Hanni Maula: Vintagea ja veritekoja

 

"Miten poistaa veritahrat villasekoitteesta?"

Googlea hän ei uskalla käyttää, nykyään kun pitää muistaa varoa oikeiden jalanjälkien lisäksi myös digitaalisia. Siivoushullujen someryhmästä löytyy kuitenkin sata ja yksi testattua vinkkiä tahranpoistoon. 

Hanni Maulan dekkari Vintagea ja veritekoja aloitti uuden kirjasarjan, jossa eläkkeellä oleva entinen kirjastonhoitaja Helvi Helve ratkoi rikoksia Hämeenlinnan lähellä Hauhossa ystäviensä Riitan, Hannun ja Annan kanssa, ja apuna hääri tietysti Helvin pieni villakoira.

"Olet mussukka aivan oikeassa, jotain on pielessä", Helvi Helve pohtii ääneen pupun papanoita imuroivalle koiralleen.

Helvi Helve oli huolestunut ikääntyneestä naapuristaan, jota ei ollut näkynyt vähään aikaan. Yleensä ikääntyneen luona kulki kotipalvelun hoitajia, mutta heitäkään ei ollut näkynyt vähään aikaan. Valot kuitenkin paloivat koko ajan. Siispä huolestunut Helvi päätti piipahtaa kysymässä mitä kuului. Siellähän se naapuri makasi olohuoneessaan kuolleena kuin kivi. Tuosta tapahtumasta alkoi sitten tapahtua kaikenlaista puuhastelua, mikä piti mielen pirteänä sekä Helvillä että hänen ystävillään.

"Emme tietenkään rupea häiriköimään. Mutta kai saamme pirauttaa, jos vintagemurhaaja iskee uudestaan?" Helvi iskee silmää ja kohottaa juuri täytetyn lasinsa lähtökilistykseen.

Ja vintagemurhaajahan iski uudelleen, ja olipa hankkinut jopa apureitakin. Mutta Helvillä oli muistisolut vielä tallella ja järjestyksessä, ja hän käytti niitä sen verran ahkerasti, että rikokset ratkesivat. Tosin poliisithan eivät ihan päässeet lopulliseen tietoon siitä, että kuka oli kaiken takana, mutta ans kattoo nyt, miten jatkossa menee. Tuli kesä ja Anna-poliisikin muutti Hauholle. Arvaatko mihin?

Hanni Maulan hyvänmielen dekkari Vintagea ja veritekoja  nosti esille pikkukylän oman salapoliisikolmikon.

 

Hanni Maula, Vintagea ja veritekoja

Karisto 2025

s. 365

Dekkari

Hauho

Cosy crime

Helvi Helve tutkii-sarjan 1. osa