa siten, että pienetkin lapset sitä ymmärtävät. Kirja on yksi lempikirjojani Kunnaksen laajassa tuotannossa. Koirien Kalevalan kannessa matkataan viikinkiveneellä sotimaan. Aika oli hurjaa ja sotamatkoilta saatiin morsiamia ja tarvekaluja, jopa ruokaa. Seikkailumieli veti miehiä vesiä pitkin yhä kauemmas kotoa. Naiset huolehtivat kotitöistä ja lapsilaumasta miesten kulkiessa maailmalla. Koirien Kalevalan esipuheessa Mauri Kunnas kertoo kirjan syntymästä mukavasti:

Kuunneltuani vuosikaudet koirien tarmokasta räksytystä, mieleeni juolahti ajatus, että ehkä ne pyrkivät kertomaan jotakin. Niinpä pakkasin konttini ja lähdin keruumatkalle naapuruston koirien keskuuteen. Nauhoitin toistasataa tuntia erilaisten koirien haukuntaa ja yhdessä rakkaan ystäväni, Rekku-koiran kanssa, purimme nauhat. Näistä lauluista koostuu tämä kirja… Kirjan tarinat muistuttavat niin paljon Suomen kansalliseeposta, Kalevalaa, että päätin nimetä sankaritarun ja sen rohkeat urhot ja neidot Kalevalan mukaan. Espoossa 20.3.1992 Mauri Kunnas

.

Koirien Kalevalan henkilöt ovat Vaka vanha Väinämöinen, Lemminkäisen äiti, Ahti Lemminkäinen, Annikki, Seppo Ilmarinen, Pohjolan neito, Joukahainen, Aino, Joukahaisen äiti, Kyy, Louhi Pohjolan emäntä, Pohjolan isäntä, Ahti aaltojen kuningas, Iku-Turso Äijön poika, Tuonelan joutsen ja Suuri perhoshauki.

Kauan, kauan aikaa sitten, silloin kun maailma oli vielä nuori, kaukana Kalevalan mailla asui villi ja vapaa koirien heimo. Sen naapurina pimeässä Pohjolassa asui hurja ja häijy susien kansa. Niiden välissä eleli pieni, mutta sitkeä kissojen heimo.

Koirat ja sudet kilpailivat metsien kuninkuudesta ja usein niiden välille syntyi kiivaita kahinoita. Enimmäkseen kuitenkin vallitsi rauha. Noihin aikoihin maailmassa oli paljon taikuutta ja kummallakin heimolla oli suuret tietäjänsä ja velhonsa, jotka tunsivat taiat ja loitsut.

Koiraheimon suurin tietäjä oli Vaka, vanha Väinämöinen, joka asui Väinölän ahoilla, Kalevalan kankahilla. Nuori Joukahainen halusi mitellä laulutaitojaan Väinämöisen kanssa, mutta äiti esteli ja sanoi Väinämöisen laulavan hänet lumiukoksi. Tästähän ei Joukahainen ilahtunut, vaan lähti matkaan. Tavattuaan Väinämöisen Joukahainen aikoi laulaa Väinämöisen pieneksi porsaaksi, mutta Joukahaisen loitsut eivät tehonneet vanhaan mahtimieheen. Väinämöinen suuttui ja lauloi Joukahaisen suohon. Joukahainen lupasi siskonsa Ainon Väinämöiselle, jos pääsee suosta pois. Koirien Kalevalassa Aino alkoi jahdata Väinämöistä eikä kuten alkuperäisessä Kalevalassa, jossa Väinämöinen jahtasi Ainoa. Ainon jahtaamisesta kiukustuneena Väinämöinen päätti naida Pohjan neidon, ja matkustaa kauas Pohjolaan, susien maille kosioretkelle. Pohjolassa Väinämöinen jäi Pohjan harvahampaisen akan vangiksi. Väinämöinen vapautuu vain, jos tuo akalle Sammon. 

Sampo oli tarujen ihmeellinen laite, joka jauhoi omistajalleen suolaa, jauhoja ja rahaa… Sen joka Sammon omisti, ei tarvinnut milloinkaan tehdä työtä, ei kärsiä nälkää eikä vilua, ei juosta synkissä metsissä. Sampo toi omistajalleen helpon elämän.

Väinämöinen lähetti Seppo Ilmarisen takomaan Sampoa kauas Pohjolaan, susien maille. Ilmarinen sai kun saikin Sammon tehtyä, mutta Pohjan akka ei antanut tytärtään Väinämöiselle eikä Seppo Ilmariselle. Tällä välin Ahti Lemminkäinen vietti kissanpäiviä Saarelan kylässä, emonsa hyvässä hoidossa. Ahti oli myös kuullut kauniista Pohjan neidosta ja päätti lähteä kosioretkelle. Pohjan akka vaati Lemminkäiseltä palkkioksi Hiiden hirveä tyttärestään. Lemminkäinen teki itse hirven, mutta Pohjan akka halusi sen jälkeen Tuonelan joutsenen. Tässä reissussa Lemminkäiselle kävi huonosti, mutta onneksi hänellä oli taitava emo, joka virvoitti poikansa. Apuna taisi olla myös kissojen kuuluisat yhdeksän henkeä.

Tarinan edetessä, Väinämöinen lauloi itselleen uuden veneen ja päätti lähteä uudestaan hankkimaan Pohjan neidosta vaimon itselleen. Tästä kuultuaan myös Seppo Ilmarinen lähti Pohjolaan Pohjan neitoa kosimaan. Pohjan neito valitsi Seppo Ilmarisen puolisokseen, mutta Pohjan akka, harvahammas, pyysi ennen sitä Seppoa kyntämään Pohjolan kyisen pellon. Tämän tehtyään, akalla oli jo seuraava tehtävä Sepolle. Kirjasta voi lukea siitä vietettiinkö parin häitä vai ei.

Pohjolan susilauma ja Kalevalan sotajoukot kävivät ankaria taisteluja Sammon omistuksesta. Taisteluissa oli mukana taikavoimia ja loitsujen laulantaa sekä suuria petoja. Kirjan tarina toi mieleeni huikean muistelun aidosta Kalevalasta. Hauskat ja värikylläiset kuvat pitävät lasten mielenkiintoa yllä. Mauri Kunnas on tehnyt upean työn Koirien Kalevalan parissa. Kansalliseepoksemme Kalevala tulee lapsille tutuksi jo pienestä pitäen Koirien Kalevalan ansiosta. Kalevalan päivää juhlitaan Suomessa 28.2.2014. *****

Mauri Kunnas, Koirien Kalevala

Kuvat ja teksti Mauri ja Tarja Kunnas

Otava 1992

s. 59

Katariinan plokkaus