Anni Blomqvist: Hyvästi Myrskyluoto

 

- Luoja sinua nyt auttakoon, Isä sanoi tullessaan tuomaan tiedon ettei Janne palaisi enää kotiin, hän oli hukkunut jäihin. 

Maija ei ikinä unohda noita sanoja, jotka Isä sai huuliltaan tuskin kuultavina. Ne sekä jähmettivät että murskasivat hänet yhdellä kertaa.

Anni Blomqvistin viides ja viimeinen osa Myrskyluoto-sarjasta on nimeltään Hyvästi Myrskyluoto. Kirjan päähenkilö Maija menetti edellisen kirjan lopussa puolisonsa Jannen ja jäi nuorena leskeksi. Maijan piti siitä lähtien elättää yksin alaikäiset lapsensa, joista nuorin syntyi liian aikaisin. Olosuhteet eivät olleet helpoimmat saaristo-oloissa. Myrskyluodolla oli uusi tupa, mutta siitä oli paljon velkaa jäljellä. Maija oli surun murtama, mutta lasten vuoksi piti sinnitellä. Eniten iloa toi Johanna, vastasyntynyt.

Maijasta tuntuu kuin häntä olisi lyöty. Tobiaksen jokainen sana on kuin piiskan sivallus joka tekee kipeää sydämeen saakka. Kuinka hän voi olla noin sydämetön. Että Maijan pitäisi katkaista kaikki siteet jotka liittävät hänet Myrskyluotoon.

Kukaan ei uskonut, että Maija pystyisi elämään Myrskyluodolla ja elättämään lapsensakin siellä. Maija rakasti saarta ja kotiaan sekä lapsiaan. Hän halusi pysyä siellä, missä oli ollut onnellinen Jannen kanssa, siellä missä oli kaikki kauniit muistot.  Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta kuukauteen ja vuodesta toiseen Maija kannatteli perhettään, kunnes lapset kasvoivat isommiksi. Sitten eräänä päivänä velkakin oli maksettu. Oli aika hankkia kaljaasi, jota Janne oli suunnitellut jo alkuaikoina.

Maijalla ei ole perunan perunaa pantavaksi maahan kun se aika koittaa. Ja hän kun ei voisi toivoa parempaa kuin paria kapallista siemenperunaa. On ihan käsittämätöntä että ennen vanhaan elettiin ilman tätä herkkuruokaa ja että Ruotsin kuningas väen väkisin pakotti kansan alkamaan perunanviljelyyn.

Maijan perheen piti vielä elää 1800-luvun nälkävuodet. He saivat merestä kalaa, mutta kaikesta muusta oli kovasti pulaa. Muutaman  vuoden päästä nälkävuodet olivat onneksi takanapäin. Oli tullut vanhempien lasten aika mennä naimisiin. Myrskyluotoonkin saapui miniä ja Maijan oli aika antaa emännän tehtävät nuoremmalle naiselle ja siirtyä hoitamaan lapsenlapsia.

Anni Blomqvistin Myrskyluoto-sarjan kirjat koskettivat tunteisiini. Lukumatka Maijan seurassa on ollut vaiherikasta ja paikoin hyvinkin dramaattista. Maijan elämää ja kehitystä on ollut hyvin kiinnostava seurata. Nuori haaveilijatyttö keskellä merta hyvin yksinäisissä ja arkisissa oloissa miehen liikkuessa jatkuvasti poissa kalavesillä ja muilla matkoillaan. Lasten syntymät toivat iloa ja eloa taloon, mutta myöskin suurta surua elämänmenoon. Tulipalo ja lapsen ja miehen kuolema meinasivat viedä kaikki voimat, mutta hetki hetkeltä ne palautuivat ennen uusia suruja. Maijasta kasvoi vahva nainen.

Kun ilta on pitkällä että muut nukkuvat, Maija istuutuu liesikiven ääreen rihvelitaulu sylissään ja kirjoittaa kerran toisensa jälkeen kirjaimia ja sanoja Augustin ohjeiden mukaan.

Anni Blomqvistin teos Hyvästi Myrskyluoto päätti upean ja samalla hyvin dramaattisen saaristolaiskirjasarjan.

 

Anni Blomqvist, Hyvästi Myrskyluoto

suom. Liisa Ryömä

Gummerus 1976

s. 178

Vägen from Stormskäret 1971 

Myrskyluoto-sarja 5. osa

1800-luku

Saaristolaiselämä

 

Anni Blomqvist: Tie Myrskyluodolle

Anni Blomqvist: Luoto meressä

Anni Blomqvist: Maija

Anni Blomqvist: Meren voimia vastaan

Anni Blomqvist: Hyvästi Myrskyluoto