Sini Helminen: Kaarnan kätkössä

Ääni joka päätti minun elämäni, oli liian tuttu ja iloinen, jotta olisin voinut varoa. BLING. Olet saanut viestin. Laskin psykologiankirjan sivuun ja kurottauduin kohti uutta iPhoneani. Yksi sipaisu ja ruutuun ilmestyi kuva.

Sini Helmisen esikoiskirja Kaarnan kätkössä aloittaa uuden neliosaisen nuortenkirjasarjan Väkiveriset. Kirjan pääosassa on Pinja, joka kirjan alussa suoritti ylioppilaskirjoitukset ja juhli lakkiaisia. Juhlamieli oli kuitenkin kadonnut erään valokuvan myötä. Samoin lukuhalut kirjoituksiin ja pääsykokeisiin. Oma huone ja sänky olivat turvallisimmat paikat mieltämyllertäville ajatuksille. Onneksi oli pikkusisko  ja sitten elämään tupsahti vielä Tuulia, muisto lapsuudesta.

Olkani yli kurkistelee taas sama takkutukkainen Tuulia-tyttö, joka pari päivää sitten niin selittämättömästi tunkeutui kotiimme.

Tuulia ei ole kuka tahansa, sillä kirja on sekoitus nykynuoren elämää ja fantasiaa. Eikä Pinjakaan ole vain kuka tahansa tyttö, ja sen hyväksymisessä, että onkin jotain muuta, on Pinjalle aluksi järkytys, mutta loppujen lopuksi hän hyväksyy erilaisuutensa kohdatessaan Virven, joka on samanlainen kuin hän. Pinjan on hyväksyttävä erilaisuutensa ja seksuaalisuutensa ja etsittävä alkuperänsä jännittävien tapahtumien kautta, joissa mukana on ainakin hiiriä ja käärmeitä plus mytologiaan liittyviä olentoja. 

Kirja on jännityskirja, joka sisältää vanhaa suomalaista mytologiaa, jota on nykyaikaistettu. Lisäksi kirja on rakkauskirja. Sini Helminen vie lukijansa fantasiamaailmaan, joka on tässä ja nyt ja saa lukijan pohtimaan erilaisuuden hyväksymistä. Pinja on piilottanut erilaisuutensa koko ikänsä ja hävennyt sitä. Vanhemmat ovat peitelleet ja hävenneet lapsensa erilaisuutta ja vaatimukset Pinjan elämälle ovat varsinkin äidin käskyjä. Tuli mieleeni, että ehkäpä äidinkin takaa löytyy jotain peiteltävää. 

Kirjan luettuani heräsi monemoisia kysymyksiä tulevista tapahtumista. Pinja oli utelias omasta alkuperästään, ja sai tietää, että hän oli perinyt erilaisuutensa isoäidiltään. Kirjan kuvioissa hän siis etsi isoäitiään. Enpä kerrokaan löytyikö kauan kateissa ollut isoäiti, sen voit ottaa selville kirjan sivuilta. Tulet varmasti yllättymään miten luonto herää kirjan sivuilla ja tunnet pihkan tuoksun, vai onko se myskiä, jotain metsään liittyvää tuoksua se kuitenkin on. Lukuiloa ensimmäisen Väkiveriset-kirjan parissa.

"Mahtaakohan teillä olla kidukset tai jotain, kun pystytte oleen noin kauan hengittämättä?" Tuulia kysyy kiinnostuneena ilmestyttyään varoittamatta suoraan minun ja Virven eteen.

Sini Helminen, Kaaarnan kätkössä ****
Myllylahti 2017
s. 220
Nuortenkirja

Kaarnan kätkössä kirjatraileri:
https://youtu.be/bHRvZZ-Zd7o