Jos missä jazzipiikki liikkuu
ei suruja hän tunnekaan
kun hentun polvella hän kiikkuu
tai jazzaa hänen rinnallaan.
Otsan otsaan kiinni painaa
veli suukon sulle lainaa
ja kohta pois sen sulta vaatii
käy toisille sen antamaan.
Veli Veijo:
Jazzityttö, 1930
Mikko-Olavi Seppälän tietoteos Suruton kaupunki - 1920-luvun iloinen Helsinki hyppää 1920-luvulle iloisen tanssin merkeissä, sillä kirjan ensimmäinen luku on Jazztyttö. Luvussa paneudutaan 20-luvun musiikkiin ja sen tekijöihin. Musiikkiin kuuluu tietysti tanssi ja jazz, joka oli energinen ja svengaava iloa tuova tanssi. Iloa tarvittiin, sillä niin paljon oli kestetty, ensimmäinen maailmansota ja itsenäistyminen olivat takanapäin, samoin sisällissota punaisten ja valkoisten kesken. Nyt oli tullut aika rauhoittua ja suunnata energia ja elämänilo kevyempiin asioihin. Oli aika hymyillä ja pitää hauskaa. Tosin sitä hankaloitti kieltolaki ja raittiusintoilijat.
Kieltolain isä kappaleessa paneudutaan kieltolakiin ilmiönä, sen kannustajiin ja vastustajiin. Suomalaiset löysivät kyllä salakapakat ja viinatrokarit ja myyntihän siirtyi ihan lailla apteekkeihin, josta löytyi konjakkia, liköörejä, viinejä ym. tarpeellista juomapuolta vaivoihin kun vaivoihin. Köyhemmällä väellä ei tietenkään ollut varaa hienostojuomiin, mutta pirtunkeittäjiä löytyi, jos oli halukkuutta. Viina ei ollut ainoa tuote, jota trokattiin ulkomailta. Kirjan sivuilta löytyy mielenkiintoista tietoa trokatuista tuotteista. Valtio yritti rajoittaa ihmisten elämää ja luoda vakavuuden ilmapiiriä, mutta 1920-luku oli iloinen ja vallaton, naisten hameenhelmat nousivat korkeammalle ja silkkisukat kaunistivat sääriä. Kirjassa on runsaasti kuvia 20-luvulta sekä vakavampia viinankaatokuvia maahan että hauskoja kuvia ihmisistä, jotka nauttivat elämästä, nautintoaineista ja jazzista. Voin vain kuvitella niiden kuohuvien vuosien purkautumista elämäniloon ja hauskuuteen.
Kolmas kappale paneutuu Pirtuun, Pommaciin ja Pilsneriin, joten niistä ei sen enempää, ei myös neljännestä kappaleesta Lääkärin määräyksestä. Viinaa sai apteekista lääkärin määräyksellä. Isompien juhlien tullessa ajankohtaiseksi lääkemääräyskin oli aika suuri. Huijausta, huijausta valtion säädellessä viinarallia.
Nyt autopiilit jokapuolell täällä pärisee
ja torvet törisee
ja talot tärisee.
Nyt muodissa on kaikenlaiset fordiväkkärät,
joita ohjaa puolihullut äijänkäkkärät.
Hohhoijaa, kuinka saavatkaan
moiset äijänkuvat olla irrallaan.
Ne on aika maunuja,
kun ne särkee vaunuja,
ovat jalankulkijoitten kauhuna.
Tatu Pekkarinen: Vosikan viimeinen virsi, 1927
Viides kappale Töölön majakka paneutuu Helsingin autoliikenteen kasvuun. Autothan liittyivät pirtun salakuljetukseen merkittävästi, samoin moottoriveneet. Autojen lisäännyttyä tarvittiin uusia teitä ja asvaltointi paransi teiden kestävyyttä. Vuonna 1921 avattiin ensimmäinen bensiinkioski Helsinkiin ja siitä löytyy myös kuva. Vuonna 1925 Helsingissä oli 2000 moottoriajoneuvoa, joista osa oli moottoripyöriä. Vuonna 1928 moottoriajoneuvoja ajeli Helsingissä jo 6000. Sen jälkeen talouslama iski myös autoiluun. Helsinki panosti liikennetarkkailuun tuomalla katukuvaan liikennepoliisit 20-luvun alussa.
Leijona kansanpuistossa kappale kertoo kaupunkipuistoista. Vaikeat muistot kappaleessa muistellaan, miten kansalaiset halusivat muuttaa kadunnimet Venäjän vallan nimistä.
Suomi oli saatu itsenäiseksi, ja nyt aktivistit ja häpeilemättömät maalaisaktivistit ryhtyivät jatkamaan snellmanilaista herätystyötä. Tavoitteena oli sisäisesti ja ulkoisesti vankka Suur-Suomi. Heidän mielestään pääkaupungin katukuvan venäläiset kaiut heijastivat häpeällisesti orjamentaliteettia, ja myös ruotsalaisista "muukalaisnimistä" oli päästävä eroon.
Oi, sa sulo Helsinki,
sa oot maailmankaupunki.
Sa oot elämän riemujen
iloisten sielujen
hotelli.
Rafael Ramstedt: Oi sa sulo Helsinki, 1922
Maailmankaupunki kappale kertoo miten maapallo kutistui 20-luvulla. Autot, radioliikenne ja lentokoneet lyhensivät välimatkoja muihin maihin. Helsinkiin alkoi nousta korkeita rakennuksia muiden maiden esimerkin mukaan. Hollywood-elokuvat toivat amerikkalaista unelmaa myös Suomeen. Elokuvalehdet ja elokuvat loivat sädekehää elokuvanäyttelijöiden ympärille. Radio ja gramofonilevyt lisäsivät koko maan musiikki-innostuksen leviämistä. Matkailu ja matkakirjat kuljettivat suomalaisia pitkin maailmaa.
Terveysvimma kappaleessa esitellään kylpylöitä, joissa oli naisille ja miehille omat puolet. Uiminen tapahtui alasti uimahalleissa. Ennen uimista oli tarkat säännöt peseytymisestä. Urheilussa oli autojen kiihdytysajoja, jääpalloturnauksia, ampumarata, mäkihyppyä, kauno- ja pikaluistelua, hevosraveja sekä tietysti jalkapalloa. Kilpailuihin kutsuttiin myös ulkomaisia seuroja.
Ja yö on niin suuri,
suurempi kuin mikään muu.
Mika Waltari: Jättiläiset ovat kadonneet, 1930
Taistelu sielusta kappaleessa pohditaan 20-luvun tiedettä, suhteellisuusteoriaa ja piilotajuntaa Einsteinin ja Freudin teorioiden mukaan. Saksalaisen Oswald Spenglerin Länsimaiden perikato teos herätti huomiota sillä, että historia toisti itseään sykleissä. Kuuluisaksi nousi myös varhaiset sukupuolenkorjauskokeilut. Samoin ihmisen nuorentaminen kiinnosti jo 20-luvulla. Kappale on mielenkiintoinen ja siinä on tietoa suomalaisista taidevaikuttajista ja Tulenkantajista.
Kirjan lopussa on viitteet, lähteet ja kirjallisuus sekä henkilöhakemistokappaleet.
Suruton kaupunki on mielenkiintoinen tietoteos kahden maailmansodan välimaastosta. Tuon ajan Helsinki tulee tutuksi, mutta myös muu Suomi siinä mukana. Kuvat ja kupletit sekä runot keventävät tietokirjamaisuutta. Kirjan kansikuva on upea.
Mikko-Olavi Seppälä,
Suruton kaupunki - 1920-luvun iloinen Helsinki *****
Wsoy 2016
s. 232
Minkätähden Helsinki on iloinen kaupunki?
Me suomalaiset emme ole iloisia.
Olemme huimapäisiä ja joskus sukkelia, mutta surullisia, melkein aina surullisia.
Mistä tämä iloinen pääkaupunki?
Tämä kevyt helmeily tumman juoman pinnalla?
Kersti Bergroth 1928
