Syyskuussa 1900:
-Eihän Idan ole pakko sitä Edelfeltin paikkaa ottaa, Aino-rouva sanoi, kun istuin ovensuupenkille napittamaan kenkiäni. - Voisin vielä kysyä eerikkiläisiltä tai Vennyltä Aholasta, jos he tietäisivät jonkun...
Mutta niin siinä kävi, että Ida Eriksson aloitti 20-vuotiaana Albert Edelfeltin atelier-asunnon emännöitsijänä. Työ oli helppoa, sillä siihen ei kuulunut jokapäiväistä ruoan laittoa. Taiteilija Edelfelt oli paljon ulkomailla ja silloin Ida auttoi viikkosiivouksissa Edelfeltin siskojen taloudessa. Myöhemmin tulivat kahden eri kartanon siivousten hoitaminen ja muuttopuuhat pakkaamisineen. Idalta työ kävi nopeasti ja huolellisesti. Kun vapaa-aikaa jäi, Ida luki kirjoja, joita hän lainasi Kansankirjastosta. Taiteista ja kulttuurista oli tullut todella läheisiä Idalle, joten hän kävi teatteriesityksissä ja Ateneumin näyttelyissä. Harkitsipa hän jopa opiskelun aloittamista. Työ Edelfeltin palveluksessa kesti viisi vuotta ja toivon Idan tarinalle vielä jatkoa, sillä Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita kirjasarja, johon kuuluvat Paimentyttö, Lapsenpiika ja tämä viimeisin Emännöitsijä, oli todella mukaansatempaava historiallinen kirjasarja, jota värittivät tuon ajan kulttuurivaikuttajat, taidemaalarit, näyttelijät, kirjailijat ym. Lisäksi Suomi kuului Venäjään ja oli Bobrikovin vallan alainen. Ihmiset elivät pelossa ja kansankiihottajia katosi salaperäisesti.
Hullu! Typerys! Houkka!
Vaikka kuinka yritin takoa järkeä päähäni, tiesin, ettei se onnistunut. Pakko oli tunnustaa. Olin ihastunut Albert-herraan kuin mikäkin hupakko, vaikka hänen mielestään olin varmaan vain säälittävä, vähän kömpelö palvelustyttö. Mitään järkeä ei tämmöisessä tunteessa ollut, tiesin sen kyllä.
Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita-kirjasarja on mielestäni parasta Mustosen tuotantoa. Enni Mustonen on suosittu ja todella ahkera kirjoittaja. Enni Mustosen nimen takaa löytyy Kirsti Manninen, kirjailija ja käsikirjoittaja, joka on kirjoittanut toistasataa teosta omalla ja Enni Mustosen nimellä. Kirjasarjan ensimmäisessä osassa, Paimentyttö (2013), orpo pieni Ida joutui sattumien kautta valtioneuvos ja kirjailija Zacharias Topeliuksen talouteen. Toisessa kirjassa, Lapsenpiika (2014), nuori Ida sai pestin säveltäjäperheeseen, Aino ja Janne Sibeliuksen lastenhoitajaksi. Kolmas teos, Emännöitsijä, oli Idalle vapautta ja seurapiirejä rakastavan taidemaalari Albert Edelfeltin yksityisasunnon taloudenhoitoa. Kaksikymppinen Ida kaipaisi jo omaa perhettä, miestä ja lapsia rinnalleen, mutta rakastuikin palavasti huikentelevaiseen taiteilijaan. Jo joutuminen emännöitsijäksi Edelfeltin asuntoon oli vaarallista, sillä Edelfeltillä oli naissankarin maine ja hän asui erossa vaimostaan.
Olen suunnattomasti ihastunut Syrjästäkatsojan tarinoita-kirjasarjaan. Enni Mustonen on onnistunut luomaan luontevalla tavalla pienen orvon tytön kasvukertomuksen aikuiseksi naiseksi, mutta kirja jäi avonaiseksi ja ehkäpä saan vielä lukea jatkoa, toivon niin. Enni Mustonen, kiitos näistä tarkoista historiallisista miljöökuvauksista, historiallisista henkilöistä ja tietysti ihanan Idan tarinoista.
Niin kauan kuin virrenveisuu kuului, pysyttelin sitkeästi kyökin puolella. Vasta kun kuulin höyrylaivan lähtömerkin, lähdin verannalle ja seisoin kaiteeseen nojaten katsomassa, miten Borgå lipui hiljalleen kohti Helsinkiä lippu puolitangossa.
- Hyvästi, Albert, sain kuiskatuksi.
Kyyneleet virtasivat pitkin kasvojani, kun lysähdin istumaan portaille.
Enni Mustonen, Emännöitsijä ****
Otava 2015
s. 445
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti