...epävakaa persoonallisuushäiriö, masennusta 17-vuotiaasta, hiv-positiivinen, hepatiitti, suisidivaiheita, metadoniannos 90ml, runsasta oheiskäyttöä, lukuisia katkoja eri klinikoilla, ikäisekseen pitkä käyttöhistoria noin 12-vuotiaasta, liimaa, kannabista, amfetamiinia, heroiinia, ei kiinnity psykososiaalisiin hoitoihin, ehdollisia tuomioita, varkauksia, pahoinpitelyjä, lähestymiskieltoja...
Ylläoleva luettelo on Anja Snellmanin omaelämäkerralliseen lyhytproosateokseen, Lähestyminen, liittyvän Ilen surullista historiaa. Joku on valmis sanomaan, että ihminen tekee itse valintansa miten elämänsä elää, mutta siinä olen eri mieltä usein. Esimerkiksi mielenterveyspotilaat eivät valitse itselleen kaupan hyllyltä mielenterveyteen liittyviä ongelmia, eikä epävakaa persoonallisuushäiriöihminen ole valinnut itselleen epävakautta. Kun ajatellaan 12-vuotiasta lasta, jokainen on samaa mieltä kanssani, että se on lapsi. 12-vuotiaan ajatusmaailma ei ymmärrä liimojen ja huumeiden ja alkoholin vaikutuksia itseensä ja tulevaan elämään. Mistä 12-vuotias yleensä saa aineita ja miksi hän alkaa niitä käyttämään. Kirjan Ilellä on selvät syyt lapsuudesta vaikeaan oloonsa. Anja Snellman luo kirjassa hoitosuhdetta Ileen, joka ei ole ennen kiinnittynyt psykososiaalisiin hoitoihin. Anja Snellman on terapeutti, mutta terapeutitkaan eivät pysty ihmeisiin.
Välimeren turkoosi, okra ja liila. Levantin ikiaikaiset alttarivärit. Horisontin vaihtuva ikonostaasi.
Ilen isä oli kreikkalainen ja se yhdistää terapeutin ja asiakkaan, sillä kirjailija on asunut pitkiä aikoja Kreetalla. Kreetan muistot vierivät voimalla mieleen, sekä hyvät, että ne kipeimmät muistot. Kreikasta puhuminen auttaa terapiatyössä saamaan yhteyden asiakkaaseen ja jonkinlainen side syntyy. Kirjaan kehittyy vastakkainasettelua onnellisesta perhe-elämästä, aurinkoisesta Kreetasta sekä toisaalta surkean lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden eläneestä Ilestä, joka on täynnä vihaa itseään ja kaikkia muita kohtaan.
Mitä sä tuijotat? Ena dia tria vittu tessera pende! Pelkäätsä että mä tartutan sut! Vittu mua kärventää, vittu mä en jaksa! Mä en jaksa venaa ees kuolemaa!
Anja Snellman on julkaissut yli 20 romaania, 3 runokokoelmaa, näytelmiä ja elokuvakäsikirjoituksia. Tässä teoksessa Ile tulee iholle ja lähelle. Arvostan mielettömästi ihmisiä, jotka tekevät töitä henkilöiden kanssa, joilla on samanlainen tausta kuin kirjan Ilellä. Samalla olen vihainen ihmisille, jotka pilaavat lastensa elämän siinä vaiheessa, kun lapsi tarvitsee tukea ja turvaa. Olen todella vihainen ihmisille, jotka hankkivat alaikäisille alkoholia ja huumeita. Kaikista lapsista, vaikka he kokisivat mitä kauheuksia tahansa, ei tule alkoholisteja ja narkomaaneja, kaikkien mieli ei vaurioidu loppuiäksi. Ile vaurioitu.
Anja Snellman, Lähestyminen *****
WSOY 2016
s. 143
Snellman Anja: Syysprinssi, Antautuminen ; Pääoma
Samaa mieltä sinun kanssasi siitä että ihminen ei suinkaan aina valitse miten elävät.
VastaaPoistaOnneksi on olemassa ihmisiä jotka yrittävät auttaa, tietävät mistä apua saa,
eivät tuomitse, eivät vähättele, eivät käännä selkää. Olen joissain elämän vaiheessa
kohdannut ongelmanuoria - on se rankkaa 😓😢 ja haukutkin tulee niskaan jos
sanoo väärän sanan, tai oikean sanan väärällä hetkellä. Väärä sana saattaa olla vaikka "moi"
eli ei mistään voi edes tietää mitä saa sanoa. Ja tietenkin hiljaa olemisestakin saattaa
seurata haukut 😎
Sama juttu, olen ollut joskus psykiatrian sairaalakoulussa ja 10-vuotiaat kertoivat mistä viinasta tai kaljasta pitivät, ajoivat autolla, lintsasivat koulusta, yksi oli uhannut tappaa sisaruksensa. Nämä lapset laitostuvat hyvin nuorella iällä ja se laitoselämä yleensä jatkuu vankilaoloihin. Ei tietenkään kaikilla, mutta iso osa ei kykene ottamaan hoitoa vastaan, tai siinä hoidossa on jotain pahasti pielessä ja niissä koti- ja kouluoloissa on jotain pahasti pielessä. Väkivalta on ikävää ja sen seuraukset. Miksi ihmeessä vanhemmat antavat omille lapsilleen alkoholia?
PoistaSuperhienoa työtä olet tehnyt. En tiedä pystyisinkä pitempään kuuntelemaan tuollaista kielenkäyttöä, kuten tuo kirjan Ile käytti.
Olen siis ollut töissä kyseisessä koulussa.
PoistaOlen samaa mieltä kanssasi, ei kukaan tosiaan kaupan hyllyltä valitse itselleen sairautta tai ongelmia. Venettä voi olla vaikea kääntää toiseen suuntaan virran viedessä mukanaan. 12-vuotias ei todellakaan tiedä, eikä voikaan tietää mitä tulevaisuudessa on edessä jos ajautuu huumeisiin. Ei pidä tuomita tietämättä.
VastaaPoistaTiia
Kyllähän ne alkoholi- ja huumeongelmat lisäävät mielenterveysongelmia ja itsetuhoisuutta. Mutta joku tekee ihmisten ongelmilla isoa bisnestä ja aina tulee uusia yrittäjiä huumepiireihin, jopa poliiseista, joiden luulisi ymmärtävän mitä ovat tekemässä, pilaamassa ihmisten elämän.
Poista12-vuotiaana aloitettu huumekierre on vaikea katkaista, mutta ei mahdoton. Elämästä pitää tulla elämisen arvoista.
Lasten tuomitseminen on kauheaa.
Olen lukenut Snellmannilta aika paljon, viimeeksi Antautumisen. En kirjoittanut siitä mitään blogiini, koska aikaisemmin kirjoitin Ivana B:stä hyökkäävään sävyyn. Antautuminen on rehellisessä negatiivisuudessaan hyvä kirja, mutta paikoitellen omaelämäkerrallisuus kävi hermoon. Pakostakin tuli mietittyä, että jaahas kukas tämä on Herra Runoilija on ja kuka on Herra Muusikko jne.
VastaaPoistaLuulin tätä kirjaa toisenlaiseksi mainosten perusteella. Luulin, että Lähestyminen kertoisi pelkästään perhelomailusta Kreetalla. Hyvä, kun oikaisit väärinkäsitykseni ;)
Kiitos Tuija, olipa hyvä, että otin tämän kirjan toisen aiheen esille, sillä minusta se on tärkeämpi ja sillä kirja alkaa ja siihen se päättyy.
PoistaOlen tottunut jo noihin runoilijaan ja muusikkoon, ne toistuvat, mutta tämä terapiatyö ja varsinkin Ile ovat tämän kirjan rosoisuus ja ne kertovat paljon kirjailijan terapiatyöstä. Toivottavasti sitä kuuluu jatkossakin.
Perhelomailuakin on, mutta kyllä sieltäkin ne kipupisteet löytyvät.
Lähestymiseen tartun mielenkiinnolla heti, kun vain ehdin. Koitko lukemisen henkisesti raskaaksi, koska kirjassa kuitenkin käsitellään rankkoja aiheita?
VastaaPoistaTämä asiakas on rankka ja hänen kielenkäyttönsä, jota en kyllä itse pystyisi kuuntelemaan. Ihailen terapeuttia, joka pystyy edes yrittämään terapiasuhteen tekemistä moniongelmaisen narkomaanin kanssa.
PoistaKyllä on suoraan sanottava, että itkin. Itkin Ilen kohtaloa ja mitä Ilen raportissa luki, ongelmat jo lapsuudesta asti, kuinka moni lapsi tälläkin hetkellä joutuu vastaavanlaiseen kierteeseen. Hyvä kuitenkin, että luin ja kirja on rankka, mutta hyvä.
Kuulostaa rankalta tarinalta
VastaaPoistaSellainen tämä kirja on, rankka ja rosoinen. Huikeaa vastakkainasettelua onnellisuudesta ja kurjuudesta, hyvästä ja pahasta. Kirjailijan tytöt valittivat, että he eivät ole koskaan päässeet laskettelemaan, kun on aina oltu Kreetalla. Onnelliset lapset eivät tiedä olevansa onnellisia ja hyväosaisia. Väkivaltaista lapsuutta elävä lapsi tietää elävänsä huonompaa ja surkeampaa elämää kuin muut lapset, mutta sen ilmaiseminen muille voi kätkeytyä häiritsevään ja väkivaltaiseen , jopa itsetuhoiseen käytökseen. Kotioloista ei puhuta muille.
PoistaSnellman yllätti minut täysin.
Tämä kirja kiinnostaa. Kiva, että kirjoitit tästä :)!
VastaaPoistaKiitos Bleue :)
PoistaTämä postaukseni antoi varmaan selkeämmän kuvan kirjan sisällöstä. Toisille se voi olla kauhistus ja toiset kiinnostuvat enemmän.
Luen tämän, kun aika on. Uskon tulevan lähelle <3
VastaaPoistaTätä voin suositella sinulle. Snellman kirjoittaa niin rehellisen oloisesti jopa narkomaaneista, ei voi kun ihailla hänen taitoaan.
PoistaMielenkiintoinen postaus, minulla on Antautuminenkin lukematta hyllyssä. Aihepiiri ei innosta nyt lukemiseen, sillä syksyn kirjoissa on niin valtavan paljon läheisempää.
VastaaPoistaMinulle Snellmanin kirjat menevät heti lukuun. Pidän valtavan paljon hänen tavastaan kirjoittaa. Sinulla on omat mielikirjailijat ja kirjat. Onneksi kirjoja riittää, mutta toivoisin Janet Framen kirjojen suomennoksia.
PoistaMinulle tapahtui jotain harvinaista tämän kirjan kanssa. Luin kirjan kaksi kertaa perätysten.
VastaaPoistaKirjan on ohuen litsukka ja se on yksi kirjan eduista ja vahvuuksista. Tänä päivänä aivan liian moni kirja on venytetty ja täyteen ahdettu tai ylimääräistä pursuileva, hallitsematon. Tässä kirjassa taas ei ole mitään ylimääräistä. Tosin, kirjan tiiviyden takia se vaatii täydellistä keskittymistä, jokaisen sanan ja lauseen lukemista. Ja juuri tässä olikin ensimmäisellä lukukerralla, etenkin alussa minulla vaikeuksia. Siksi katsoin parhaaksi lukea vielä uudestaan: lause lauseelta, sana sanalta.
Tämä kirja on todellinen helmi. Snellman rakentaa hyvin punotun kokonaisuuden, jossa jokainen tarinan osa ja yksityiskohta täydentää kokonaisuutta. Tarinassa liikutaan monilla tasoilla, soljuvasti. Kohtaamiset, muistot, eletty elämä kaikki tulee yhdeksi. Ja tämä kaikki on kerrottu taitavin sanakääntein.
Minusta Snellman on yksi hienoimmista kielenkäyttäjistä ja tämä kirja on yksi hänen parhaimmistaan. Todella sääli, että Hesari kirjoitti kirjasta melko ikävän jutun ja arvostelun. Minulle tämä edustaa vuoden parhaimmistoa suomalaisessa kirjallisuudessa.
Onneksi en ole nähnyt Hesarin juttua, en kyllä pahemmin arvosta heidän arviointejaan. Anja Snellman on löytänyt oman lukijakuntansa ja minä kuulun heihin. Snellman on todella lahjakas kirjailija. Hän aloitti kirjoittamisen punkin aikakaudella ja todella rohkeasti, johon on kuulunut läheisesti mukana hänen omat elämänkuvionsa osin fiktiivisesti.
PoistaLähestyminen on todellinen helmi, kuten sanoit.
Suosittelen esim. Snellmanin Syysprinssiä, jos et ole vielä lukenut.
Olen samaa mieltä kanssasi, että toisinaan on taito kirjoittaa pienoisromaani laajan proosateoksen sijaan. Olen huomannut useimmiten pitäväni enemmän runollisen kauniista pienoisromaanista enemmän, jossa tarina on tullut selkeästi esille ilman kiertelyä ja kaartelua.