Abigail Dean: Tyttö A

 

Sinä et tunne minua, mutta olet luultavasti nähnyt kuvani.

Brittiläisen Abigail Deanin esikoisteos Tyttö A valikoitui syksyn lukukirjaksi varsinkin herkän kansikuvansa puolesta. Kirjan aihepiiri sen sijaan on tullut varmasti kaikille ihmisille tutuiksi median välityksellä. Aiheena oli perheet, joiden lapset selviävät hirviövanhempiensa käsistä elävinä, mutta joillakin tavoilla vammautuneina heidän käsittelyjensä jäljiltä.

Viimeisen kerran näin Äidin samana päivänä, jolloin me pakenimme. Heräsin aamulla likaisessa sängyssä, ja tiesin, että aikani oli hupenemassa, ja että jos en toimisi heti, minä kuolisin siihen.

Kirjan kertojana toimi Alexandra eli Tyttö A. Hänet oli kutsuttu vankilaan, jossa heidän äitinsä oli viettänyt viimeiset vuotensa. Äiti oli kuollut ja jättänyt perinnönjaon toimeksi Alexandralle eli Lexille, josta oli tullut juristi. Lex ei ollut käynyt sitä ennen kertaakaan vankilassa tapaamassa äitiään. Hän ei antanut vanhempiensa tekoja anteeksi toisin kuin osa heistä lapsista. Heitä oli seitsemän sisarusta. Kaikki eivät selvinneet vanhempien käsistä elävinä.

Joskus käyn mielikuvituksessani meidän pikku huoneessa. Siellä on kaksi yhden hengen sänkyä, ja ne on työnnetty vastapäisiin nurkkiin niin kauas toisistaan kuin mahdollista. Minun sänky ja Evien sänky. Katosta riippuu paljas hehkulamppu, joka heilahtelee kun joku kävelee käytävällä. Yleensä se on sammuksissa, mutta toisinaan, kun Isä niin päättää, se palaa monta päivää yhteen menoon.

Perheen isä oli selvästi psykopaatti, joka hurahti uskovaiseksi ja perusti oman lahkonsa, johon tietysti pakotti vaimonsa ja lapsensa. Uskon varjolla kaikki hänen väkivaltaiset tekonsa olivat sallittuja. Raamattuhan on täynnä väkivaltaa, josta perheenisä kaivoi oikeutensa tehdä mitä teki. Lopulta lapset olivat sidottuja sänkyihinsä ja edessä kenties häämötti perhesurma.

Alussa - ja myös lopussa - meitä oli vain minä ja Ethan. Ensimmäisinä syntyneet; viimeisenä adoptoidut.

Lexin tehtävänä oli tavata kaikki elossa olevat sisaruksensa ja kertoa perinnöstä ja siitä mitä sille tehdään. Tehtävä ei ollut helppo ja se toi mieleen muistoja, joita hän ei olisi halunnut muistella. Vaikka menneisyys oli kamalaa aikaa, siihen liittyi myös ihania asioita ja parasta oli läheiset välit Evie-siskon kanssa.

Tämä kirja toi mieleeni mm. pienen tytön nimeltään Eerika, jota isä ja äitipuoli pahoinpitelivät ja kiusasivat, lopulta tappoivat. Kuinka moni lapsi elää kiusattuna ja pahoinpideltynä omassa kodissaan? Kuinka monta lasta ovat vanhemmat tappaneet?  Miksi? Kysyn miksi, koska aina olisi apua saatavilla. Myös kirjan tarinassa olisi ollut apua saatavilla.

Tämän kirjan aihepiiri on tärkeä, sillä lapset, joita pahoinpidellään ja kiusataan omissa kodeissaan, tarvitsevat tukea muualta, jos sitä ei saa omilta vanhemmilta. Huolenaiheita, joista aikuisten pitäisi huolestua, ovat lasten ja kodin jatkuva lika ja epäsiisteys, ruoan puute ja nälkiintyminen, mustelmat, lapsen puheista ja piirroksista nouseva kaltoinkohtelu, käytöshäiriöt ym. Kirjan lapsista oltiin huolestuneita, mutta huolestuneet aikuiset eivät vieneet asioita eteenpäin.

Abigail Deanin Tyttö A koskettaa ja koukuttaa lukemaan, vaikka et haluaisi lukea kirjan aihepiiristä sanaakaan. Ei ummisteta silmiä vanhempien pahuudelta.

 

Abigail Dean, Tyttö A *****

suom. Kristiina Drews

Aula & Co 2021

s. 384

Girl A 2021