Mélissa Da Costa: Kaikki taivaan sini

 

Olen 26-vuotias varhaisiän Alzheimeriin sairastunut nuori mies ja lähdössä viimeistä kertaa reissuun. Etsin seikkailuhenkistä seuraa viimeiselle matkalleni. Matkasuunnitelma suunnitellaan yhdessä Alpeille tai Pyreneille ehkä?

Ranskalaisen Mélissa Da Costan ihana kirja Kaikki taivaan sini on kertomus Émilen ja Joannen yhteisestä matkasta, ystävyydestä sekä rakkaudesta ikävän sairauden pahentuessa matkalla koko ajan. Émilen vanhemmat olivat suunnitelleet, että heidän poikansa olisi tutkimussairaalassa viimeiset elinaikansa, mutta Émile halusi toteuttaa viimeiset unelmansa ennen kuolemaa. Hän halusi matkustella matkailuautolla, nähdä upeita maisemia, vaeltaa ja elää mahdollisimman vapaana ilman lääkkeitä ja hoitoja. 

Tällaista tyttöä Émile ei ole koskaan ennen tavannut: kanniskelee vesitankkeja tuosta vain ja nousee matkailuautoon tuntemattoman kanssa, mutta pelkää ukkosta. Émileä hymyilyttää. "Hyvää yötä, Joanne." 

Joannella oli omat traumansa matkalla mukana, mutta niistä voit lukea lähemmin kirjasta. Kirja koukutti matkaansa leppoisella feelgood-tyylillään. Kirjassa oli melkein koko ajan kesä. Ensimmäisten viikkojen aikana Émile oli vielä suhteellisen hyväkuntoinen, mutta sairaus paheni koko ajan. Kun hän joutui sairaalaan potilaaksi, hänet sidottiin sänkyyn kiinni, ettei hän pakenisi. No, Joannen avulla pakokin onnistui, ja matka jatkui. 

Myrtillen hääpuku on vanhanaikainen, väljä, nilkkoihin asti ulottuva mekko. Pitsinen yläosa peittää miehustan, olkapäät ja käsivarret ranteita myöten. 

Hätä ei lue lakia. Émile ja Joanne menivät naimisiin. Kirjan sivuilta voit lukea miksi he menivät naimisiin, ja miten kaikki oikein tapahtuikaan. Kirjassa oli siis kivojakin tapahtumia sen lisäksi, että siinä oli koko ajan surku siitä, mitä Émilelle tulee tapahtumaan. Matka jatkui kuitenkin, ja lopulta kesä vaihtui syksyksi ja talveksi.

Mélissa Da Costa on julkaissut kirjan aluksi omakustanteena, mutta kirja on sen jälkeen julkaistu myös kustantamossa. Huikea löytö, josta haluaisin nähdä myös elokuvaversion. Tarinassa oli huikeita maisemia, luontoa, tunnelmallisia pikkukyliä, mielenkiintoisia henkilöitä, iloa ja surua ja kyyneleiltäkään en voinut välttyä. Suorastaan rakastuin tämän kirjan tunteisiin ja tapahtumiin, joissa kiehtova luonto oli läsnä. 

Mélissa  Da Costan Kaikki taivaan sini oli kiehtovan koskettava lukuelämys.

 

Mélissa Da Costa, Kaikki taivaan sini *****

Suom. Saana Rusi *****

Tammi 2024

s. 646

Tout le bleu du ciel 2019

Feelgood

Pyrenneet ja Etelä-Ranska

Sirpa Saarikoski: Kesä kasiysi

 

Asettaudun kuskinpenkille ja säädän taustapeilit sopiviksi. Kurkistan peiliin ja olen juuri lisäämässä Studio Linea hiuksiini, kun Mika hyppää ensimmäiseltä askelmalta yhdellä loikalla autoon ja laskee pari kirjaa varausten laatikkoon. Mika on hyvä työkaveri, luotan häneen kuin kirjaan.

Sirpa Saarikosken kirjassa Kesä kasiysi kuljettiin kirjastoauton matkassa, sillä päähenkilö Kati oli kirjastoauton kuski. Reipas sinkkunainen, joka tykkäsi rokista. Työkaveri Mika oli sen sijaan rauhallisempi tapaus, jolle Kati päätti hommata kesän kunniaksi tyttökaverin. Kirjastoala on kirjoittajalle tuttu työn puolesta, joten kaikki hauskuus yhdistettynä kirjastoautoon oli positiivista luettavaa. Mieluummin näin kuin tiukan asiallisesti.

Täällä tulee paljon kesämökkiläisiä lainaamaan. Alkukesällä Mika teki erikoiskattauksen dekkareita tarjolle etuhyllyyn, ne ovat tehneet hyvin kauppansa: Pakkanen, Arhippa, Joensuun Harjunpäät ja uudempi, mitä en ole ehtinyt itsekään lukea, Reijo Mäki.

Olisihan se aika ihmeellistä, jos kirjaston työntekijät eivät lukisi itse kirjoja. Niistähän kysellään ja puhutaan koko ajan. Meidänkin kirjastoon oli laitettu kesäkattaus kirjoja, ja olen siitä poiminut useamman kirjan luettavaksi, myös tämän Kesä kasiysi teoksen. Kiitokset vain Kaarinan kirjaston henkilökunnalle hyvästä palvelusta.

On sankariolo. Aion kertoa Mikalle tästä, se ei ikinä usko että olen käynyt marjassa. Onkohan Eeva jo lukenut Mikan kirjeen? Onko soittanut Mikalle? Muistin viime tingassa lisätä kirjeeseen puhelinnumeron ja tekstin "saa soittaa".

Apua, että tuon Katin kanssa oli lystiä. Suupielet olivat melkein koko ajan korvissa kiinni. Kaikenlaista jännää satui ja tapahtui. Yksi mieleenpainuvimmista tapauksista oli, kun Kati pisti hiuksensa käpyjen ympärille, että saisi illaksi hurmaavat kiharat. Siitäkin voit lukea kirjasta. Lupaan, että hauskaa on. Tätä kirjaa ei tarvinut ottaa turhan vakavasti.

Sirpa Saarikosken Kesä kasiysi kirjassa soi musa ja kirjastoauton matkassa oli fiilinkiä.

 

Sirpa Saarikoski, Kesä kasiysi

Karisto 2017

s. 176

Feelgood