Seuraavista säännöistä ei lipsuta:
En osta vuonna 2020 yhtäkään vaatetta. En uutta, en vanhaa. En pientä, en suurta. En järkevää, en päähänpistoa. En turhaketta, en välttämätöntä.
Laura Frimanin omakohtainen teos Tauko kertoi hänen uudenvuoden lupauksestaan. Hän nimittäin lupasi olla ostamatta vaatteita seuraavan vuoden aikana. Aika hurja lupaus. Olen itse kokeillut laihduttaa, olla tipattomalla, olla sokerittomalla dieetillä jne., mutta vain tammikuun ajan. Toisinaan lupaukset jatkuvat pitempään, mutta kyllä ne kesään mennessä ovat loppuneet. Vuosi on pitkä aika. Laura Friman kertoi kirjassaan hulvattomasti mitä vuoden aikana tapahtui.
Hemmetti. Taas tekee mieli kiukutella itselleen. Koska heitin haasteen hatusta (kiitos kysymästä, todellakin tunnen yhtäkkiä tarvetta ostaa elämäni ensimmäisen hatun!) enkä lähesty sitä harkittuna ja valmisteltuna projektina, en ehdi valmistautua ostolakkooni mitenkään. Kyseessä on todellakin laukalle lähtenyt päähänpisto, ellei jopa vitsi.
Laura Friman on radioääni ja vapaa toimittaja. Lisäksi hän on tunnettu huumorintajuisena ja avoimena somepersoonana. Kirjassa hän kuvasi suhtautumistaan omaan vaatteiden ostamiseen ja käyttämiseen, jossa oli jopa maniamaisia piirteitä. Vaatteita oli koti pullollaan, mutta oli ostettava aina vaan lisää ja lisää. Uskon, että kyseinen toiminta oli tullut tiensä päähän. Alitajunta sanoi stop.
Et. Ota. Vastaan. Yhtäkään. Ilmaista. Vaatetta. Älä anna lahjusten sumentaa ajatteluasi. Pystyt siihen!
Laura Friman kertoi kirjassaan, että hän ei osaa olla kohtuullinen ei syömisessään, eikä vaateostoksissaan, siispä hän laittoi itselleen selvät säännöt, että ei ottaisi vaatteita myöskään lahjuksina vastaan.
Kirja on paikoitellen mielettömän hauska ja pistää kyllä omatkin kulutustottumukset puntaroitavaksi. Riippuuko sinullakin jokin vaate hengarissa, jossa on vielä hintalappu paikoillaan? Tai onko vaatekaapissasi vaatteita, joita et ole pitänyt kertaakaan? Kumpaakin löytyi kaapistani, mutta poistin hintalaput.
Väitän, että on kuitenkin asioita, joissa yksi, kaksi tai kolme on liian vähän - kuten kirjat ja isot pyyhkeet. Konmaritus on liian helppo vetää överiksi.
Se on kuitenkin marginaalinen ongelma. Vielä helpompi on nimittäin vetää hamstraaminen överiksi. Sitä meistä tekee valtaosa.
En hamstraa kirjoja, mutta silti niitä on tullut vuosien varrella kerättyä omasta mielestä liikaa, vaikka olen ennemminkin kirjaston kirjojen käyttäjä. Laura Friman pohtii kirjassaan kaikenlaista ostokäyttäytymisessään, mikä siihen motivoi ja mitä syitä siihen löytyy. Tuo tavaroiden hamstraaminen tuli tutuksi, kun tutustuin mieheeni ja hänen kotitaloonsa, jonne oli 40-luvulta asti kerätty tavaraa, mutta mitään ei oltu viety pois.
Laura Frimanin Tauko on kertomus hänen omakohtaisesta lupauksestaan olla hankkimatta vaatteita kokonaisen vuoden aikana. Kirjassa hän kertoi vuoden jokaisena kuukautena, miten homma eteni. Miten lupauksen kävi, tuliko lipsahduksia, lue kirjasta. Lupaan, että tykkäät kirjasta ja että saat oivalluksia myös omasta ostoskäyttäytymisestäsi.
Toivon, että luet tämän kirjan ja alat itsekin miettimään ostoskäyttäytymistä mm. vaateostoksilla. Vähempi on parempi ja luonto kiittää.
Laura Friman, Tauko
Gummerus 2021
s. 218
Omakohtainen teos
En ole ollut koskaan missään lakossa sitten teini-iän syömättömyyden, mutta tämä vaatteidenostolakko on nyt alkanut viehättää, ei ekologisista vaan täysin itsekkäistä syistä. Haluaisin käyttää vanhat loppuun ja sitten lakkovuoden jälkeen ostaa taas raikkaasti uutta. En osaa hävittää mitään ja uutta on aina kiva ostella, joskus harkitsemattomastikin, minkä seurauksena vaatteita on liikaa. Mitään addiktiota minulla ei ole, mutta silti vähemmän voisi olla nyt enemmän.
VastaaPoistaOlen jo valmiiksi ostanut uudet farkut ynnä muuta, jos vaikka lakko toteutuisi. Ihan samalla lailla mässäilyään katuvat päättävät vielä kerran ahmia ennen itsehillintää - erotuksena on se, että syödä pitää joka päivä, mutta vaatteita ei tarvitse ostella, joten vaatelakko on varmaan helpompi kuin syömisen rajoittaminen.
Kiitos Marjatta kommentista :)
PoistaOstoskäyttäytymisen ajattelu on kyllä terveellistä jokaiselle. Kävimme kaatopaikalla, sillä meillä oli tasolasi, joka ei mahtunut lasinkierrätysastioihin. Ensinnäkin se haju oli aivan kammottava. Sitten se lintujen määrä, ja luulenpa, että siellä vilahtelee runsaasti myös hiiriä ja rottia plus muita eläimiä. Sitten se tavaroiden määrä on aivan kammottavaa. Taidan laittaa tv-ihmisille viestiä, että kaatopaikkaohjelma olisi tervetullut katsottavaksi meille jokaiselle.
Paimioon on avattu kierrätyskuitutehdas, jonne otetaan vastaan kaikki kierrätysvaate ja tehtailta tuleva kangasjäte. Olen iloinen tuosta laitoksesta.
Ostan tosi vähän vaatteita, mutta silti minua harmittaa, että ostin kesällä alennusmyynnistä itselleni kesämekon, jota en pitänyt kertaakaan. Ihan turha rahanmeno.
Tsemppiä vaatelakollesi <3
Tämä täytyy kyllä lukaista vaikka sinänsä erityistä tarvetta kulutusneuvoille ei ole. Laura Friman osaa kirjoittaa kyllä tosi hauskasti!
VastaaPoistaTämä on kyllä niin hauska kirja ja tavallaan opettavainen. Suosittelen lukemaan.
PoistaLukuiloa :)