Kay Scarpetan tutkimukset ovat jälleen jatkuneet uudella kirjalla Tomuksi ja tuhkaksi. Patricia Cornwell on kirjoittanut jo 21. osaa huippusuosittuun dekkarisarjaansa kahdenkymmenen vuoden aikana, jotka olen lukenut kaikki, huh. Kirjahyllystäkin löytyy muutama. Hänen kirjojaan on myyty Suomessa jo yli miljoona, joka on huima saavutus. Kirjoja on julkaistu yli 50 maassa. Jokin sarjassa kiehtoo, taitaa olla mielenkiintoiset henkilöt ja tapahtumat, jotka eivät ole liian raakoja. Kirjoissa keskitytään suurimmaksi osaksi tutkintaan. Kirjojen päähenkilö oikeuslääkäri Kay Scarpetta, lääkäri ja juristi, tutkii väkivaltapaikat tarkkaan ja huomaa asioita, joita poliisit eivät huomaa. Yleensä hän saa apua nykyisin jälleen poliisivoimiin liittyneeltä Marinolta, siskontytöltä Lucylta ja omalta mieheltään Bentonilta, joka on FBI:n palkkalistoilla.
Tomuksi ja tuhkaksi kirjan alussa löytyi nuori nainen keskellä kaupunkia sijaitsevan yliopiston puistosta. Mikä teki murhasta sellaisen, että siinä tarvittiin välttämättä Scarpetan asiantuntemusta? Oliko se murhattu henkilö, murhaajan jättämät merkit vai oliko se kenties se, että murhattu oli Lucyn tuttava? Tutkinnan ollessa kiivaimmillaan selvisi, että samanlaisia murhia oli tapahtunut jo aiemmin ja murhaaja käytti tietynlaista kaavaa toiminnoissaan. Tutkimuksia vaikeutti se, että todisteita oli peukaloitu ja FBI oli keksinyt murhaajaksi henkilön, joka oli ollut kauan kadoksissa. Kyllähän terävä rautarouva Scarpetta huomasi heti mistäpäin tuuli ja kuka oli tutkimuksen sabotoija, mutta tämä henkilö piti saada kiikkiin. Todisteet piti olla varmat ja pitävät, että tutkinnan häiritsijä pystyttiin pidättämään. Dekkarissa jahdattiin siis murhaajaa ja tutkijoihin kuuluvaa henkilöä, jolla oli mahdollisuus sotkea todisteita.
Miksi henkilö, joka oli johtavassa asemassa sekaantui rikolliseen puuhaan, johtui tietysti jälleen rahan ja vallan ahneudesta, korruptiosta. Patricia Cornwell nostaa kirjoissaan ajankohtaisia asioita esille ja tällä kertaa hän kritisoi korruptiota sekä muuntohuumeita. Edellisessä kirjassa Paljaat luut Cornwell kritisoi muovijätettä, joka päätyi meriin. Sitä edellisessä kirjassa Punainen usva, kritiikin kohteeksi joutui ruiskeilla tehtävät kuolemantuomiot.
Tällä kertaa Kay Scarpetta ei joutunut rikoksentekijän uhriksi, vaikka monet kerrat hän on joutunut kiperiin paikkoihin rikollisten vuoksi. Scarpetan ympärillä oli vahva tukiverkosto. Toisaalta kirjan tunnelma kärsi hieman siitä, että tutkimukset ja murhaaja selvisivät yllättävän helposti. Tällä kertaa jäi se jokin huippuyllätysmomentti tapahtumatta, mikä yleensä kääntää tarinan juonenkäänteet eri suuntaan. Tomuksi ja tuhkaksi jäi kyllä mielestäni tasapaksuksi lukukokemukseksi. Harmi, sillä tästä olisi kyllä saanut aikamoisen yllätyssopan aikaiseksi. ***
Hän levittää sitä inhottavaa liitumaista valkoista paskaa ympäri kasvojaan & kutsuu minua uudestaan & uudestaan. "Martin! MARTIN!" Kunnes menen sinne & löydän hänet tuijottamasta minua sillä helvetin pelottavalla tavalla jolla hän tuijottaa ollessaan sairaalla tuulella.
Patricia Cornwell, Tomuksi ja tuhkaksi
suom. Karri Rimpiläinen
OTAVA 2014
s. 416
Dust 2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti