Saara Ervasti: Amorialaiset

Saara Ervastin novellikirja Amorialaiset on kirjoitettu rakkaudesta. Kirjan taustatekstissä kerrotaan, että näyttämöt vaihtuvat kivikaudesta aina kaukaiseen tulevaisuuteen, mutta jotkin asiat pysyvät muuttumattomina; rakkauden syvä kaipuu, haikeus ja sen polte. Kirja on omistettu rakkaudelle, toiveelle että jokainen saisi kokea olevansa rakastettu, löytäisi tien Amoriaan. 

Tämä rakkaudesta kertova teos sisältää kymmenen erilaista kertomusta. Uhrikivi kertoi kaukaisesta esi-isien ajasta, jolloin noituus ja parantaminen olivat vahvoja teemoja ihmisten arkipäivässä. Näyt, etiäiset, manalan suomuinen paholainen, Ukko ylisen herra, uhrikivi ja parantaja ovat hallitsevia elementtejä tämän tarinan juonenkulussa, jossa pääosissa ovat nuori ja ikääntynyt noita, parantaja ja tuleva parantaja. Huolimatta kyvyistään, tärkeässä osassa näiden kivikautisten naisten elämässä ovat miehet.

Desya siirsi lukijan nykyaikaan, nuoren pariskunnan elämään. Nuori aviovaimo oli lopettanut opiskelun ja eli vain vahvan miehensä vaikutuspiirissä. Ajattelin, että nyt tulee vahvaa tekstiä narsistisesta suhteesta, jossa vaimo on alistunut kokonaan, mutta teksti tuotti trillerimäisen yllätyksen:

"Rakas, et kai tosissaan kuvitellut minun olevan tältä planeetalta?"

Kalpea upseeri tarinassa upotaan mielen syövereihin, kummitusmaisiin tunnelmiin.

Tunsin kun Daniel astui huoneeseen, en heti nähnyt häntä. Kun Daniel kosketti käsivarttani, ihoni kipristyi kananlihalle. Se tuntui hyvältä ja kylmältä yhtä aikaa.

Kieltomerkki tarinan nimenä viittaa kiellettyyn rakkauteen, joka houkuttaa,  mutta siihen vaaditaan liian paljon, vai vaaditaanko? Se paljastuu tästä surumielisestä ja ajatuksia herättävästä tarinasta.

Kivisydän kertoo erosta ja sen tuskasta. Voiko eron jälkeen palata yhteen, onko rakkaus pysynyt samana ja tunteet. Kivisydän kertoo sen.

Vedenneito tarina on hurjan vahva tarina keskiajalta. Kertomus on lempitarinani kirjassa. Pidän historiallisista, vahvoista keskiaikaan sijoittuvista tarinoista, jolloin eläminen oli hiuskarvan varassa. Naiset olivat alistettuja, miehen alamaisia ja he olivat miehen omaisuutta. Tämä tarina kulkee selkeästi Kristiina Vuoren ja Kaari Utrion hienojen kirjojen jalanjäljillä. Vedenneito voisi olla myös hieno romaaniaihe.

Mustikkaa hampaissa kertoo nuoren opiskelijaparin mustikkaretkestä luonnossa. Retki luontoon kuulostaa lupaavalta rakastavaisten kesken, mutta retken tarkoitus ja halut eivät välttämättä kohtaa toisiaan, vai kohtaavatko?

Tähtiä huvilassa tarina on kuin suoraan valkokankaan mustavalkoelokuvasta, dialogia myöten. Tästä tarinasta en lämmennyt ollenkaan, vaikka kieltämättä tarina olisi huvittava valkokankaalla tai kesäteatterin lavalla.

Salamavalorakkaus on todellakin rakastuminen pikavauhtia ja samalla suurien päätösten tekeminen rakkauden ehdoilla, kun suomalainen ja ulkomaalainen tapaavat ja rakastuvat tulisesti.

Sensus intellegens kertoo eri planeettojen asukkaiden kohtaamisesta. Tarina on julma ja jälleen tarinan mies on karski tunteeton soturi, josta löytyy pikkiriikkinen empatiakyky. Hieno ja jännittävä tulevaisuusskenaariokuvaus avaruudesta ja sen asukkaista.

Saara Ervasti on ottanut rohkean askeleen kirjoittamalla eri aikakausien rakkaustarinoita ja liittämällä ne samojen kansien sisään. Rakkaus on aihe, josta halutaan lukea oli se sitten haikeansuloista tai todella vaikeaa. Aihepiirejä on miljoonittain, aivan kuin rakastuneitakin. Amorialaiset on sopivaa luettavaa, kun kaipaa eri aihepiireihin liittyviä novellimaisia tarinoita rakkaudesta. Kirjan nimi on hieno/kekseliäs ja kansikuva todella kaunis.

Saara Ervasti, Amorialaiset ***
BoD 2013
s. 204
Arvostelukappale

http://www.tunnetarina.fi/index.php/julkaisut/amorialaiset
Kirja osallistuu tämän vuoden Indie Books Awards-kilpailuun.