Elämä, kerta kaikkiaan - lukuhaasteen koonti

Kirjaluotsin Tiinan vetämä Elämä, kerta kaikkiaan-lukuhaaste loppuu maanantaina 27.1.20. Lukuhaaste oli niin mukavan houkutteleva, että halusin tietysti mukaan. Jostakin syystä olen viime vuosina kiinnostunut lukemaan elämäkertoja. Tykkään varsinkin niistä elämäkerroista, joissa on joku tunnettu historiallinen henkilö ja historiallisia tapahtumia mukana. Tähän matalan kynnyksen haasteeseen sopi ajallisesti 26 kirjaa mukaan. Joukossa on autofiktiivisiä teoksia, romaaneja, tietoteoksia, lastenkirja, nuortenkirjoja, novelleja, päiväkirja, lehtipakinakirja ja muistelmia. Tämän kokoelman suosikkini on skotlantilaisen Shaun Bythellin Elämäni kirjakauppiaana. Ihastuin myös valtavasti vietnamilaisen Kim Thúyn esikoisteokseen Ru ja Johanna Venhon Ensimmäiseen naiseen, joka kertoi Sylvi Kekkosesta.

Kiitos Tiina haasteesta :)

Aminoff Pauliina: Äiti meidän: tosielämän selviytymistarina

Berlin Lucia: Ilta Paratiisissa 

Bythell Shaun: Elämäni kirjakauppiaana

Fioretos Aris: Nelly B:n sydän

Foster Zoe, Petri Pietiläinen ja Juha Metso: Peilissä näin naisen, Zoen tarina 

Feldscher Ulla: Rakas, tiesitkö että olen psykopaatti

Hayden Torey: Tiikerin lapsi

Kim Thúy: Ru
Kim Thúy: Vi

Laaksonen Heli: Lähtisiks föli 

Lamberg Marko: Noitaäiti- Malin Matsintyttären tarina

Lappalainen Elina ja Ilona Partanen: Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset 

Louis Édouard: Ei enää Eddy

McNamara Michelle: Katoan yön pimeyteen

Mikkanen Raili: Ei ole minulle suvannot!

Mikkanen Raili: Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää

Morris Heather: Auschwitzin tatuoija

Rannela Terhi: Frau

Roine Linda-Maria ja Venla Pystynen: Mercedes Bentso, Ei koira muttei mieskään
Roth Anne: Sekundakroppa - Elämäni kilpirauhaspotilaana 

Rönkä Antti: Jalat ilmassa

Tuominen Taija: Kuningaskobra

Vaara Maria: Toinen hengitys 
Vainio-Korhonen Kirsi: Musta-Maija Ja Kirppu-Kaisa. Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa  

Venho Johanna: Ensimmäinen nainen
Vuori Kristiina: Viipurin valtiatar 

Miisan lapsuus oli kurjaa (Tiikerin lapsi). Kun hän sai esikoulussa opettajaksi erityisopettajan, joka ymmärsi häntä, aggressiot ja käytösongelmat lievenivät. Hänellä oli ollut aiemmin tukena ja turvana vain mielikuvitusystävä, jonka nimi oli Minna (Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset), muita ystäviä hänellä ei ollut koskaan (Ei enää Eddy) aiemmin ollut, sillä hän oli muiden mielestä outo. Lapset haukkuivat ja nimittelivät häntä noidaksi (Noitaäiti). Isä ja äiti joivat jatkuvasti (Kuningaskobra), ja kohtelu oli mitä oli. 

Miisa ajautui nuorena huumemaailmaan (Mercedes Bentso), sillä lapsuuden kokemukset olivat jättäneet jälkensä. Hänen äitinsä oli kuollut syöpään ja isä meni nopeasti naimisiin naisystävänsä kanssa, joka kohteli Miisaa todella ilkeästi (Äiti meidän). Lisäksi hän kohtasi aina miehiä, jotka hyväksikäyttivät hänen turvallisen sylin kaipuutaan (Rakas, tiesitkö että olen psykopaatti). Noilta miehiltä hän sai jatkuvasti veneerisiä tauteja (Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa), joiden hoito ei aina onnistunut. Eräs miehistä yritti tappaa Miisan (Katoan yön pimeyteen). Miisa masentui, hänellä todettiin myös skitsofrenia (Toinen hengitys). Mielenterveysongelmat johtivat sairastelukierteeseen ja itsemurhayritykseen, sillä mielessä pyöri, miten väärin jotkut ihmiset olivat kohdelleet häntä (Jalat ilmassa).

Sairastelukierre oli johtanut jatkuvaan jojotteluun myös painon kanssa (Sekundakroppa), kunnes lääkitys saatiin kohdilleen. Elämä rauhoittui ja Miisa alkoi kirjoittaa ulos elämäntuskaansa ja – iloaan runojen muodossa (Ei ole minulle suvannot!). Miisa kirjoitti myös näytelmiä huono-osaisista ihmisistä (Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää). Hän oli aina rakastanut kirjoja ja pääsi lopulta töihin unelmatyöpaikkaansa kirjakauppaan (Elämäni kirjakauppiaana). Kirjakaupassa kävi paljon turisteja. Miisa ystävystyi varsinkin erään vietnamilaisen tytön kanssa, joka myös haaveili kirjailijan urasta (Ru). Tyttö oli tavannut venepakolaisena erään vanhemman miehen, joka oli toiminut toisen maailmansodan aikana tatuoijana keskitysleirillä (Auschwitzin tatuoija). Tuo mies halusi kohdata holokaustin pahimman naisen (Frau). Miisa ymmärsi, että vaikka hän oli kokenut elämässään kurjia asioita, joillakin elämä meni vieläkin kurjemmin, ja siitä pystyi silti selviämään.

Eräänä päivänä kirjakauppaan asteli kaunis nainen (Zoen tarina). Miisa tunsi heti sympatiaa tuota surullista henkilöä kohtaan. Parin viikon päästä he olivat ylimmät ystävykset ja suunnittelivat yhteistä lomamatkaa (Ilta Paratiisissa) kauas paratiisimaiselle saarelle, jossa he aikoivat kierrellä pienellä autolla (Lähtisiks föli). He matkasivat saarelle lentäen tutun yksityiskoneella (Nelly B:n tarina). Heillä oli hauska yhteinen juttu, sillä he puhuttelivat toisiaan Ensimmäiseksi naiseksi ja Viipurin valtiattareksi, kun joku kyseli lomalla heidän nimiään. Kyllä elämä on sittenkin ihanaa.