Sarah J: Maas: Usvatuulen valtakunta

Tunsin kasvot, jotka tuijottivat minua.

Tunsin siniharmaat silmät, kullanruskeat hiukset, täyteläisen suun ja terävät poskipäät. Tunsin korvat, jotka kaartuivat nyt siroina ja suippoina, tunsin raajat, jotka olivat nyt entistä sulavammat ja voimakkaammat, kun kaikki inhimillinen ja epätäydellinen oli hioutunut pois ja jäljellä oli vain kuolemattomuuden hohde.

Tunsin noista kasvoista huokuvan tyhjyyden, epätoivon ja turmeluksen.

Sarah J. Maasin upea Okaruusujen valtakunta fantasiakirja jatkuu yhtä upeana Usvatuulen valtakunta teoksena. Yllä olevassa lainauksessa kuvataan kirjojen päähenkilön Feyren painajaisunta kirjan alussa. Ensimmäisessä kirjassa Feyre joutui taistelemaan koko Prythianin tulevaisuudesta. Hän kuoli taistelussa, mutta hänet herätettiin henkiin haltijana. Nuo taustalla olevat kauhukokemukset, johon liittyi kammottavat olennot ja maan alla vankinaoloaika, aiheuttivat Feyrelle sairaalloisen pahoja unia. Hereillä olo oli sitten päivästä päivään selviytymistä jälleen lähes vankina, sillä hänen tuleva miehensä oli ylisuojeleva, eikä päästänyt Feyreä mihinkään.

Hääpukuni helma kahisi lämmintä marmorilattiaa vasten.

Vilkaisin itseäni. Näytät naurettavalta. Puna lehahti poskilleni ja kaulalleni.

En silti antanut Rhysille anteeksi sitä, mitä hän oli tehnyt. Vaikka hän olikin… pelastanut minut – sana takertui kurkkuuni – siltä, että joutuisin torjumaan Tamlinin. Että joutuisin selittämään.

Feyre oli jo alttarilla Tamlinin kanssa, kun Rhys tuli vaatimaan häneltä heidän sopimuksensa noudattamista. Sitä, että Feyre viettäisi joka kuukausi viikon ajan Yön valtakunnassa. Sopimuksen sinetiksi heidän käsivarsiinsa oli tatuoitu samanlaiset tatuoinnit, jonka välityksellä Rhys tiesi mitä Feyre ajatteli. Pian Feyre ymmärsi, että hänellä oli sama taito ja Rhysin ajatukset olisivat hänelle avoinna, jos hän ei suojaisi itseään. Feyrenkin piti harjoitella ajatustensa suojaamista. Okaruusujen valtakunnassa Feyre sai seitsemältä eri ylivaltiaalta lahjaksi kykyjä ja taitoja, joista hän otti selvää ollessaan Yön valtakunnassa, jonka ylivaltias Rhys oli. Rhys myös vaati, että Feyren piti harjoittaa kirouksenmurtamisesta lahjaksi saatuja taitojaan. Tarinan edetessä Feyre tulisi tarvitsemaan noita taitoja moneen kertaan.

”Ajattelen, että olin yksinäinen ja toivoton, ja että olisin voinut rakastua ensimmäiseen vastaantulijaan, joka osoitti minulle hitusenkin lempeyttä ja turvallisuutta. Ajattelen, että ehkä Tamlin tiesi sen – ei ehkä tietoisesti, mutta ehkä hänkin halusi olla sellainen tuki ja turva jollekulle. Ehkä se toimikin sille tytölle, joka olin ennen. Ehkä se ei enää toimi sille, joka olen nyt.”

Yön valtakuntassa oli paratiisimaisen hieno kaupunki, joka oli säilynyt piilotettuna yli 5000 vuotta, mutta pian tilanne oli toinen, sillä koko Prythianiaa uhkasi Hybernian kuningas joukkoineen. Kuningas oli päättänyt ottaa hallintaansa koko Prythianian ja myös kuolevaisille kuuluvan maanosan. Tuolla alueella asuivat Feyren isä ja siskot tietämättöminä sodasta. Feyren oli tullut aika päättää palaisiko hän Tamlinin luokse Kevään valtakuntaan vai jäisikö hän Rhysin rinnalle taistelemaan Hybernian kuningasta vastaan.

Usvatuulen valtakunnassa oli vastassa yliluonnollisen kammottavia taistelutilanteita, mutta myös syvää ystävyyttä ja intohimoisia kohtauksia nopeasti vaihtuvissa ja maagisissa juonenkäänteissä.

Vetäytyisinkö murehtimaan vai kohtaisinko tuntemattoman kauhun – päätös oli minun. ”Ei kai se niin kamalaa voi olla”, sanoin.

Sarah J. Maas, Usvatuulen valtakunta *****

suom. Sarianna Silvonen

Gummerus 2020

s. 732

A Court of Miss and Fury 2016

Valtakunta-fantasiakirja 2

Sarah J. Maas: Okaruusujen valtakunta