Mons Kallentoftin loistavan dekkarin, Viides vuodenaika, jälkeen päätin lukea toisen dekkarin, sillä
onhan nyt dekkariviikko. Erik Axl Sundin (ruotsalaiset kirjailijat Eriksson
& Sundqvist) Varistyttöä on
ahkerasti luettu eri blogeissa, joten päätin uskaltautua tähän lapsiin
kohdistuvan ns. mustan dekkarin äärelle. Mustaksi dekkarin tekee se, että
kirjassa kuvaillaan miten rikokset tehtiin. Kirjan vahvaksi teemaksi nousi se,
että mihin lapsen kaltoinkohtelu voi johtaa. Minua kammotti jo
ruotsalaistaiteilija Carl Larssonin maalaus kirjan kannessa. En ehkä olisi
odottanut kyseiseltä maalarilta tuollaista maalausta. Maalaus oli osa kirjaa,
sillä dekkarin toisen päähenkilön psykologi Sofian lapsuudenkodin seinällä oli
jäljennös kyseisestä taulusta.
Kuinka monta kertaa voi lyödä
silmäkulmansa keittiön kaappiin ja kuinka usein ihmiset yleensä liukastuvat
kylpyammeessa? Eikö pitäisi kulkea hieman varovaisemmin portaissa, jos on
kompastunut niissä neljä kertaa viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana?
Täytyyhän ihmisten ihmetellä, hän miettii.
Dekkarin alku oli todella pitkäveteinen ja sivulla 140 mietin
jo kirjan jättämistä kesken, sillä siihen asti kirja oli tylsä. Yleensä kirjan
alussa pitäisi tapahtua jotain mukaansatempaavaa, mutta tämän kirjan alku ei oikein
innostanut. Päätin kuitenkin lukea kirjan sinnillä loppuun, sillä siihen
mennessä kirjan juonikuviot eivät kyllä olleet kovin uskottavia. Kirjan on
kirjoittanut kaksi kirjailijaa ja olin huomaavinani kahta erityyppistä
kirjoitustyyliä. Ehkä he hakivat vielä yhteistä kirjoitustyyliä, sillä kirjan
loppupuolella alkoi tapahtua todella paljon. Kirjan pahis oli minulle selvä jo
kirjan alussa, joten sekin häiritsi, sillä kirja on sitä jännittävämpi mitä
pitempään saa miettiä kuka se oikein on. Kirjan pahiksen ajatusmaailma sekoili
siihen malliin, että loppupuolen selvät väkivaltateot ja niiden suunnittelu
olivat kuin kahden eri ihmisen toimintaa. Tosin kirjan sivuilla selviää miksi se oli mahdollista.
Yhtä helvetin
paskahommaa, hän ajatteli odotellessaan että Mikkelsen vastaisi.
Kuulustella ja tutkia
pedofiilejä. Miten vahva ihmisen täytyy olla, jotta jaksaa katsella tuhansia
tunteja väkivaltaa tallenteina ja miljoonia valokuvia hyväksi käytetyistä
lapsista? Hän arveli, että sen täytyy tuntua toivottomalta.
Voiko silloin olla
omia lapsia?
Kirjan toinen päähenkilö oli tukholmalainen rikoskomisario
Jeanette Kihlberg. Jeannette eli Janne kipuili yksityiselämänsä kanssa, sillä
mies oli ns. taivaanrannanmaalari ja kaikki hehku rakkaudesta oli kadonnut
taivaan tuuliin. Kirjan sivuilla tuli mieleeni, että mistä syystä Jeannette
kuvattiin tyhmänä poliisina, joka ei saanut juuri mitään aikaiseksi, eikä
tehnyt mitään, vaikka huomasikin jotain epäilyttävää. Jeannette kuvattiin liian
hyväuskoiseksi ja naiviksi myös miehensä suhteen. Kirjan paras osuus
tarinankaaressa oli loppu, joka koukuttaa lukemaan kirjatrilogian seuraavan
kirjan Unissakulkijan.
Erik Axl Sund, Varistyttö
suom. Kari Koski
Otava 2014
Kråkflickan 2012
Mai, hyvä sinä! Minä ajattelin etukäteen, että 'mitähän Mai tästä sanoisi?' Minä en aavistanut mitään etkäteen, mutta minua pelotti . todella. Mutta tätä tapahtuu ja pahempaakin. Enkä aio kertoa mitä. Minusta juonikuvio on hurja, mutta tosiaankin, Jeanette kuvataan liian hyväuskoiseksi.
VastaaPoistaLeena, minä ajattelin, että kirjojen sivut ovat menneet painossa sekaisin, kunnes huomasin, että tämä pahis sekoili ajatusmaailmassaan ja popsittuaan pillereitä. Lääkitys ei ollut siis kohdillaan.
PoistaLisäksi minua ärsytti rikospoliisin käyttäytyminen kuin olisi alistettu teinityttö ja sitten tämä teinityttömäinen ihastuminen. Kirjassa hän miettikin sitä, että hänellä ei ollut auktoriteettia alaisten suhteen. Ja tietysti kirjaan oli mahdutettu tämä vanha klisee naisista ja autoista.
Olin jo päättänyt olla lukematta seuraavaa kirjaa, mutta lopun koukku käänsi ajatukseni.
...eli sinäkään et mitenkään voinut arvata sitä lopun koukkua...Taidanpa nyt alkaa ottaa siitä selkoa)
PoistaArvasin sen koukunkin, kun tiesin pahiksen olevan mukana, mutta pitäähän se nyt lukea, että jääkö henkiin, kidutetaanko vai kuoleeko?
PoistaOptimistina arvaan, että löydetään kidutettuna, mutta hengissä.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMinä hylkäsin tuon lukemisen. Jätin kylmästi kesken, kun oli kirjaston kirja. Paljonhan tuota on luettu blogeissa. Mikään ei tuntunut olevan kohdallaan. Tai sitten vain ei ollut intoa dekkariin juuri tuolloin.
VastaaPoistaKyllä se oli Ulla lähellä minullakin, että kirja jää kesken. Kappaleet olivat niin sekaisin kunnes huomasin, että jaahas sehän on kirjan juonikuvio.
PoistaNykyisin jätän kirjan reippaasti kesken, jos ei enää kiinnosta. Viimeksi jätin Maaritin elämänkerran kesken. Henkilö joka on aina minua kiinnostanut valtavasti, mutta se elämänkerta oli aivan ihmeellisesti rakennettu eri ihmisten haastatteluista. Samaa asiaa tankkasi moni ihminen. Harmi.