Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen

Harper Lee julkaisi 1960 kirjansa, josta tuli unohtumaton klassikkoromaani. Kuin surmaisi satakielen (To kill a Mackingbird 1960, suom. 1961, 12. painos 2012) voitti vuonna 1961 arvostetun Pulizer-palkinnon, ja kirjasta tehtiin samanniminen elokuva vuonna 1962. Elokuva voitti kolme Oscar-palkintoa ja kolme Golden Globe-palkintoa. Kirja jäi kirjailijan ainoaksi teokseksi.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1930-luvun Alabamaan, jossa yhteiskuntaluokat erottautuivat selkeästi toisistaan, mustat olivat selkeästi alinta kastia (Kirjassa puhutaan neekereistä ja nekruista, mutta en käytä kyseisiä sanoja tekstissäni). Kirjan kertojaminä on alle kymmenenvuotias tyttö Scout, joka asuu isänsä ja veljensä Jemin kanssa, äiti on kuollut. Taloutta hoitaa musta Calpurnia. Perheen isä on lakimies, joka kirjassa joutuu puolustamaan mustaa miestä oikeudenkäynnissä, jonka tulokset olivat selvillä ennen oikeudenkäyntiä, kuolema. Mustille ja valkoisille oli laadittu eri rangaistukset.

Scout oli reipasotteinen, poikamainen tyttö, joka tappeli nyrkit pystyssä ja pukeutui poikien vaatteisiin ja jota kaupungin naiset eivät voineet sietää. Tyttö tulisi kasvattaa hienoksi naiseksi, mutta Scoutin isä oli hiukan eri mieltä tyttönsä kasvatuksesta, esim. molemmat lapset saivat joululahjaksi ilmakiväärit. Mennessään ensimmäiselle luokalle Scout luki sujuvasti ja kirjoitti kaunokirjoitusta, mutta opettajan mielestä niin ei saa tehdä ensimmäisen luokan oppilas ja kaunokirjoitustakin opetetaan vasta kolmannella luokalla.

Scoutin ja Jemin paras ystävä oli Dill, joka tuli aina kesäksi heidän kotikadulleen tätinsä luokse. Harper Lee oli kirjailija Truman Capoten (mm. Aamiainen Tiffanylla) lapsuudenystävä ja Dill on saanut hahmonsa Capotesta. Capotea on kuvattu myös kirjan kirjoittamisen avustajana. Eräänä kesänä Dill ei saapunutkaan, mutta loppujen lopuksi hän karkasi kotoaan ja tuli kuin tulikin lasten seuraksi loppuloman ajaksi.

Kirja oli nuoren tytön kasvukertomus suvaitsemattomuuden ympäristössä. Naistenkutsuilla kauhisteltiin Hitlerin toimia juutalaisia kohtaan, mutta itse valkoiset kaupunkilaiset eivät nähneet omaa rasismiaan mustia kohtaan, joka kulminoitui oikeudenkäynnissä mustaa miestä kohtaan, hän oli syyllinen, vaikka ei olisikaan syyllinen. Syyllisen puolustaminen oli anteeksiantamatonta, jonka koko Scoutin perhe sai kokea vihapuheina ja loppujen lopuksi ikävällä tapahtumalla.

Kirja on todella taitavasti kirjoitettu pienen tytön kertomus turvallisesta elämästään ja kasvustaan, jota kaikkea ei voi ymmärtää. Voin kuvitella kuumat kesäpäivät, ruokailut, kirkossakäynnit, juoruilut naapureissa ja tarkan rajanpidon siinä, mihin yhteiskuntaluokkaan kukin kaupungin asukkaista kuuluu. Luku- ja kirjoitustaito olivat selkeästi rajan tekevä viiva roskaväen ja parempien ihmisten välillä ja mitä useampi polvi suvusta oli lukenut, sen hienompaa väkeä oltiin olevinaan. Tietysti sivistys, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo olivat tulossa ja sitä läpi viemässä olivat juuri paljon lukemista harrastavat ihmiset. Mutta 30-luvun Alabamassa siihen oli vielä pitkä matka. Olen kiitollinen Harper Leelle tästä upeasta kertomuksesta, jonka löysin ystävän kirjahyllystä. Tämä kirja oli suoranainen lukuilo.

Harper Lee, Kuin surmaisi satakielen*****
suom. Maija Westerlund 1961
To kill a Mackingbird 1960

Lue myös Jokken arvio kirjasta.