Marja Björkin kirjan nimi Mustalaisäidin kehtolaulu kuvaa sopivasti kirjan tarinaa, joka on romaniperheen tarina, Väinön ja Sikrin sekä heidän lastensa ja lastenlastensa tarina. Tarina vaikeudesta nousta valtaväestön tasolle, käydä kouluja ja muuttaa romanikulttuurin tapoja, jotka on kovalla kädellä opetettu: mies määrää. Väinö oli erilainen, sillä hän halusi perheelleen talon ja teki töitä aamusta iltaan. Väinön mielestä hän ja Sikri olivat tasavertaisia keskenään. He halusivat lapsilleen parempaa elämää ja koulutusta. Vaikea oli kasvattaa lapsia romaniheimojen tapojen yli, joissa vaimon paikka oli kotona, eikä lasten koulunkäynnillä ollut niin väliä. Sikrin vanhin tytär varastettiin aikoinaan isänsä heimolle. Myöhemmin tytär karkasi Ruotsiin. Väinön ja Sikrin vanhin tytär Marita halusi käydä kouluja, mutta elämä kulki muita latuja.
Maritan ei tarvinnut kuin kerran vahingossa vinkaista vanhempiensa kuullen suonenvetoa jalassa, kun Sikri patisti hänet lääkäriin. Lääkärissä Maritalle selvisi, että hän odotti lasta. Hän ei vielä ensimmäisellä kerralla neuvolaan mennessään tiennyt, mistä lapsi syntyisi. Miten Jumala saattoi luoda ihmisen niin alhaiseksi olioksi, että lapset syntyivät navan alapuolelta.
Marita oli viidentoista, kun Assi syntyi. Väinö ja Sikri kasvattivat tytön, kun Marita ja Mertsi menivät yhteen, sillä romanimies ei ota toisen miehen lasta kotiinsa. Pian Maritalla oli toinen tytär ja hän huomasi olevansa kahden tytön yksinhuoltaja Helsingissä. Töitä ei vain saanut mistään. Kursseja kurssin perään riitti, mutta romaninimi, - asu ja – ulkonäkö pitivät huolen siitä, että kukaan ei ottanut töihin. Lisäksi Maritan tyttäristä riitti huolta ja murhetta.
Mustalaisäidin kehtolaulu on kuin tietopankki romanien elämästä. Björk on perehtynyt perusteellisesti romanikulttuuriin työssään juristina. Kirjassa kuvattiin mistä syistä kivitaloon (vankilaan) jouduttiin ja aika yleisiä syitä olivat kortitta ajamiset ja väkivaltarikokset sekä omaisuusrikokset. Maritan vanhempi tytär oli narkomaani ja joutui kivitaloon useamman kerran. Toisen tyttären elämä ei sekään ollut helppoa väkivaltaisen miehen kanssa.
Mustalaisäidin kehtolaulu ei antanut helppoa elämää eikä muutosta parempaan näille kolmelle sukupolvelle. Ainoastaan se oli helpompaa, että lapsia ei syntynyt enää perheisiin niin paljon ja se, että yhteiskunta huolehti asunnot ja vähimmäistoimeentulon. Kirjan tarina on perhetarina ja ajallisesti siinä kuljetaan jo neljänteen polveen asti. Kirjan sivuilta ei löydy kovin suuria onnenmurusia, mutta tarina on kiehtova. ****
- Minusta tuntuu, että en enää jaksa, Marita sanoi Leenalle. – Minun pitäisi jaksaa, jo Assin, Teresan ja poikien takia. Minä en enää jaksa. Olen työntänyt Domestosta ja kloriittia joka paikkaan, eikä mikään muutu. Kaikki jatkuu aina vain.Maritan ei tarvinnut kuin kerran vahingossa vinkaista vanhempiensa kuullen suonenvetoa jalassa, kun Sikri patisti hänet lääkäriin. Lääkärissä Maritalle selvisi, että hän odotti lasta. Hän ei vielä ensimmäisellä kerralla neuvolaan mennessään tiennyt, mistä lapsi syntyisi. Miten Jumala saattoi luoda ihmisen niin alhaiseksi olioksi, että lapset syntyivät navan alapuolelta.
Marita oli viidentoista, kun Assi syntyi. Väinö ja Sikri kasvattivat tytön, kun Marita ja Mertsi menivät yhteen, sillä romanimies ei ota toisen miehen lasta kotiinsa. Pian Maritalla oli toinen tytär ja hän huomasi olevansa kahden tytön yksinhuoltaja Helsingissä. Töitä ei vain saanut mistään. Kursseja kurssin perään riitti, mutta romaninimi, - asu ja – ulkonäkö pitivät huolen siitä, että kukaan ei ottanut töihin. Lisäksi Maritan tyttäristä riitti huolta ja murhetta.
Mustalaisäidin kehtolaulu on kuin tietopankki romanien elämästä. Björk on perehtynyt perusteellisesti romanikulttuuriin työssään juristina. Kirjassa kuvattiin mistä syistä kivitaloon (vankilaan) jouduttiin ja aika yleisiä syitä olivat kortitta ajamiset ja väkivaltarikokset sekä omaisuusrikokset. Maritan vanhempi tytär oli narkomaani ja joutui kivitaloon useamman kerran. Toisen tyttären elämä ei sekään ollut helppoa väkivaltaisen miehen kanssa.
Mustalaisäidin kehtolaulu ei antanut helppoa elämää eikä muutosta parempaan näille kolmelle sukupolvelle. Ainoastaan se oli helpompaa, että lapsia ei syntynyt enää perheisiin niin paljon ja se, että yhteiskunta huolehti asunnot ja vähimmäistoimeentulon. Kirjan tarina on perhetarina ja ajallisesti siinä kuljetaan jo neljänteen polveen asti. Kirjan sivuilta ei löydy kovin suuria onnenmurusia, mutta tarina on kiehtova. ****
Marja Björk, Mustalaisäidin kehtolaulu
LIKE 2014
s. 273
Björk Marja: Lainaa vain
Björk Marja: Poika
Björk Marja: Puuma
Björk Marja: Posliini
Mari A:n, Notkon, Jorin ja Lukutoukan bloggaukset kirjasta
En ole lukenut yhtään Marja Björkin teosta, mutta nyt olisi varmaan korkea aika tutustua. Tämä romaani vaikuttaa hyvin kiinnostavalta.
VastaaPoistaSuosittelen sitten tätä kirjaa :) Poika on hieman rankempaa luettavaa ja kuvaa kirjailijan oman pojan kehitystä tytöstä pojaksi.
PoistaKiitos mielenkiintoisesta postauksesta!
VastaaPoistaKyllä Marja Björk osaa hyvin kirjoittaa, sen muistan Puumasta;)
♥
Kiitos Aili :)
PoistaPuuma oli myös mielenkiintoinen tarina :)
Björk on rohkea kirjoittaja! Olen tainnut lukea häneltä parikin kirjaa, toinen oli Puuma ja toinen oli...mikä se olikaan.
VastaaPoistaEn muistanutkaan, että hän on juristi.
Mieti miten vähän teidämme romanien elämästä...
♥
Olisko ollut Posliini?
PoistaOlen yrittänyt tutustua romanikulttuuriin kirjojen perusteella. Luin kesällä Kiba Lumbergin Mustan perhosen. Näyttäisi olevan siivoamisella aikamoinen merkitys romaninaisen elämässä. Tietysti pukeutuminen on tärkeää ja heimotavat.