F.E. Sillanpää: Hiltu ja Ragnar

On pyhäpäivä, ulkona paistaa aurinko, ja kesäkuu on puolessa välissä. Nyt oli oikea aika lukea suomalaisen nobelistin F.E.Sillanpään tuotantoa. Koska kirjastosta ei löytynyt Nuorena nukkunut teosta, päädyin valitsemaan kirjan Hiltu ja Ragnar. Hiltu ja Ragnar teoksen toinen päähenkilö Hiltu oli Sillanpään Hurskas kurjuus teoksen päähenkilön torppari Juha Toivolan tytär. Toinen päähenkilö oli porvaristoon kuuluva rehtorin poika Ragnar Palmerus. Ragnar oli viettänyt kesäänsä äitinsä kanssa huvilalla, talvet hän opiskeli Tampereella. Äiti yritti suojella poikaansa maailman menoilta ja varsinkin naisilta kuten piioilta, jotka vaihtuivat tiheään. Eipä äiti poikansa tunteille mitään voinut. Hiltu siis saapui rehtori-vainaan taloon piiaksi, koska rehtorska tarvitsi palvelijatarta.

Tässä Hildussa oli todellakin kaikki hyvät puolet. Hän oli niin avuton, nöyrä ja yrittäväinen, että rehtorskakin melkein sääli häntä. Hänen palkkansa määrääminen jäi kokonaan rehtorskan äidillisen omantunnon varaan, mikä omituisesti lämmitti rehtorskan mieltä; ei ollenkaan sillä tavoin, että hän olisi ajatellut siitä hyötyvänsä, hän päinvastoin nautti siitä, että hän siten voi tehdä Hildulle niin paljon hyvää. Oli jotakin kiusallisen nurinkurista siinä, että kaikenlaisilla piikatytöillä oli rahoja, todella omia rahoja, joita he hallitsivat…

Kirjan alussa kerrottiin heti mitä lopussa tapahtui, joten kirjan lukeminen hiukan kärsi siitä tiedosta. Sillanpää on jotain jännitettävää kirjan sivuille kuitenkin jättänyt, sillä nuori Hiltu ja Ragnar alkoivat tuntea vetoa toisiinsa. En ihmettele ollenkaan, että miksi Sillanpää sai Nobel-palkinnon, sillä hänen tekstinsä oli terävää ja tarina kertoi luokkien välisistä eroista ja alempiarvoisten hyväksikäytöstä. Kirja kertoi porvariston joutilaisuudesta ja vetelehtimisestä ja palvelusväen kiusaamisesta. Nykyaikana sitä kutsuttaisiin työpaikkakiusaamiseksi, äiti haukkui Hiltua ja Ragnar harrasti seksuaalista häirintää. Sitä paitsi Hiltu oli vielä alaikäinen. Tuohon aikaan 1900-luvun alussa täysi-ikäisyys tuli vasta pitkästi yli kaksikymppisille.

Ragnar pääsi tosi toimiin, kun rehtorska uskalsi lähteä vierailulle muutamaksi päiväksi ja jättää Hiltun ja Ragnarin kahdestaan kotiin. Ragnar käytti tilaisuutta hyväkseen ja lähti ensi töikseen kaupungille ja päätyi ravintolaan. Ravintolasta huvilalle saapui yhden humalaisen teekkarin sijasta neljä.

F.E.Sillanpää sai Nobel-palkinnon vuonna 1939 ”syvällisestä ymmärtämyksestään maansa maalaisväestöä kohtaan ja siitä ihastuttavan taiteellisesta tavasta, jolla hän kuvasi heidän elämäntapaansa ja heidän luontosuhdettaan”. F.E.Sillanpää omisti kirjansa Juhani Aholle. Kirja piti omistaa Juhani Aholle 60-vuotislahjaksi, mutta omistuslause lausuttiin kuukautta aiemmin Juhani Ahon hautajaisissa. Elämä ja kuolema yllättivät, sillä Sillanpään kirjassa kerrottiin kuolemasta ja siihen johtaneista tekijöistä ja sitten Juhani Aho kuoli ennen kuin sai kirjan omistuskirjoituksineen. Suosittelen kirjaa jokaiselle, joka haluaa lukea suomalaisesta arjesta ja elämänmenosta 1900-luvun alussa.

F.E.Sillanpää, Hiltu ja Ragnar

Otava 1981

ensimmäinen painos ilmestyi 1923

s. 99