Harri Veistinen: Kotitekoisen poikabändin alkeet

Kolme kuukautta se pyöri mielessäni. Enää kolme kuukautta yhdessä. Sitten puolet siirtyisivät Kokemäen amikseen, puolet Euran lukioon ja muutama ehkä repäisisi ja lähtisi kauemmas, kenties aina Poriin asti. Joka tapauksessa yksi ajanjakso olisi loppu. Ilman minun puumerkkiäni.

Ysiluokkalaisella Renellä on huolenaiheita, mutta koulu pitäisi saada loppuun ihan säällisesti. Tähän asti se on sujunut isonveljen ohjeiden mukaan, joiden mukaan ei kannata tehdä itsestä numeroa, kannattaa olla huomaamaton, on keskiverto, ei rakastu koulun kauneimpiin tyttöihin, odottaa lukion ja armeijan yli ja sen jälkeen yliopistossa saa kyllä. Sehän se nuoren miehen mielessä jyllää, nuoret naiset ja vähän vanhemmatkin. 

Veli antoi ohjeita pikkuveljelleen, jotta tämä ei joutuisi kiusatuksi. Kirjassa on kuvattu nuorten elämää ja juuri sitä kiusaamista, joka voi olla aika ilkeää puuhaa. Pyörät ja tavarat rikotaan, nimitellään, käydään käsiksi, otetaan kuvia kännyköillä ja laitetaan ne nettiin. Harri Veistinen on mennyt juuri asian ytimeen kirjassaan Kotitekoisen poikabändin alkeet, nuorten elämään.

"Mutku sä et kuunnellu loppuun."

"Mä kuulin ihan tarpeeks", hän sanoi. Ja kuiskasi kuin synnin: "Sä haluat perustaa poikabändin."

Renen ajatus jättää puumerkkinsä koulun historiaan ei oikein saa kannatusta kavereiden keskuudessa. Paras kaveri Onni ei halua osallistua Renen tämänkertaiseen ideaan, mutta Onninkin pää kääntyy vielä. Lisäksi mukaan tulevat Topi ja Patrik, joka on koulun musiikkinero, mutta ehkä sen vuoksi koulun kiusatuin oppilas. Poikabändin faniryhmän johtajaksi halusi Renen ns. sukulaistyttö Hilda, joka oli pienestä asti ollut Renen parhaimpia kavereita. Ehkäpä heidän välilleen oli kehittymässä jotakin muutakin, mutta Renen ajatuksiin ei nyt mahtunut muuta kuin poikabändi ja sen toteutus, sillä ei ollut biisejä, ei sanoituksia, ei soittajia, ei tanssiliikkeitä. Oli vain Renen suunnaton itsevarmuus ja päättäväisyys. Poikabändi ja sen ensimmäinen maailmanvalloitus tapahtuisi koulun ystävyyspäivänä ja esityksen näkisi myös ystävyyskoulu netin välityksellä.

Harri Veistisen Kotitekoisen poikabändin alkeet on tosi hulvaton, mutta kertoo myös niistä surullisimmistakin asioista mitkä voivat elämässä kohdata. Tämä oli Renen selviytymiskeino ja sen avulla hän toi iloa  omaan ja (päänsärkyä?) muiden elämään. Tämä kirja sopii hyvin luettavaksi jo kuudennen luokan lukulistoille. Kirja on humoristinen, kertoo yläasteikäisistä, mutta sisältää myös syvällisemmän sanoman. Ensirakkautta, pussailua, kaveruutta, koulunkäyntiä, kohellusta, ihan normi nuoruutta.

Sydämeni hypähti, enkä oikein tiennyt miksi. Mutta sen tiesin, että oli kiire, jos halusin onnistua vallankaappauksen kohdassa numero viisi.

Harri Veistinen, Kotitekoisen poikabändin alkeet ****
S&S 2016
s. 203
nuortenkirja

Maijan bloggaus
Marikan bloggaus
Kristan bloggaus
Marja-Liisan bloggaus
Minnan bloggaus
Mervin bloggaus