Jollei eräänä toukokuun aamuna olisi satanut, olisi Valancy Stirlingin koko elämä ollut aivan toisenlainen.
Kanadalaisen L. M. Montgomeryn (1874-1942) sata vuotta sitten ensi kerran julkaistu Sininen linna valikoitui 22. Klassikkohaasteen kirjakseni. Ja ihastuin kerta kaikkisen paljon tähän romanttiseen kirjaan, jossa koko suvun tyhmäksi vanhaksipiiaksi pilkkaamasta lähes kolmikymppisestä päähenkilöstä kehittyi erinäisen tapahtuman jälkeen oman elämänsä päätösten tekijä ja niistä vastaava aikuinen nainen.
Valancy kiiruhti heikossa sinisessä hämärässä kotiin, kiiruhti ehkä liian nopeasti. Kohtaus, jonka hän sai päästyään kiitollisena oman huoneensa suojaan, oli tähänastisista pahin. Se oli tosiaan perin paha. Hän voisi kuolla johonkin tuollaiseen puuskaan.
Valancy oli kyllästynyt äitinsä ja tämän serkun sekä muidenkin sukulaistensa tyhmyyteen, ahneuteen, kitsauteen, juoruiluun ja kiusantekoon. Hän päätti lähteä hoitamaan erästä tuntemaansa henkilöä, joka oli sairastunut tuberkuloosiin. Koko suku oli aivan kauhuissaan. Eihän heidän suvun naiset käyneet palkkatöissä ulkopuolisten luona. Siitähän meni koko suvun maine. Mutta Valancy pysyi työpaikassaan. Lisäksi hän oli ihastunut erääseen mieheen, joka kävi vieraisilla talossa.
"Sininen linnani!"
Valancy päätyi naimisiin miehen kanssa, johon oli rakastunut, ja muutti asumaan miehen luokse erääseen saareen. Tuosta avioliitosta ja mitä sitten seurasikaan, voit lukea lisää kirjan sivuilta. Avioliitto oli kuitenkin solmittu vain vuodeksi, mutta sitten tulikin mutkia matkaan. Molemmille selvisi salaisuuksia toinen toisesta, ja miten niistä selvittiinkään. Ai että minä rakastin tätä tarinaa 💖.
He astuivat kanoottiin ja meloivat saarta kohti. He jättivät jälkeensä arkipäiväisyyden ja tutut asiat ja nousivat salaperäiselle ja lumoavalle alueelle, jossa saattoi tapahtua mitä tahansa - jossa mikä tahansa voi olla totta.
L. M. Montgomery eli Lucy Maud Montgomery sai jo 15-vuotiaana julkaistua ensimmäisen runonsa. Sen jälkeen hän suoritti opettajatutkinnon ja jatkoi kirjallisuuden opintoihin yliopistossa. Opettajan töiden lisäksi hän teki töitä sanomalehdessä. Ensimmäinen Anna-kirja julkaistiin hänen ollessa 34-vuotias. Kirjailija meni naimisiin vasta 36-vuotiaana rakastamansa miehen kanssa. Miehen mielenterveys varjosti avioliittoa ja kirjailija itsekin tuntui masentuvan. Pitkään luultiin hänen kuolleen sydänsairauteen, mutta lopulta selvisi, että kirjailija oli tehnyt itsemurhan.
Montgomery julkaisi elinaikanaan 20 romaania ja kaksi novellikokoelmaa. Vuonna 1917 hän julkaisi urastaan teoksen The Alphine Path. Myöhemmin on julkaistu hänen lehdissä julkaistuja novellejaan ja päiväkirjoja. Anna - ja Runotyttö-sarjat ovat olleet todella suosittuja ja niistä on tehty mm. tv-sarjoja.
L. M. Montgomeryn Sininen linna loihti esille sadan vuoden takaisen hurmaavan rakkaustarinan.
L. M. Montgomery, Sininen linna 💙💙💙💙💙
Suom. A. J. Salonen *****
Karisto 2010, 8. painos
s. 280
The Blue Castle 1926
Rakkaustarina
Kirjabloggaajien 22. klassikkohaasteen vetäjänä toimi Arja Kulttuuri kukoistaa-blogista. Kiitokseni vetäjälle 💙.
Klassikkohaasteesta on muodostunut jo yli 10-vuotinen perinne. Joka vuosi tammikuussa ja heinäkuussa kirjojen lukijat ja kuuntelijat voivat osallistua kyseiseen lukuhaasteeseen lukemalla valitsemansa klassikkokirjan.
Klassikkohaasteisiin lukemani kirjat:
1. Émile Zola: Nana
2. Veijo Meri: Manillaköysi
3. Maria Jotuni: Huojuva talo
4. Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa
5. Aila Meriluoto: Peter-Peter
6. Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia
7. Ken Keysey: Yksi lensi yli käenpesän
8. Timo K. Mukka: Tabu
9. Hannu Salama: Juhannustanssit
10. D.H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja
11. Lasse Sinkkonen: Solveigin laulu
12. Anja Kauranen: Sonja O kävi täällä
13. Juhani Aho: Rautatie
14. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
15. Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys
16. Anni Blomqvist: Maija17. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
18. Anne Brontë: Agnes kotiopettajatar
19. Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu
20. Mary Shelley: Frankenstein
21. Eeva Kilpi: Tamara
22. L. M. Montgomery: Sininen linna


Tämä on yksi suosikkikirjoistani, jonka olen lukenut vuosikymmenien aikana useaan kertaan. :)
VastaaPoistaKaunista pakkasviikonloppua!
Minä luin tarinan eka kerran ja ihastuin ikihyväksi 💙
PoistaLuin innolla L.M. Montgomeryn romaaneja ❤️ vuosia sitten sekä suomeksi että englanniksi. Kaiken olen vienyt kierrätykseen kirjahyllyjen karsimisinnossani, joka alkoi 2016. Sinne meni Runotyttökin. Sininen linna jos löytyy niin luen. Olen lukenut vain kerran kirjastosta kymmeniä vuosia sitten 💙
VastaaPoistaTaidat olla fani 💙 Anna-kirjat luin varhaislapsuudessa ja tv-sarjat olen katsonut. Karsimisinto on ihan hyvä juttu ja yritän välillä itsekin tsempata itseäni karsimaan liikaa tavaraa. Minusta kirjoista on vaikea luopua.
PoistaHyvänen aika, olenkohan lukenut tämän - ehkä joskus hyvin nuorena Montgomeryt tuli ahmittua, mutten muista tästä mitään. Hyvä kun nostit esiin, kiinnostaa!
VastaaPoistaKiitti Arja 💙 Lukuiloa Sinisen linnan parissa.
PoistaOlen lukenut Sinisen linnan jo lapsena ja toisen kerran aikuisena. Lopun kuviot ovat aika uskomattomia, mutta onhan tämä siitä huolimatta ihana.
VastaaPoistaTämä on sellainen romanttinen satu, joka ihastuttaa, ja alkuun vihastuttaa suvun ilkeys ja varsinkin äidin. Ihana tarina ja kun rinnastaa sitä kirjailijan omaan elämään 💙
PoistaSininen linna on ihana aikuisten satu. Voisinkin ottaa sen taas uusintalukuun, viime kerrasta on riittävän pitkä aika.
VastaaPoistaTämä on todelllakin aikuisten satu, josta tykkäsin todella paljon. 💙
PoistaLuin Sinisen linnan joitain vuosia sitten, ja vaikka alku oli silloin mielestäni tylsä, kirjan päästyä vauhtiin siinä oli monta yllätystä tarjolla. Ja olihan se ihana tarina kaikkineen.
VastaaPoistaIhana tarina kerta kaikkiaan. Voisi sanoa, että suku on pahin tässä kirjassa.
PoistaSadan vuoden takainen tarina nosti esille, miten julmasti ihmisiä arvostellaan ulkonäön, vaatetuksen ja käyttäytymisen perusteella. Oikeasti se ei ole muuttunut tänä päivänä miksikään, ehkä pahentunut vaan somen ansiosta.
Ihana tarina. Tämän tarinan äärelle on tarkoitus tässä palailla, kun mielentila on sopiva. tuo punakantinen painos on hieno. Minun laitoksessani on siniset kannet.
VastaaPoistaMinulla oli ehkä sopiva mielentila tälle kirjalle. Kirjassa oli paljon sellaista mistä pidin. Tässä oli ensinnäkin tuo saari, ja toisekseen kirjassa oli henkilöitä, jotka uskalsivat olla muiden puheista huolimatta aitoja ihmisiä, ei vain suvun ja säädyn määrittämiä. Ja se romantiikkakin oli plussaa 💙
PoistaTästä on vuosien verralla kuullut paljon positiivisia kommentteja, ehkä itsekin tulee joskus kokeiltua...
VastaaPoistaTämä oli kyllä positiivinen lukukokemus. Kirjassa on aika paljon annettavaa ja aion kyllä ottaa kirjan uusintalukuun jossakin vaiheessa.
Poista