Seppo Jokinen on kirjoittanut jo 19 Sakari Koskinen – dekkaria. Vuonna 1996 julkaistu ensimmäinen sarjan dekkari Koskinen ja siimamies on julkaistu myös äänikirjana, joka oli mainio tapa tutustua tähän suuren suosion saavuttaneeseen dekkarisarjaan. Äänikirjan lukijana toimi Ola Tuominen ja siinä oli kuusi cd-levyä. Äänikirjoja on kiva kuunnella pitkillä matkoilla, kun ehtii kuunnella koko kirjan.
Rikosylikonstaapeli Koskinen joutui sarjan aloitusjaksossa ikävän sarjamurhaajan jäljille. Nuori tyttö löydettiin tapettuna ja uhkana oli löytyä vielä useampia uhreja, sillä liikkeellä oli kirjan nimestä päätellen siimaa käyttävä murhaaja. Miten hän käytti siimaa, sen voivat lukijat ottaa itse selville tästä jännittävästä kirjasta.
Koskinen oli dekkarissa 40-vuotias naimisissaoleva tamperelainen Sorin poliisilaitoksella työskentelevä Antti-pojan isä, joka tuskin ehti käydä kotona kääntymässä tutkimuksen aikana. Avioliitto ei vaikuttanut kovin onnelliselta ja Koistisella oli silmää ympärillä pyörivälle naiskauneudelle. Myös työpaikan naiset olivat kiinnostuneita Koistisesta. Koistinen oli itse yllättynyt naisten huomiosta, sillä hän oli jatkuvasti väsynyt ja tunsi itsensä vanhaksi ja huonokuntoiseksi, alkava kaljukin häiritsi.
Koskinen ja siimamies dekkarin juonikuvioissa tutustuttiin Tampereen lähiöihin ja ulkoilumaastoihin. Kirjaa voisi kutsua psykologiseksi dekkariksi, sillä Koistinen haastatteli juonikuvioissa myös mielenterveyspotilaiden lääkäriä saadakseen kuvan epäillyn sarjamurhaajan mielenliikkeistä. Ehkä juonikuvioissa liikuttiin turhan paljon maastoissa ja kierrettiin haastattelemassa ihmisiä ja yleensä koko poppoo oli keskittynyt samaan hommaan, joka tuskin on mahdollista normaalissa rikostutkinnassa. No onneksi Koistinen tuli ratkaisseeksi pari muutakin rikosta siinä sivussa, toisen melkein intuitiolla.
Koistinen ja siimamies on julkaistu jo vuonna 1996, joten kirjassa maksettiin ostokset vielä markoilla ja soitettiin lankapuhelimilla ja tietysti varhaisilla kännyköillä. Poliisien autot olivat Saab-merkkisiä. Tästä on hyvä jatkaa seuraavan Jokisen dekkarin lukemista. Automatka sujui rattoisasti, sillä dekkari oli oikein viihdyttävä. Kirjan lukijalle, Ola Tuomiselle, kiitokset miellyttävästä lukutavasta.
Rikosylikonstaapeli Koskinen joutui sarjan aloitusjaksossa ikävän sarjamurhaajan jäljille. Nuori tyttö löydettiin tapettuna ja uhkana oli löytyä vielä useampia uhreja, sillä liikkeellä oli kirjan nimestä päätellen siimaa käyttävä murhaaja. Miten hän käytti siimaa, sen voivat lukijat ottaa itse selville tästä jännittävästä kirjasta.
Koskinen oli dekkarissa 40-vuotias naimisissaoleva tamperelainen Sorin poliisilaitoksella työskentelevä Antti-pojan isä, joka tuskin ehti käydä kotona kääntymässä tutkimuksen aikana. Avioliitto ei vaikuttanut kovin onnelliselta ja Koistisella oli silmää ympärillä pyörivälle naiskauneudelle. Myös työpaikan naiset olivat kiinnostuneita Koistisesta. Koistinen oli itse yllättynyt naisten huomiosta, sillä hän oli jatkuvasti väsynyt ja tunsi itsensä vanhaksi ja huonokuntoiseksi, alkava kaljukin häiritsi.
Koskinen ja siimamies dekkarin juonikuvioissa tutustuttiin Tampereen lähiöihin ja ulkoilumaastoihin. Kirjaa voisi kutsua psykologiseksi dekkariksi, sillä Koistinen haastatteli juonikuvioissa myös mielenterveyspotilaiden lääkäriä saadakseen kuvan epäillyn sarjamurhaajan mielenliikkeistä. Ehkä juonikuvioissa liikuttiin turhan paljon maastoissa ja kierrettiin haastattelemassa ihmisiä ja yleensä koko poppoo oli keskittynyt samaan hommaan, joka tuskin on mahdollista normaalissa rikostutkinnassa. No onneksi Koistinen tuli ratkaisseeksi pari muutakin rikosta siinä sivussa, toisen melkein intuitiolla.
Koistinen ja siimamies on julkaistu jo vuonna 1996, joten kirjassa maksettiin ostokset vielä markoilla ja soitettiin lankapuhelimilla ja tietysti varhaisilla kännyköillä. Poliisien autot olivat Saab-merkkisiä. Tästä on hyvä jatkaa seuraavan Jokisen dekkarin lukemista. Automatka sujui rattoisasti, sillä dekkari oli oikein viihdyttävä. Kirjan lukijalle, Ola Tuomiselle, kiitokset miellyttävästä lukutavasta.
Hän avasi. Porraskäytävässä seisoi kaksi poliisia. Vanhempi otti suikan päästään ja haraisi sormilla tukkaansa.
-- Konstaapeli Huuskonen, huomenta.
-- Huomenta.
-- Oletteko te Osmo Autio?
-- Olen.
-- Ja tyttärenne on... Katja Autio?
-- Kyllä.
Seppo Jokinen, Koskinen ja siimamies
Kariston äänikirja 2007
lukija Ola Tuominen
alkuperäinen kirja julkaistu 1996
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti