Jalka ei totellut. Vaimo ei totellut. Vatsa ei totellut. Sydän perkele ei totellut vaan yritti monta kertaa pysähtyä ennen aikojaan. Etsie saatana molluke muka ennää lyyvä jaksa!
Faija jaksoi. Tyynyä, olohuoneen lasiovea, äitiä, itseäänkin.
Anja Snellmanin uusin teos Kaikki minun isäni kertoi etupäässä hänen isästään, mutta kirjailijan tuntien, rivien välistä nousi myös vahvasti kannanottoja mm. nykyajan kipeään metoo-kampanjointiin, joka oli koskettanut myös hänen lapsuudenystäväänsä. Kun läheinen ihminen on syytösten kohteena, on vaikea kääntää hänelle selkänsä ja esiintyä syyttäjien rinnalla.
Menetit biologisen isäsi jo ennen syntymääsi. Menetit sen jo ennen siittämistäsi. Menetit sen jo ennen syntymää. Menetit sen.
Toivot, ettet olisi ikinä tavannut koko tyyppiä. Toivot, että olisit oppinut tuntemaan sen.
Olen tottunut siihen, että Anja Snellmanilla on vahvat mielipiteet ja kannanotot asioihin, joista hän kirjoittaa. Snellman on mielipidekirjoittaja. Hän tarkastelee kohteitaan monelta eri kantilta, niin myös henkilöhahmojaan. Isä oli hänen oma isänsä Ensio Kauranen, sodassa 25-vuotiaana vammautunut, ontuva mies. Alkoholisoitunut isä oli myös paljon muuta, monta isää, mutta rakkautta ja hellyyttä ei ollut tarjolla perheelle, se jaettiin vieraille naisille.
Se, orpolapsi kiurun, runoilija, juoppolalli, invalidi, pikkukonna ja sotilas oli perheelleen läsnä vain aamuyöllä kotiin palattuaan, naulakon alla, keittiönpöydän ääressä, olohuoneen sohvalla katkerassa laskuhumalassa.
Snellmanin teoksesta nousee esille se, miten traumat siirtyvät sukupolvilta toiselle. Vahvasti traumatisoitunut isä siirsi pahan olonsa perheeseensä, joten koko perhe voi huonosti. Voin hyvin kuvitella kirjailijan kertomat kohtaukset humalaisesta isästä riehumassa kotona. Voin hyvin kuvitella pirun riivaaman mielen ts. morkkiksen, joka pani perheen naisväen pelkäämään ja katoamaan. Voin hyvin kuvitella häpeän omista kotioloista ja humalaisesta isästä. Olen kokenut ne itsekin.
Huora ja huoranpenikka, petturi ja valehtelija. Häpeä suuteli häpeää, salaisuus hyväili salaisuutta. Posttraumaattiset stressioireet kouristuivat toisiaan vasten. Niistä oireista on sinutkin kudottu. Teidät kaikki kolme sisarta oli.
Anja Snellmanin teos Kaikki minun isäni kertoi viiltävän kipeästi särkyneestä isäsuhteesta.
Anja Snellman, Kaikki minun isäni
Wsoy 2021
s. 235
Anja Snellman: Kaikkien toiveiden kylä
Anja Snellman: Pääoma
Anja Snellman: Antautuminen
Anja Snellman: Lähestyminen
Anja Snellman: Parvekejumalat
Anja Snellman: Paratiisin kartta
Anja Kauranen: Sonja O kävi täällä
Anja Kauranen: Syysprinssi
Mielenkiinnolla odotan tämän kirjan lukemista. Pidän paljon Snellmanin kirjoitustyylistä. Ja ajattele, tänä vuonna tulee 40 vuotta Sonja O:sta. Kaikki minun isäni odottaa hyllyssä.
VastaaPoistaSonja O:lla on juhlasvuosi, siksi luin kirjan viime tammikuun klassikkohaastetta varten. Kirja löytyy kirjahyllystä, samoin muutama muukin Snellman/Kaurasen kirjoista. Olen fani. Mielestäni Sonja O on paras hänen kirjoistaan.
PoistaOlen kuunnellut tämän äänikirjana, koskettava ja hieno romaani. Bloggaan jahka ehdin.
VastaaPoistaKiva kuulla, että olet jo lukenut Kaikki minun isäni. Pidin itsekin siitä kovasti. Tekstistä nousi aika paljon samaa kuin Sonja O:sta.
PoistaAitoa, rehellistä, tunteella kirjoitettua, taidolla analysoitua mennyttä ja nykyaikaa. Snellman kutoo kokoon hienosti ajan Sonja O:sta 40 vuoden päähän, jolloin on aika katsoa suoraan isän jättämiin traumoihin häntä omasta aikuisen näkökulmasta katsoen ja mitään unohtamatta lopulta myös säälien ja ymmärtäen.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä Marjatta, että kirjasta nousi aitous, rehellisyys, tunteet ja hieno analysointi esille.
PoistaSonja O on mielestäni kirjailijan paras teos. Tästä uusimmasta nousi paikoin esille samaa räväkkyyttä, mutta myös pelkoa, isän pelkoa. Aikamoinen nujertaja hän on ollut koko perheelle. Paljon pitäisi minunkin käydä terapeutilla, että pystyisin vastaavan käytöksen antamaan anteeksi. Ja miten paljon lapset kokevat samaa alkoholilla läträystä tänäkin päivänä kodeissaan. Lasinen lapsuus, se on tullut itsekin koettua, enkä koe siinä olleen mitään hyvää. Viina on viisasten juoma, mutta yleensä sen käytön aikana, käytös on kaikkea muuta kuin viisasta ja järkevää. Sananlasku tarkoittaakin, että käytä viinaa kohtuudella.