sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Mikael Niemi: Karhun keitto


Pidin hautajaispuheen ja puhuin siitä yksinvaltaisesta tuomarista, jonka me kaikki eräänä päivänä kohtaamme. Hän punnitsee tekomme, kun seisomme hänen edessään läpikuultavina kuin lasi, niin että kaikki sameat kohtamme paljastuvat. Sitten ammensin arkulle kolme kauhallista multaa ja lähetin miehen helvettiin, minne hän kuuluikin.

Ruotsalaisesta Mikael Niemestä on tullut yksi lempikirjailijoistani ja luettuani Karhun keitto teoksen ihailuni vain kasvaa. Ihastuin suunnattomasti hänen historialliseen murhamysteeriinsä, jonka kertojina toimivat rovasti Lars Levi Laestadius ja hänen oppipoikansa Jussi. Koska rovasti on tunnettu lestadiolaisuuden alullepanija, hänestä löytyy faktatietoa, joka nousee tekstistä esille. Muistan jopa kouluaikaisia uskonnon kirjoja, joissa oli joitakin tietoja kyseisestä merkkihenkilöstä, joka oli aikanaan sekä suuresti ihailtu että  ankarasti vihattu. Koska tykkään historiasta, niin historialliset henkilöt jäävät hyvin muistiin, niin myös Laestadius.

Tornionjokilaaksossa, Köngäksen kylällä, oli tapahtunut nuoren piian katoaminen, jota nimismies Brahe piti tappajakarhun tekosina. Puusta löytyi karhun kynsien jälkiä, joten muulle selitykselle ei lotkautettu korvaakaan. Jahti voisi alkaa ja viina voisi virrata jahdin kunniaksi. Sillä aikaa rovasti toimi salapoliisina ja tutki katoamista tarkemmin Jussi apurinaan. Rovasti oli opettanut Jussin lukemaan ja kirjoittamaan, joten kaikki kirjoitettiin ylös. Tutkimukset johtivat eri suuntiin kuin viinaanmenevän nimismiehen tutkimukset.

Jussi toimi nuoresta iästään huolimatta rikostutkimuksen mainiona salapoliisin apulaisena, ja kuten rovasti oli tuuminut, rikos ei jäänyt ainoaksi tapaukseksi, vaan sille tuli jatkoa, sillä rikollinen oli päässyt nuorten naisten makuun. Seuraava uhri jäi vähäksi aikaa henkiin ja ehti kertoa rovastille, että päällekävijä oli…

Karhun keitossa eletään vuotta 1852. Köngäksen kylä oli jäänyt jälkeen muutoksen tuulista, joita rovasti voi vain muistella opiskeluajoiltaan. Nyt kylälle saapui suuren maailman taiteilija, joka halusi maalata rovastista taulun. Taiteilijalla oli myös mukana erikoinen laite, jonka avulla hän vangitsi rovastista kuvan lasilevylle. Tällainen lasikuva löytyi Pajalan vanhan pappilan korjaustöiden aikana vuonna 2016.

Vuoden 1852 ihmiset olivat hyvin taikauskoisia ja esim. saamelaista Jussia pidettiin noidanpenikkana. Jussia pidettiin syyllisenä vaikka mihin, mutta rovasti ei uskonut syytöksiin, sillä hän tiesi kuka oli syyllinen ja syyllinen halusi hiljentää rovastin hinnalla millä hyvänsä. Karhun keitto on erittäin mielenkiintoinen historiallinen tarina, jossa kuvataan lestadiolaisuuden alkuaikoja trillerimäisestä näkökulmasta katsottuna. Rovasti Lars Levi Leastadius kuvataan oppineena, avarakatseisena ja inhimillisenä luonnontutkijana ja oikeudenmukaisena hengenmiehenä, joka taisteli viinaa ja synnintekijöitä vastaan. Tämä historiallinen murhamysteeri sisältää myös hippusia onnesta ja rakkaudesta.

Hiivimme hiljaa pimeään yöhön. Kun olin sulkenut pappilan oven takanani, tunsin Marian hivuttautuvan lempeästi lähemmäksi. Seisoimme pakkasessa hiljaa, hän jota kyläläiset nimittivät huoraksi ja minä, murhaaja.

Mikael Niemi, Karhun keitto *****
Suom. Jaana Nikula
Like 2018
s. 408
Koka björn 2017

Mikael Niemi: Veden viemää 
 

5 kommenttia:

  1. Niemi on saanut romaanikeitokseensa aineksia sieltä ja täältä. Nautin siitä kovasti, mutta myönnän joitain paloja pureskelleeni pitään ja pari sattumaa nieli. Väkisin. Laestadius on kerrassaan kiehtova hahmo ja Jussi traagisesti koskettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija :)
      Minä taas vierastin kirjaa, koska päähenkilö on pappi, mutta kirja imaisi mukaansa heti ensimmäiseltä sivulta. Uskonasiat oli sivuseikka tässä mysteeritarinassa.
      Kirjan Laestadius on kiehtova hahmo ja voi sitä Jussia... minulla oli peukut pystyssä hänen puolesta kuvainnollisesti.
      Minulle tuli yllätyksenä se, että Laestadius olisi halunnut jatkaa luonnontieteiden parissa opiskeltuaan sitä yliopistossa, mutta koska papeille oli töitä, hän ajautui kirkonmieheksi.

      Poista
  2. Silmäilin tätä kirjastossa, mutta jäi hiemen ristiriitaiset tunnelmat, kun kirjan idea tuntui juuri tuon päähenkilön vuoksi aika oudolta mutta toisaalta Niemi on hyväksi havaittu kirjoittaja... pitääpä kokeilla tätä kuitenkin jossain vaiheessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä varasin kirjan ja vasta sen tultua huomasin, että päähenkilö on rovasti ja tunnettu historianmies. No tuohon aikaan melkein kaikki opiskelleet nuorukaiset valmistuivat ensin papiksi. Kannattaa lukea kirja, sillä se imaisee mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta. Rovasti on oikein reipas salapoliisi, Jussi mainio apuri ja rovastinna pitää miehensä jalat maassa naisenäänellä.
      Niemi on kyllä mainio kirjoittaja :)

      Poista
  3. Hei!

    Tietääkö kukaan, onko tuo lasilevyllä oleva kuva Laestadiuksesta nähtävillä julkisesti, esim. netissä? Olen yrittänyt löytää mutta äkkiseltään ei tunnu olevan kovin julkista tietoa!

    VastaaPoista