Peukaloisen retket villihanhien seurassa

Tätä kirjaa lukiessa ei voinut olla hyräilemättä kirjasta tehtyä tv-sarjan tunnusmusiikkia. Nils Holgersson laulu pyöri koko ajan mielessä, kun luin Selma Lagerlöfin (1858-1940) Peukaloisen retkistä villihanhien seurassa (1958). Niilo muuttui haltijan lyömänä Peukaloiseksi ja kulki Martti-hanhen selässä villihanhien mukana kauas Ruotsin pohjoisosiin ja takaisin. Matkalla Peukaloinen joutui kaikenmoisiin seikkailuihin, mm. Smirre-kettu kulki koko ajan perässä ja yritti syödä sekä Peukaloisen että Martti-hanhen. Villihanhilaumaa johti Akka Kebnekaiselainen, vanha, harmaa ja viisas villihanhi. Peukaloinen sai tehdä monta hyvää työtä, jotka Akka hyväksyi, että sai jatkaa matkaa Martin kanssa villihanhien seurassa.

Ruotsalainen kirjailija Selma Lagerlöf sai kustantajalta tilaustyön kirjoittaa kouluihin Ruotsin maantiedosta kertovan kirjan. Kirjasta tuli satukirja Peukaloisen retkistä. Koska kirja sisälsi runsaasti tarinoita, Lagerlöf joutui tiivistämään kirjaa ja poistamaan osan tarinoista, jotta se olisi ollut sopivampi lasten luettavaksi. Tämä vuonna 1958 lyhennetty painos on Juhani Ahon suomentama, kuten vuonna 1906–1908 alkuperäiset Lagerlöfin kirjoittamat Peukaloisen retket. Peukaloisen retket villihanhien seurassa julkaistiin yhtä aikaa Ruotsissa ja Suomessa vuosisadan alussa.

Vuonna 1909 Selma Lagerlöf sai ensimmäisenä naisena Nobelin kirjallisuudenpalkinnon. Lagerlöf lahjoitti myöhemmin kultaisen Nobel-mitalinsa keräykseen Suomelle, joka kamppaili talvisodan kourissa. Lagerlöfillä oli pitkän elämänsä aikana kaksi naispuolista elämänkumppania, joiden molempien kirjeenvaihdon perusteella on kirjoitettu kaksi elämänkerrallista teosta Selma Lagerlöfistä.

Peukaloisen retket villihanhien seurassa on tietysti hyvin opettavainen kirja. Peukaloinen oli aiemmin ilkimys ja kohteli eläimiä ja vanhempiaan huonosti, joten haltijan muuttaminen hänet Peukaloiseksi oli kurinpitotoimenpide, jotta Peukaloinen oppi arvostamaan luontoa, eläimiä ja ihmisiä. Kirjan sivuilla Peukaloinen tekee runsaasti hyviä tekoja hyvittääkseen aiemmat ilkityöt ja saadakseen eläinkunnan hyväksynnän teoilleen ja itselleen. Monet kerrat Peukaloinen auttoi eläimiä irti monenlaisesta pinteestä. Peukaloisen piti oppia hyväksymään ja arvostamaan omaa kotiaan ja vanhempiaan. Kirjan sivuilla toteutui myös kirjan alkuperäinen idea, eli Ruotsin maantieto tuli tutuksi etelästä pohjoiseen. Huolimatta siitä, että kirja on yli sata vuotta sitten kirjoitettu, se on edelleen tuore ja varmasti monen lapsen ja aikuisen mieleinen kirja. ***** 

Pojalta pääsi riemunhuuto, ja hän otti syliinsä vanhan Akan. Muut villihanhet hivelivät häntä nokallaan ja tunkeilivat hänen ympärillään. Ne kaakattivat ja juttelivat ja toivottivat hänelle sydämestään onnea, ja hän puhui heille hänkin ja kiitti heitä ihmeellisestä matkasta, jonka oli saanut tehdä heidän seurassaan.

Selma Lagerlöf, Peukaloisen retket villihanhien seurassa

suom. Juhani Aho

WSOY 1958

lyhennetty 8. painos

alkuteos Nils Holgerssons underbara resa

s. 294