Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija

Hän kaivoi laukusta Huntley & Palmers – keksipurkin ja laski sen varovaisesti suurelle mahonkipöydälle, joka oli huoneen ainoa tyhjä taso. Hän nosti kannen ja tutki sisältöä. Vaaleanharmaata karkeaa jauhoa, rakenteeltaan kuin hiekkaa. Aivan samanlaista kuin se, jonka hän oli sirotellut vuosia sitten talon takana olevaan ruusutarhaan. Mutta eivät kai nämä voineet olla ihmisen maalliset jäännökset?

Englantilaisen Ruth Hoganin esikoiskirja Kadonneiden tavaroiden vartija lumosi minut ruusuntuoksuisella lempeydellään. Kirjan alussa tutustuin Viktorian ajan talossa asuvaan vanhaan herrasmieheen, kirjailija Anthony Peardewiin, joka oli kerännyt ihmisten kadottamia tavaroita. Hän oli merkinnyt löytämänsä tavarat tarkkaan löytöpaikkaa ja päivämäärää myöten. Löytötavaroita oli kertynyt vuosien kuluessa työhuoneen kirjahyllyt täyteen.

Laura oli ollut eksyksissä, toivottomasti tuuliajolla. Hänet oli pitänyt pinnalla, tosin vain hädin tuskin, kolme asiaa: Prozac, Pinot Grigio ja pään paneminen pensaaseen. Hän oli teeskennellyt, ettei joitakin asioita, niin kuin Vincen syrjähyppyä, ollut koskaan tapahtunutkaan. Lauran olivat pelastaneet Anthony Peardew ja hänen talonsa.

Anthony oli vanha ja hän kaipasi päästä vaimonsa vierelle, vaimonsa, joka oli kuollut vuosia sitten. Kun Laura tuli pitämään huolta hänestä, talo oli ehtinyt rapistua, mutta vuosien uurastuksen jälkeen, talosta oli tullut jälleen kodikas paikka. Talon takapihalla sijaitseva ruusutarha kukoisti kauniin puutarhan ympäröimänä. Puutarhaa hoiti Freddy, johon Laura oli pikkuisen ihastunut. Jotain mystistä talosta huokui, sillä ihan selvästi siellä kummitteli. Tuo kummitus äityi välillä hyvin kiukkuiseksi, lukitsi ovia ja soitti vanhoja levyjä. Onneksi kirjan henkilöt eivät olleet säikkyjä tyyppejä.

Laura istui keittiön pöydässä kasvojen iho kirvelevistä kyynelistä punaisena ja katseli kun taas yksi kahvikuppi kylmeni hänen edessään. Tänä aamuna hänen koko maailmansa oli hajonnut kuin höyhenet tuuleen. Anthonysta ja Paduasta oli tullut hänen elämänsä. Hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä hän nyt tekisi. Hän oli nyt toista kertaa totaalisen hukassa.

Anthony oli jo niin vanha, että hän kuoli. Anthony oli ollut kadonneiden aarteiden vartija ja kuoltuaan hän jätti tehtävänsä Lauralle. Hänen pyyntönsä oli, että Laura etsisi kadonneille tavaroille omistajat. Surun ja ajatusten sekoittaessa tunteita, Laura päätti tarttua toimeen samanlaisella antaumuksella kuin hän oli hoitanut Anthonyn taloa. Onneksi Laura sai apua outoon ja kummalliseen tehtävään.

Ruth Hoganin esikoiskirja Kadonneiden tavaroiden vartija on vanhanaikaisen lempeä ja tunteellinen kirja. Vanha Viktorian aikainen talo on juuri tämmöiselle romanttiselle tarinalle sopiva ympäristö. Kadonneet tavarat avaavat omia tarinoitaan, sillä yleensä kadonneilla tavaroilla on menneisyytensä. Kadonneiden tavaroiden vartija lumosi minut ruusuntuoksullaan, yliluonnollisilla tapahtumilla ja Päivänpaisteella.

Laura oli lopultakin valmis tavoittelemaan unelmiaan. Hän oli törmännyt täydelliseen tarinaan, jota kukaan ei voisi väittää liian ”vaisuksi”.

Ruth Hogan, Kadonneiden tavaroiden vartija

suom. Susanna Tuomi – Giddings

Bazar 2020

s. 335

Feel Good-romaani

Kirja ilmestyy 16.1.2020