KIRJASYKSY 2023

 

Elokuu on ollut perinteisesti aikaa, jolloin on tullut aika tarkastella syksyn lukulistaa. Mitähän sinne tänä syksynä valikoituukaan? Uskon, että hyvää luettavaa yllin kyllin ja vähän enemmänkin.

Kotimainen kirjallisuus:

 

 

Kristiina Vuoren Tulppaaneja kuninkaalle kertoo tytöstä, joka siepattiin haaremiin. Taustalta löytyy tosipohjainen tarina kaukaa menneisyydestä. Kirja on kaksiosainen. Salaperäinen kansikuva. Ai että minä tykkään Vuoren kirjoista.

 

 

Maria Peuran Esikoinen voi olla jopa liiankin herkkä kirja, sillä se on omakohtainen kertomus siitä, kun kirjailijan lapsi sijoitettiin laitoshoitoon käytöshäiriöiden ja pahoinvoinnin vuoksi.

 

 

Tommi Kinnusen ja Minna Rytisalon Huokauksia luokasta perustuu heidän väliseensä vuorovaikutukseen, ja vuoden aikana käytyyn kirjeenvaihtoon. Uteliaana jään odottamaan näiden kahden äidinkielen opettajan välistä sananvaihtoa koulumaailman nykytilanteesta. Kritiikkejä ja ratkaisuja? Ainakin siltä näyttää kannen totisessa kuvassa.

 

 

Katja Ketun teoksessa Erään kissan tutkimuksia on herkkä aihealue, jota kirjailija lähestyy kissan ja isoisoäidin kautta.

 

 

Aija Salovaaran esikoisromaanissa Ihan pieniä lintuja käsitellään mm. isähäpeää. Millaista on kasvaa isän kanssa, joka on umpihumalassa? Tämä voi olla jopa liian koskettavaa, mutta hyvä ja tärkeä aihepiiri. Moni lapsi ja nuori on kokenut saman asian. Itsekin olen elänyt lasisen nuoruuden humalahakuisten vanhempien lapsena.

 

 

Mirkka Torikka kertoo omakohtaisessa kirjassaan Rakas katastrofini elämästään puolisonsa kanssa, joka oli itsetuhoinen mielenterveyspotilas.

 

 

 

Kaisu Tuokon uuden sarjan avauskirja Kosto sijoittuu Kristiinankaupunkiin. Kirjan päähenkilöillä, poliisi Matsilla ja toimittaja Eevillä, on yhteinen menneisyys, joka voi hieman helpottaa tai vaikeuttaa tutkintaa.

 

 

 

Anu Ojalan Kuolinsoitto jatkaa hurjan jännittävää dekkarisarjaa, jonka ensimmäinen dekkari oli nimeltään Jääsilkkitie. Tapahtumat sijoittuvat pohjoiseen Tornio-Haaparanta akselille. Ensimmäisessä osassa oli raakaa väkivaltaa, joten en suosittele herkemmille lukijoille.

 

Käännöskirjallisuus:

 

 

 

Kamila Shamsien kirjat eivät jätä kylmiksi. Varsinkin edellisessä kirjassa, Joka veljeään vihaa, oli runsaasti draamaa. Ystävistä parhain kertoo nimensä mukaisesti ystävyksistä.

 

 

 

Michelle Min Sterlingin Nollaleiri on dystopiakirja vuodelta 2049. Kuka selviää sään äärioloissa? En ainakaan minä. Tätä kirjoittaessa ulkona oli +36 astetta ja ihmiset kärsivät, eläimet kärsivät ja luonto kärsii myrskyä odotellessa.

 

 

 

Colson Whiteheadin trilogia jatkuu tällä Kieron miehen manifestillä. Eka osa oli nimeltään Harlem Suffle. Trilogian päähenkilö oli musta huonekalukauppias, joka yritti pärjätä ilman rikollismaailman apuja. Vaikeaa oli. Eka kirja oli täynnä mustaa huumoria, jota toivon kovasti kakkososaltakin. Jo nimi kuulostaa hyvältä.

 

 

Maja Lunden ilmastokvartetin neljäs eli viimeinen osa on nimeltään Unelma puusta. Ensimmäinen osa oli nimeltään Mehiläisten historia, toinen Sininen ja kolmas Viimeiset. Toivottavasti tulevaisuus ei ole yhtä kaamea kuin kirjat antavat uskoa, dystopia. Ehkä se dystopia on jo maapallolla?

 

 

 

Irlantilaissyntyisen Claire Keeganin teos Nämä pienet asiat sijoittuu Irlantiin. Kirja oli vuoden 2022 Booker-ehdokas. Myötätuntoa ja inhimillisyyttä tuomitsemisen ja vaikenemisen vastapainona.

 

 

Adam Silveran teos Lopussa molemmat kuolevat jännittää jo etukäteen, koska se on kuulemma Booktok-sensaatio. Lukukokemus vasta kertoo, onko kirja minun mieleiseni vai ei. Kyseessä on viimeinen päivä, jonka tiedät eläväsi. Mitä tekisit silloin?

Ranskalaisen Guillaume Musson Tyttö ja yö kertoo 90-luvulla kadonneesta henkilöstä, ja mitä hänelle tapahtuikaan. Luokkakokous 25 vuoden päästä nostaa esille kolmen ystävyksen hirmutyöt.

     Värikylläistä syksyä ja lukuiloa!