Frank McCourt: Amerikan ihmemaassa

 

No siinä sitä ollaan.

Näin äiti aina sanoi kotona Irlannissa, kun oltiin lapsia ja jokin unemme kävi toteen. Minä näin toistuvasti sellaista unta, että saavuin laivalla New Yorkiin, ja edessä kohoavat pilvenpiirtäjät näyttivät suorastaan pelottavilta. Kerroin uneni veljilleni, jotka aluksi olivat kateellisia kun minä olin saanut viettää yön Amerikassa, mutta myöhemmin rupesivat väittämään nähneensä itsekin saman unen.

Francis "Frank" McCourt (1930-2009) palasi 19-vuotiaana Irlannista takaisin synnyinkaupunkiinsa New Yorkiin. Amerikan ihmemaassa kertoi hänen omakohtaisesta elämästään vuoden 1949 lokakuusta lähtien. Frank McCourt sai esikoisteoksestaan Seitsemännen portaan enkeli Pulizer-palkinnon vuonna 1997. Seitsemännen portaan enkeli kertoi aluksi irlantilaisperheen elämästä New Yorkin Brooklynnissä ja sitten hänen ja hänen sisarustensa kurjasta ja köyhääkin köyhemmästä lapsuudesta Irlannin köyhälistökorttelissa. Seitsemännen portaan enkelistä on tehty myös samanniminen elokuva.

On lämmin lokakuun päivä eikä minulla ole mitään muutakaan tekemistä joten miksei sitä voisikin talsia viidettä avenueta niiden leijonien luo. Kirjastonhoitajat ovat oikein ystävällisiä. Tietenkin voin saada kirjastokortin ja kyllä on mukavaa nähdä että nuoret siirtolaiset käyttävät kirjastoa.

Frank McCourt alkoi heti kotiutua New Yorkiin, kun huomasi, että joka kadulta löytyi irlantilaisia kuppiloita. Yhdessä niistä, baarimikko käski hänen painua kirjastoon ja lukea Johnsonia ennemmin kuin juopotella kuppiloissa. Päätyipä hän jopa tansseihin erään samassa talossa asuvan nuorukaisen kanssa. Harmi vaan, että Frank oli hiljainen kaveri, eikä myöskään osannut tanssia. 

Kaduilla ei voi istua oikein missään, kun vuokraemännät vahtivat joka puolella, joten ainoa keino on mennä puistoon East Riverin rantaan ihmettelemään miksi Amerikka on niin kova ja monimutkainen ettei ihminen voi mennä katsomaan Hamletia elokuvateatteriin sitruunamarenkipiiraan ja Ginger ale-pullon kanssa.

Aika nopeasti Frank huomasi suurkaupungin ikävätkin puolet. Vuokraemännästä hän pääsi nopeasti vaihtamalla asuntoa. Amerikkaan muutto ei parantunut hänen silmäihottumaansa, mutta se vaikutti siihen, että joka työpaikassa se huomattiin ja pelättiin sen tarttuvan. Kunnes armeijassa eräs hoitaja ymmärsi antaa penisiliinivoidetta, mikä auttoi pahimpaan ihottumaan. 

Asunnot vaihtuivat, työpaikat vaihtuivat ja tyttöystäväkin ilmestyi kuvioihin mukaan. Halu opiskella pysyi mukana mielessä vuosien ajan, ja niinpä eräänä päivänä Frank uskalsi ilmoittautua opiskelemaan avoimeen yliopistoon. Yleensä sinne vaadittiin lukio-opinnot, mutta Frankin kohdalla tehtiin poikkeus. Lopulta hän valmistui opettajaksi, ja niihin opettajavuosiinkin voit syventyä tarkemmin tämän kirjan parissa. Luvassa on runsain mitoin rehevää kerrontaa, sillä Frank McCourtin teksti suorastaan ilotulittelee tarinoidessaan.

Frank McCourtin Amerikan ihmemaassa kertoi hänen Amerikan vuosista hupaisesti, voisi jopa sanoa, että välillä surkuhupaisesti, sillä kaikkihan ei mene aina niin kuin sen haluaisi menevän. McCourtilla oli taito katsoa elämää humoristin silmin, ja kertoa koskettavatkin ja epäilyttävätkin asiat positiivisella tavalla.

 

Frank McCourt, Amerikan ihmemaassa *****

suom. Juhani Lindholm *****

Suuri Suomalainen Kirjakerho Oy 1999

s. 464

´Tis 1999

Muistelmat 

 

Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli