Vuosi 2022 ja 12 parasta kirjaa

 

Tämä upea kirjavuosi on tullut päätökseen ja on aika katsastaa, mitkä vuoden aikana lukemani kirjat ovat olleet parhaita.  Blogia on tänä vuonna juhlistanut 10-vuotisjuhla. Uskomatonta, että blogimatkaa on kertynyt jo yli kymmenen vuotta, eikä uupumusta tämän rakkaan harrastuksen parissa näy, vaan päinvastoin iloa ja mahtavia tarinoita ja sykähdyttäviä hetkiä aina uusien tarinoiden parissa ja toisinaan vanhojenkin tuttavuuksien uusintalukujen parissa.

Nimeltä mainitsematon valtio hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa, ja juuri kun maapallo alkoi vasta toipua massiivisesta Korona-viruspandemiasta. Olen edelleen sanoinkuvaamattoman järkyttynyt tuon sodan alkamisesta, mikä on myös Suomessa vaikuttanut jokaisen ihmisen elämään sähkön, kaasun, polttoaineiden ja elintarvikkeiden jne. hintojen nousun vuoksi. Voin vain kuvitella, miltä eläminen Ukrainassa pommien räjähtäessä tuntuu. Se tuntuu varmasti helvetiltä.

Omaan elämääni olen saanut tänä vuonna iloa ja riemua uuden koiranpennun mukana. Ylläolevassa kuvassa Mimmi on 3kk vanha. Kuvassa on myös Ozzy 9v.

Sain tähän haasteeseen vinkin viime vuonna Ankin kirjablogista. Kerron lukuvuodestani joka kuun mieleenpainuvammaksi katsomallani kirjalla, jonka olen lukenut kyseisessä kuussa. Oma vuoteni näyttää seuraavalta:  

TAMMIKUU:

Tämä venäläisen Mihail Bulgakovin fantasiakirja Saatana saapuu Moskovaan oli suorastaan pirullisen koukuttava kaikkine fantasiaolentoineen ja maagisine tapahtumineen. Olen aivan varma siitä, että tuo Pimeyden Ruhtinas hilluu edelleen naapurivaltiossamme.

HELMIKUU:

Karin Smirnoffin teoksessa Viedään äiti pohjoiseen Janan ja hänen veljensä tehtäväksi jäi viedä äiti Kukkojärvelle ja haudata hänet sinne. Yllätys oli melkoinen, kun hautajaisissa oli kirkko täynnä hautajaisvieraita. Rakastan tätä trilogiaa, jonka eka osan nimi oli Lähdin veljen luo.

MAALISKUU:

Kaisa Åkermanin esikoiskirja Hajusteentekijän tytär kertoi kiehtovan historiallisen tarinan tuhansien vuosien takaa. Aivan mahtava tarina.

HUHTIKUU:

Mikko Kamulan Kalevan pojat jatkoi uskomattoman hienoa historiallista Metsän kansa-kirjasarjaa fantasiaan ja mystiikkaan nojautuen.

TOUKOKUU:

Anthony Doerrin Taivaanrannan taa vei uskomattomalle seikkailulle, jossa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kohtasivat erityisen kiehtovalla tavalla sekä hyvässä että pahassa.

KESÄKUU:

Nobelisti Abdulrazak Gurnahin Loppuelämät syventyi Tansanian historiaan 1900-luvulla. Historia tuli näkyväksi yhden päähenkilön sotakokemusten mukana. Oudointa oli, että eurooppalaiset veivät sotansa Afrikkaan ja sotajoukkoina käytettiin afrikkalaisia sotilaita. Elämä jatkui sodista huolimatta ja hyvät hetket kannatti tunnistaa ja olla niistä kiitollinen. 

HEINÄKUU:

Kaari Utrio toi Vehkalahden neidot teoksessa esille kahden tytön kasvukertomuksen aikuisiksi vuosina 1455-1469. Noihin vuosiin mahtui paljon draamaa, eikä elämä ollut helppoa miesten hallitsemassa maailmassa.  Luin kirjan vetämääni Kaari Utrio 80v. lukuhaasteeseen.

ELOKUU:

 

Miranda Cowley Hellerin Paperipalatsi oli uskomattoman upea kesätarina, joka vei tunnelmasta toiseen vangitsevalla otteella. Paperipalatsia voisin verrata lukemiini suuriin rakkauskirjoihin, sillä kirjassa on rakkautta ja suunnatonta intohimoa.

SYYSKUU:

Suorastaan rakastuin Petra Rautiaisen Meren muistiin heti kirjan alusta lähtien. Kirjan teksti suorastaan kaappasi mukaansa ja vei tutkimusalukselle, jossa seurattiin jäiden liikkumista, veden virtaamista, eläimiä, valaita ym. Vaikutuin ja vahvistuin. Ilmastonmuutos tarvitsee vahvoja puolestapuhujia myös kirjallisuudessa.

LOKAKUU:

Maria Petterssonin Suomen historian jännät naiset toi koko joukon Suomen historiaan vaikuttaneista naisista esille. Kiitokset kirjailijalle tästä mahtavasta naisten esiinmarssista. Toivottavasti tämän päivän historian opettajat ymmärtävät opetuksissaan etsiä myös historian naiset esille historian tunneille.

MARRASKUU:

Keigo Higashinon Namiyan puodin ihmeet koukutti yllättävillä tarinoilla, joiden sisältä löytyi uusia tarinoita. Miljoonia tähtisateita tälle tarinalle, toivoo hän.  

 

JOULUKUU:

 

Emily St. John Mandelin vaikuttava teos Asema 11 kertoi ihmiskunnan tuhosta viruspandemian aikana, ja sen jälkeisestä elämästä. Erittäin toivorikas ja ajatuksia herättelevä teos. Suosittelen.

 

Kiitos tästä vuodesta ja Hyvää Uutta Vuotta 💖