Oli virkistävää lukea pitkästä aikaa Sisko Istanmäen Liian paksu perhoseksi (1995) teos. Olen
nähnyt kirjasta tehdyn tv-elokuvan ja kesäteatteriesityksiä, joten kirjan
sanoma on jäänyt hellyttäväksi muistoksi mieleeni ja luen sen aina silloin
tällöin. Kirjan pääosissa ovat Kaisu ja Erni, Ruutinojan Sekatavaran
kauppiaspari 60-luvulta. Kaisu tuli Ruutinojan Sekatavaraan kauppa-apulaiseksi,
mutta huomasi pian kauppiaan katselevan häntä ja ei aikaakaan, kun pari nukkui
samassa sängyssä. Ainoa huono puoli tarinassa oli Ernin sisko ja ilkeä anoppi,
jotka tyhjensivät kaupan ja ostivat Ernin laskuun ihan liian paljon tavaraa
kaupunkireissuiltaan. Erni ei pystynyt kieltämään mitään äidiltä ja siskolta.
Kaisu sanoo kädestä
kiitokset isäntäväelle ja kävelee ovelle. Siinä hän ottaa Ernin kainaloonsa ja
vie pihalle. Kun hän pääsee hämärälle tielle, hän nostaa miehen olkapäälleen ja
poikkeaa metsän kautta oikotietä kotiin. Erni yrittää kouria kämmenillä
pakaroita ja laulaa hänen kävelynsä tahdissa, mutta jättää sitten pelkäksi
örinäksi ja makaa velttona yläruumis roikkuen pitkin Kaisun selkää.
Kaisu oli iso ja vahva nainen. Kaisun rinnalla Erni oli
pieni ja hento mies. Kaisu oli hyvä pidättelemään raivoaan, mutta kun hän
suuttui, niin siitä ei hyvää seurannut. Ernin siskon ja anoppinsa suhteen Kaisu
sai pidätellä raivoaan ihan oikeasti. Kaisu kesti naisten ilkeilyt Ernin
vuoksi, koska rakasti miestä. Lopulta seinä tuli vastaan, ja silloin Kaisu
lähti töihin veljensä myymälään Helsinkiin. Erni ei kuitenkaan unohtunut
mielestä.
Kaisu ajaa nyt lujaa
vauhtia. Hän haluaisi unohtaa riidat ja pahat ajatukset, jättää ne taakseen
niin kuin nuo kilometripylväät, jotka vilistävät ohi. Hän haluaisi yhdessä
Ernin kanssa sukeltaa jääkylmään veteen ja nousta sieltä uutena ihmisenä,
kaikki entinen pois pestynä.
Kaisu palaa takaisin Ruutinperän Sekatavara-kauppaan, kun
Erni tuli häntä katsomaan neljän vuoden jälkeen Helsinkiin. Velkaa oli paljon,
mutta yhdessä puhallettiin yhteiseen hiileen ja tehtiin työtä kovasti, Kaisu
tietysti enemmän, koska oli riuskempi ja vahvempi työihminen. Kirjan sanoma on
rakkaus voittaa erimielisyydet ja puhuminen auttaa, riitojen ei kannata antaa
vahvistua liian isoiksi. Kirja on oikein avioliittoelämän räjähtävä
ilotulitusraketti, samalla kertaa koskettava ja itkettävä ja samalla
nauruhermoja kutkuttava. Kirjan sanoma ei ole hävinnyt mihinkään vuosien
saatossa. Anteeksiantamisen voima on vahva voima parisuhteessa. Sisko Istanmäki
on tehnyt kirjan naisesta vahvan ja miehestä heikon, kääntänyt
normaaliparisuhteen nurinpäin ja näyttää lukijoille täysin eriparia olevan
pariskunnan, joka kuitenkin rakastaa toisiaan. Heikkoluonteinen, herkkä,
itkeskelevä Erni, jolle perhe on tärkeä ja vahva, isokokoinen ja lujaluonteinen
Kaisu, joka kulkee siitä mistä haluaa ja tekee mitä haluaa. Liian paksu perhoseksi on todella
herkullinen lukupaketti. *****+
Sisko Istanmäki, Liian
paksu perhoseksi
Tammi 2002
10. painos
Teos ilmestyi ensi kerran 1995 Kirjayhtymä Oy:n
kustantamana.
s. 214
Olen nähnyt pari kertaa Liian paksu perhoseksi kirjan elokuvana. Hauska oli, ja Ernillä mainio nainen. En muista luinko kirjan, mutta silti jäi hyvin mieleeni:)
VastaaPoistaHyvää viikkoa sinulle, Mai.♥♥
Suosittelen sinulle tätä kirjaa, pidät varmasti siitä :)
PoistaHyvää viikkoa sinulle :)