Anni Blomqvist: Meren voimia vastaan

 

Onko tupa tosiaan näin suuri, näin valoisa ja lämmin? Maija seisoo lapsuuskotinsa tuvan ovella. Asuttuaan viikkokausia navetassa ja vaellettuaan tuntikausia jäätä pitkin hän on kuin häikäistynyt tästä ihanuuksien ylenpalttisuudesta joka nyt on silmien edessä. Vihdoinkin hän on päässyt satamaan. Mutta kuolemanväsyneenä.

Anni Blomqvistin neljäs Myrskyluoto-sarjan kirja Meren voimia vastaan jatkoi edellisen kirjan traagisista tapahtumista, jossa Maijan ja Jannen koti paloi tulipalossa ja perhe joutui navettaan asumaan, kunnes apujoukot pääsivät auttamaan heidät jäätyneen meren kautta Maijan lapsuudenkotiin. Oli vähällä, että perhe olisi paleltunut kuoliaaksi harvassa navetassa. Ruokaa oli niukasti, vaatteita ei juuri ollut ja lehmätkin olivat ummessa.

- Tänään meillä on sauna, ja huomenna on pestävä pyykki. Sitten te olettekin valmiit muuttamaan pikkutupaan. Maijan täytyy päästä omille askareilleen, se on paras tapa saada elämä raiteilleen.

Maija ja Janne muuttivat lapsineen, joihin kuuluivat Maria, August, Sigfrid, Hindrik ja Gabriel, lapsuudenkodin lähellä olevaan pikkutupaan. He halusivat mahdollisimman pian päästä rakentamaan uuden kodin, vaikka velkataakka kasvoi sen vuoksi entisestään. Simskälassa olivat naapurit ja sukulaiset lähellä, ja he kaikki auttoivat hätään joutunutta perhettä talven yli sen mukaan kuin pystyivät.

Talven lumet ja kevätsateet ovat pesseet pois ällöttävän hajun jonka Maija tulipalosta muistaa. Sittenkin tekee kipeää, kun hän raivaa ja kantaa, kaivelee ja vääntää kaikkea sitä mitä palopaikalle on jäänyt, jotta uudelle rakennuspuulle tulisi puhdasta tilaa.

Maija ja Janne olivat muuttaneet naimisiin mentyään Myrskyluodolle torppareiksi. Ensimmäisenä kesänä he rakensivat tuvan itselleen. Tuo tupa kaikkine rakkaine muistoineen, tarvikkeineen, huonekaluineen, vaatteineen paloi poroksi tulipalossa. Rakentaminen ei ollut helppoa saaressa, jonne kaikki tarvikkeet piti rahdata veneillä. Myös apuvoimat tarvitsivat yöpymispaikat ja ruokaa, jota oli niukasti. Yksinkertainen elämä oli muuttunut vielä yksinkertaisemmaksi ja velkataakka painoi Maijan ja Jannen harteita.

Mikään minkä hän tietää ei ole niin vaihteleva kuin meri. Se voi levätä niin sileänä, aivan kuin peililasi. Ja raju se voi olla, niin että hän vapisee ytimiä myöten sen vihan nähdessään.

Kaikista ei ole saariston asukkaiksi, ei varsinkaan yksinäisen saaren asukkaiksi, saaren, jolla ei ollut muita asukkaita kuin Maijan ja Jannen perhe. Sitten tapahtui se kamalin onnettomuus kaikista. Voiko elämää jatkaa sen jälkeen, kun oma rakas on poissa. Miten Maijan ja lasten elämä järjestyi, kun Janne ei ollut enää tukena ja turvana?

Anni Blomqvistin Meren voimia vastaan on valtavan koskettava ja traaginen tarina saaristolaisperheestä, joka eli keskellä merta yksinäisellä Myrskyluodolla.

Anni Blomqvist, Meren voimia vastaan

suom. Liisa Ryönä

Gummerus  1976

s. 165

I kamp med havet 1971 

Myrskyluoto-sarja 4. osa

1800-luku

Saaristolaiselämä

 

Anni Blomqvist: Tie Myrskyluodolle

Anni Blomqvist: Luoto meressä

Anni Blomqvist: Maija

Anni Blomqvist: Meren voimia vastaan

Anni Blomqvist: Hyvästi Myrskyluoto