Brittiläisen nobelistin Doris Lessingin (1919 - 2013 ) Viides lapsi on kertomus perheestä,
jonka viides lapsi on erilainen kuin muut lapset. Kirjan tapahtumat sijoittuvat
70-80-luvuille ja kertovat sen ajan brittiläisen luokkayhteiskunnan ajatuksista
ja teoista erilaisuutta kohtaan. Kirja kertoi erilaisen lapsen vaikutuksista
perheen sisällä, avioparin keskinäisissä suhteissa sekä lähipiirin ja koulun
suhtautumisesta lapseen.
David
ja Harriet keskustelivat matalalla, melkein syyllisellä, epäuskoisella äänellä,
johon Ben tuntui heidät pakottavan. Tämä lapsi ei ollut vielä edes puolivuotias…
hän tuhoaisi heidän perhe-elämänsä. Hän tuhosi sitä jo.
Kirja ottaa syvällisesti kantaa miten erilaisiin ihmisiin
suhtaudutaan. Perheen isä David halusi lapsesta eroon ja lopulta perheen äiti
Harriet suostui lähipiirin painostuksesta siihen, että pieni Ben vietiin kauas vammaisten
hoitolaitokseen. Kirjan yksi teema oli perheen ja suvun yhteisöllisyys ja
yhdessä asioista päättäminen. Perheen äiti tunsi itsensä rikolliseksi, että oli
synnyttänyt niin kauhean lapsen maailmaan, että perhe ja suku kärsivät siitä,
eivätkä voineet viettää enää aikaa yhdessä. Mutta Harriet halusi nähdä miten
hoitolaitoksessa hoidettiin Beniä ja lähti yksin vierailumatkalle. David sitä
vastoin halusi unohtaa koko kauhean lapsen.
Ben
makasi lattialla vihreän vaahtokumipatjan päällä. Hän oli tajuton. Hän oli
alastomana pakkopaidassa. Vaaleankeltainen kieli oli suusta ulkona. Hänen
ihonsa oli kalmankalpea, vihertävä. Kaikki – seinät, lattia ja Ben – oli ulosteen
tahraamaa. Tummankeltaista virtsaa tihkui likomärästä patjasta.
”Minä
kielsin teitä tulemasta!” nuori mies huusi.
En paljasta enempää kirjasta, vaan lukijat voivat ottaa
selvää kirjan järkyttävästä tarinasta. Myös Suomessa on pitkään ollut erilaisten
tai erityisten lasten ja aikuisten vallitsevana hoitomuotona laitokset. Poissa
silmistä ja poissa mielestä. Onneksi siitä ollaan pääsemässä eroon ja myös
erilaisilla ja erityisillä lapsilla on oikeus lähipäiväkotiin ja – kouluun. Vanhemmille
myönnetään tukia, jotta lapsi voi olla kotona ja kehittyä aikuiseksi kotona
aivan kuten muut lapset. Erilainen ja erityinen lapsi voi kuitenkin olla
todella raskasta hoitaa ilman apua, jos lähipiiristä ei löydy apua tai perhe on
hajonnut.
Vanhemmat voivat väsyä myös tukiviidakkoon ja jatkuvaan
paperilappujen pyöritykseen, joka Suomessa on ollut aivan älytöntä. Oman
CP-vammaisen poikani tuet piti hakea joka vuosi samanlaisilla papereilla,
joihin kuului tietty lääkärinlausunto. CP-vamma on ikuinen vamma, joka ei häviä
vuoden sisällä. No se vamma katosi lapseltani 12-vuotiaana viranomaisten mukaan
ja samalla kaikki hoidot ja kuntoutukset. Tosielämässä näin voi Suomessa käydä
ja kunnat ja valtiot säästävät erilaisuuden ja erityisten ihmisten
kustannuksella.
Doris Lessing oli valtavan rohkea, kun hän kirjoitti 80-luvulla
raskausmasennuksesta ja siitä miten vanhemmat voivat rakastaa ja vihata omia
lapsia. Ruotsin akatemia luonnehti Doris Lessingiä naisten tuntojen vahvaksi
eeppiseksi kuvaajaksi, joka käsittelee teoksissaan pirstoutunutta sivilisaatiota
skeptisesti, kiihkeästi ja näkemyksellisesti. Viides lapsi oli vahva naisen erilaisten ja voimakkaiden tuntojen
ehkä pelottava ja puistattava kuvaaja. ****
Doris Lessing, Viides
lapsi
suom. Heidi Järvenpää
Otava 2007
ensimmäinen suomennos 1989
The Fifth Child 1988
s. 160
Mai, tämä kirja on vaikuttava! Olen lukenut tämän monta kertaa ja varmaan vieläkin luen. En tiedä miksi, mutta tämä tragedian määrä ja kun pari halusi vain paljon lapsia, sellaisen Larsson -idyllin ja sitten kävi näin. Benin 'hoitolaitosta' tuskin unohtaa kukaan kirjan lukenut...järkyttävää.
VastaaPoistaOnneksi ilmapiiri on Suomessa muuttunut ja muuttumassa. CP-vammaisia ei enää laiteta pois silmistä eikä mielestä. Heitä näkee televisiossa, lehdissä, liikenteessä, mukana elämässä.
Itsellekin tuli heti kirjan jälkeen tunne, että tämä pitää lukea uudestaan, sillä ajattelin, että ymmärsinkö nyt oikein mitä kirjoittaja viestitti. Oliko poika äidin mielikuvitusta? Raskausmasennusten ja raskaudenjälkeisten masennusten luoma illuusio hirviölapsesta.
PoistaMarjatta kertoi lukeneensa jatkokirjan Ben in the World ja se kirja oli enemmän scifiä. Mutta haluaisin tietysti lukea senkin.
Viides lapsi on rohkea, kauhistuttava ja huikean hyvä kirja. Se on toistaiseksi ainoa lukemani Lessingin kirja, mutta aion lukea kirjailijan muuta tuotantoa myöhemmin.
VastaaPoistaHurjaa on myös lukea poikasi kohtelusta. :( (En yleensä kerro näitä, mutta jo edesmennyt isoveljeni oli CP-vammainen ja siksikin kertomasi koskettaa ja suututtaakin. Tsemppiä!)
Tämä oli ensimmäinen Lessingin kirja ja lainasin sen juuri siksi, että viides lapsi oli erilainen lapsi kuin perheen muut lapset. En arvannut sitä, että kirja on näin erikoinen ja katsoi maailmaa äidin psyyken läpi.
PoistaItseäni on suututtanut poikani kohtelu hänen syntymästä asti. Voit vain kuvitella koulukiusaamiset jne.
Luin netistä, että Lessingiltä on suomennettu 25 kirjaa, joten valinnanvaraa riittää.
PoistaBen on jotain muuta kuin erityislapsi. Hän on vahingossa nykyaikaan putkahtanut luolaihminen. En usko, että nykyaikanakaan osattaisiin tehdä hänelle oikein mitään. Minäkin toivoin, että kyseessä olisi vain äidin äitiysmasennuksen vuoksi liian vaikeaksi kokemansa lapsi tai yleinen ennakkoluulo erilaisuutta kohtaan, mutta kun luin jatkon "Ben in the world" niin sain pettymyksekseni vahvistuksen sille, että tämä on enemmän
VastaaPoistascifitarina kuin psykologinen romaani.
Tuota jatkokirjaa ei ilmeisesti ole suomennettu? Kirjasta on sanottu, että siinä kuvataan omintakeisen kiteytyneesti ihmisen psyyken, unien ja jopa hulluuden syvintä olemusta ja lisäksi että se on taiturillinen psykologinen trilleri, jossa naisen kätkemä tai kieltämä viha perhe-elämää kohtaan ilmenee hirviömäisen poikalapsen hahmossa.
PoistaItse koin Benin erityislapsena ja Harrietilla oli selkeästi kuvattu raskausmasennus ja raskauksien jälkeinen masennus.
Kirja oli kyllä hyytävää luettavaa äidin voimakkaiden pelkojen vuoksi.
Hiukan samaa kuin Rosemaryn painajaisessa, joka oli todellista scifiä.
Totta, Rosemaryn painajainen tulee mieleen.
PoistaJa Lionel Shriverin poikani Kevin äidin syyllisyyden kuvauksena ja osoituksena siitä, että on ihan oikeasti pahoina syntyneitä, jotenkin viallisia lapsia, joita äidin rakkuskaan ei pysty parantamaan. Tätähän amerikkalaiset eivät pystyneet sulattamaan, vaan nostattivat vihaa Shriveria kohtaan. Euroopassa kirja otettiiin vastaan ymmärtävämmin.
Minulle tuo jatkokirja oli todelllinen pettymys, kuin olisi tiskirätti heitetty naamalle. Benin elämä ei onnistu aikuisenakaan, ja sitten hän löytää selitykseksi luolamaalauksissa kaltaisensa ja ulvoo pettymystään, kun ikävöi omiaan ja tajuaa olevansa väärässä ajassa maan päällä. Tämä ikäänkuin vapautti kokonaan perheen ja yhteiskunnan vastuusta Benin kohtelussa. Mites sitä nyt luolaihmistä pystyy pitelemään. Kaikki ykkösosan psykologinen hienous meni harakoille. Vaikka nyt paljastin näin paljon, niin ei tässä ole ihan koko juoni. Jos viitsit lukea englanniksi Mai, niin lue ja katso, koetko samoin.
Tosi mielenkiintoiselta kuulostaa tuo jatkokirja. Kustantaja ei ilmeisesti ole ollut samaa mieltä, kun ei ole julkaissut kirjaa suomeksi.
PoistaPoikani Kevin oli huolimatta rankasta aiheesta Orange-palkinnon arvoinen teos. Aivan huipputeos. Järkyttävää lukea äidin vihasta omaa lastaan kohtaan, mutta sitäkin on ja hyvä, että siitä joku pystyy kirjoittamaan.
Työssä olen kohdannut pahoja tunnehäiriöisiä lapsia, mutta kotioloista löytyy aina jotakin epänormaalia, jota vanhemmat pitävät normaalina.
Lessing julkaisikin jatko-osan vasta 2000, eli 12 vuotta The Fifth Child jälkeen. Tulee ihan mieleen, että jatkoa oli pyydetty, ja hän laati sitten pyynnöstä selityksen, jolla tapaus tuli perusteellisesti loppuunkäsitellyksi. Tämän olisi kyllä saanut jättää julkaisematta. Avoin loppu on aina kiinnostavampi kuin kaiken salaperäisyyden tappava selvitys.
PoistaPoikani Kevin on minustakin todella hyvä kirja. Olin kyllä lukiessa sitä mieltä, että äiti on ihan hyvä, mutta pojassa on jotain kaameaa. Perheen tyttöhän oli ihan ok. Olen monesti ihmetellyt sitä, että jossakin perheessä saattaa olla yksi lapsi, joka on levoton, ahdistunut rikollinen ja toiset ovat ihan normaaleja. Onko sitten niin, että tämä yksi on syntipukki, johon kaikki paha kohdistetaan? Vai onko hän alttiimpi kärsimään kodissa asuvasta pahasta kuin muut? Vai järjestyvätkö geenit joskus niin oudosti, että syntyy benejä ja kevinejä, jotka käyttäytyvät tuhoavasti? En ole kyllä koskaan nähnyt vauvaa, jolla ei olisi luottavaista, rakkautta täynnä olevaa katsetta silmissään. Jospa tämä "perisyntiä kantava" paha lapsi onkin vain kauhufiktion tuote!
Tykkään itsekin avoimista lopuista.
PoistaKirjassa syyllistettiin äitiä aika rankasti. Viimeksi tänä vuonna olin kuuntelemassa sos.työntekijöitä, jotka syyllistivät suoraan äidit...missään välissä he eivät puhuneet isistä tai lähisuvusta mitään tai yhteiskunnan tilanteesta, jossa säästetään lapsiperheiden aputoimista. Kun lapseni olivat pieniä, oli mahdollista saada kodinhoitaja tarvittaessa kotiin ja kolmen lapsen kanssa olin kiitollinen heistä, kun piti olla kuntoutuksessa ja osasto-hoidoissa cp-vammaisen lapseni kanssa. Kodinhoitajatoiminta lopetettiin kuin seinään. Kodinhoitajat tulivat kotiin ja näkivät perheen tilanteen ja pystyivät raportoimaan siitä eteenpäin. Itse olen sen kannalla, että perheitä pitää auttaa heidän omassa kodissa.
Paha lapsi on yleensä kokenut itse pahaa. Mutta onhan olemassa mm. narsisteja, jotka ovat syntyneet narsisteiksi ja ovat sitä koko elämänsä. Tutkimusten mukaan johtajissa on suurin osa narsisteja. Narsistit voivat saada aika pahaa jälkeä perheissä ja työpaikalla aikaseksi.
Minäkin olen kummastellut tuota kodinhoitajatoiminnan lopettamista. Meillä oli paljon kodinhoitajia, koska silloisessa työpaikassani ei katsottu oikein hyvällä silmällä sairastuneen lapsen kanssa kotiin jäämistä, vaikka siihen olisi ollut oikeus. Isovanhempiakaan ei ollut kuin kaksi vanhan kansan ukkia satojen kilometrien päässä.
PoistaVoin vain kuvitella, miten tärkeää tämä toiminta on ollut sinulle, jonka on pitänyt huolehtia yhdestä erityislapsesta. Sopiiko tämä termi sinusta CP-vammaiselle?
Vielä noihin kijojen poikiin mennäkseni, niin Kevinillä saattoi olla jokin tunnevammaisuus, ehkä psykopatia, koska hän ei välittänyt toisten tunteista. Ja eikös psykopatiaan liity aina myös narsismi? Beniäkin olisi kiva pohtia, mutta kun hän nyt oli karvainen alkuihminen, niin varmaan häntä hermostutti kaikki nykyajassa.
Kyllä cp-vammaisiin sopii erityislapsitermi.
PoistaMinustakin Kevinillä oli selkeä tunnevamma.
Ben löysi kuitenkin sen oman kaveripiirin, joka hyväksyi hänet. Nyt kun en ole lukenut sitä jatkokirjaa,ajattelen vain Viides lapsi kirjan Beniä. Kyllä hän oli suvun musta lammas, kummajainen, valitettavasti.
Aah, Viides lapsi on minullakin lukulistalla! Vasta hiljattain aloin tutustua Lessingiin ja luin Ruoho laulaa -kirjan. Pidin kovin. Tämä täytyy metsästää käsiin mahdollisimman pian!
VastaaPoistaSuosittelen sinulle tätä. Itse olin aivan pyörällä päästä, kun herttainen perhe-elämä muuttui päinvastaiseksi...varsinkin äidin kokemukset raskauden aikana ja sen jälkeen ovat hurjia.
PoistaMonta eri lajia on cp-vammaisia. Perheessämme on fiksu tyttö, joka menestyy hyvin koulussa. Kuntoutukset ovat ensiarvoisen tärkeitä koko ihmisen iän ajan!
VastaaPoistaOma poikani menestyi tosi hyvin koulussa. Toivoisin vain, että hän saisi oikeaa kuntoutusta mikä hänelle kuuluu.
PoistaTäytyy lukea tämä kirja. Tsemppiä sinulle ja pojallesi...Kova kovaa vastaan vain, muu ei tässä yhteiskunnassa auta. Tiedän sen omasta kokemuksestani. <3
VastaaPoistaOn väärin, että jo muutenkin hankalassa tilanteessa eläviltä ihmisiltä vaaditaan paljon enemmän tsemppiä ja taistelua kuin ns. normaaliväestöltä, jotta ihmiselle saataisiin hoidettua edes peruspalvelut (joihin ehdottomasti kuuluu myös kuntoutus).
Tämä kirja on tarinaltaan todella outo ja kummallinen. Nyt kun tiedän jatkokirjasta enemmän, ymmärrän kirjan tarinaa enemmän. Suosittelen kirjaa, sillä siinä mennään tunne-elämän äärirajoille.
PoistaKiitos kannustuksesta :)
Onpas kiinnostavaa kesksutelua hienosta kirjasta. Hienoa, että kirjoitit myös omakohtaisista kokemuksistasi!
VastaaPoistaMarjatan tavoin muistan yhdistäneeni tämän kirjan pojan Shriverin Keviniin. Mietin kirjaa lukiessa pahuuden olemusta ja sitä, voiko ihminen olla jo lapsena olla paha ja vailla jotakin inhimillistä. Tätä problematiikkaa koen myös Shriverin käsitelleen kirjassaan. Molemmissa kirjoissa vahvuutena on juuri se, että jokainen lukija saanee päätellä lukemansa itse.
Lapsen häiriökäytös, tunnehäriöt tai mielenterveydelliset asiat ovat edelleen hieman vaikea aihe. Jos pieni lapsi sairastaa muuta kuin fysiologista tai kehityksellistä sairautta, emme oikein tiedä, miten asiaan suhtautua. Tämä näkökulman voi lukea molemmista kirjoista myöskin.
Kirjasta jäi karmiva olo. Jotenkin tämän kirjan perheen ilmapiiri oli sellainen, että se jäi kummittelemaan pitkäksi aikaa mieleeni. Hieno, intensiivinen ja erilainen äiti- ja perhekuvaus, todella!
Tämä oli outo perhetarina. Vanhemmat halusivat kiihkeästi lapsia ja niitä tlikin melkein joka vuosi. Jotenkin tuli mieleen myös vanhempien uusavuttomuus mm. talousasioissa ja lastenhoitoasioissa. Tästä kirjasta nousee tosi paljon kiinnostavia näkökulmia perheen sisäisiin asioihin. Minusta poikani Kevin kirjan äiti ja Viides lapsi kirjan äiti tunnistivat itsessään vihan lasta kohtaan ja se viha oli jo raskauden aikana.
PoistaMinulle jäi myös karmiva olo kirjasta.