Me olemme kolme ystävystä. Meidän nimemme ovat Kissa, Koira ja Näätä.
Tomi Kontion Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän voitti vuoden 2025 lasten ja nuorten Finlandia-kirjallisuuspalkinnon. Kirja kuuluu Koira nimeltään Kissa-sarjaan, jossa on aiemmin ilmestynyt viisi kirjaa. Sarjan ihanan kuvituksen on tehnyt Elina Warsta. Kaikki kirjat ovat ihanan tunteellisia ja täynnä pakahduttavan hienoja ja tärkeitä asioita.
Menemme paikkaan, jossa se Näätä, jonka tunnette, syntyi. Paikkaan, jossa ymmärsin, että vaikka minulla ei ole mitään, on minulla silti pohjattomasti rikkautta, kun annan vähänkin toisille.
Kirja kertoi kuolemasta ja surusta ja rakkaudesta hyvin lohdullisesti. Voin hyvin kuvitella, miten kirjan kertomus herättää lasten mielikuvituksen. Kuolemasta on kuitenkin hyvä puhua lasten kanssa. Kuolema voi tulla meille jokaiselle. Kun olin toisella luokalla koulussa, luokkakaverimme hukkui, ja koko luokka osallistui hautajaisiin. Muistan hyvin elävästi kohteliaan pojan ja varsinkin joulukortin, minkä sain häneltä.
Rakas ystäväni, hyvästelen sinut nyt, juuri nyt, kun tulet luokseni. Niin kuin hyvästelen puheeni ja sanani.
Voimme rakastaa heitä, jotka ovat kuolleet, aina sydämissämme. Surun voima, ankaruus ja musertavuus antaa lopulta periksi. Suruun auttaa aika ja se rakkaus.
Tomi Kontion lastenkirja Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän on ihana tunnekirja.
Tomi Kontio, Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän 💜💜💜💜💜
Kuvitus Elina Warsta 💛💛💛💛💛
Teos 2025
s. 111
Lastenkirja
Lasten ja nuorten Finlandia-kirjallisuuspalkinto 2025
Tomi Kontio: Koira nimeltään Kissa ja joulun ihme
Yhtä hyvin kirja aikuisille, eikö vain.
VastaaPoistaIhana kirja, mutta mielestäni tämä viimeinen osa olisi voinut olla samanlainen kuvakirja kuin aiemmatkin, jos ajatellaan, että se olisi samalle kohderyhmälle, pienille lapsille taaperoikäisistä alkaen.
Minun tuttavapiiristäni kuoli juuri eräs ihminen, josta pidin kokonaisvaltaisesti. Ihastuin ensin hänen originelliin ulkomuotoonsa ja sitten koko vaatimattomaan, ujoon olemukseensa. Suren hänen poismenoaan yllättävän paljon, kuten myös erään blogikaverin kuolemaa.
Luin tämän kirja juuri oikeaan aikaan.
Kuolema kuuluu elämään. Omille pojilleni tuli pienenä kauhea hätä, että äiti kuolee. Lohdutin heitä sanomalla, että kuolen vasta 95-vuotiaana ja tekin olette sitten 70-vuotiaita papparaisia. Voikun tämä kirja olisi ollut silloin jo luettavissa. Tunteista on aina hyvä puhua.
PoistaKuolema on jostakin syystä Suomessa hyvin synkkää, mustaa ja väritöntä. Kukissa voi olla väriä, mutta melkein kaikki kukkavihkot ovat valkoisia ja seassa tummia kukkia. Vaatetus pidetään mustana. Muistotilaisuudessa veisataan yleensä virsiä. Tämä kirja olisi minustakin kaivannut väriä.
Otan osaa tuttujesi kuolemaan. Me kävimme rakkaan ihmisen hautajaisissa pari viikkoa sitten. Parasta olivat tuttujen näkemiset ja runsaat halailut. Kaikilla oli hyvää sanomista kuolleesta. Muistokimppuni oli hyvin värikäs hyvin värikkäälle ja sydämelliselle ihmiselle.
Oi kun kuulostaakin ihanalta ja elämänläheiseltä teokselta 🖤❤️
VastaaPoistaMinun pieni kaverini Ville ja minä luimme yhtä lastenkirjaa jossa joku kuoli ja juttelimme aiheesta. Hän oli ehkä 5-vuotias. Viime marraskuussa hänen isänsä kuoli ja tapasimme muistotilaisuudessa. Nyt hän on päälle 30-vuotias. Tuommoisia kirjoja tosissaan kaivataan. Kiitos postauksesta.
Kiitos Rita ❤️ Otan osaa Villen isän kuoleman johdosta. Lapset ovat kiinnostuneita monesta asiasta, myös kuolemasta. Jos joku on ollut hautajaisissa, niin kuolema on koko kaveripiirin yhteinen puheenaihe. Kuolemasta kertovia kirjoja kaivataan. Lapsetkin surevat ja heille on hyvä puhua kuolemasta kirjan tarinan kautta.
Poista