Lucy Clarke: Haaksirikkoutuneet

 

"Olen lentokentällä", Lori sihahti huulet kiinni puhelimessa. "Missä helvetissä sinä olet?"

Englantilaisen Lucy Clarken jännittävä teos Haaksirikkoutuneet kertoi kahden sisaruksen tarinan. Lori oli vanhempi sisaruksista, ja odotti Fidžin lentokentällä siskoaan Eriniä, joka oli kadonnut edellisen illan riidan päätteeksi. Erin ei saapunut lennolle, jolla heidän oli määrä matkustaa lomalle pienelle Tyynenmeren saarelle. Koneessa oli muutama matkustaja, lentoemäntä ja huonovointisen näköinen lentäjä.

Mitään ei löytynyt. Ei lentokoneenhylkyä. Ei rautaromua. Ei ruumiita. Ei mitään.

Kahden vuoden päästä lentokoneen katoamisen jälkeen, koneen lentäjä löytyi. Hän oli elänyt eri nimellä Fidžillä, ja vältellyt viranomaisia. Lontoossa toimittajana työskentelevä Erin lensi Fidžille tehdäkseen jutun lentäjästä, ja selvittääkseen missä hänen siskonsa oli. Kirjan tarina eteni Erinin ja Lorin kappaleina. Lori kertoi ajasta, kun hän oli haaksirikkoutuneena saarella. Lentokoneesta pelastui muutama ihminen, mutta saarelta pelastui vielä vähemmän. Mitä saarella oikein tapahtui?

Lori yritti keskittyä tähtiin. Jos hän voisi sammuttaa pelon, epätoivoisen halun päästä pois - jos hän vain pysyisi tässä hetkessä, olisi oudon kaunista, rantaan huokuva pikimusta meri, tähdet, jotka puhkesivat lämpimän yön halki, selän takana puiden siluetti ja tuulen kantama savun tuoksu. Tähdenlento suhahti yön halki - ja toi mieleen muiston.

Lucy Clarken jännittävä Haaksirikkoutuneet sijoittui autiolle saarelle. Saarelta löytyi vesipuro ja hedelmäpuita, mutta hedelmät oli kuukauden aikana syöty loppuun. Meressä oli kalaa, mutta myös haikaloja. Miten selvitä hengissä saarella, kun eräs heistä hautoi ikäviä ajatuksia muiden pään menoksi?

Lucy Clarken jännityskirja Haaksirikkoutuneet sopii hyvin seikkailukirjojen lukijoille. Seassa vähän mysteerejä ja pikkasen romantiikkaa.

Lucy Clarke, Haaksirikkoutuneet ****

Suom. Kristiina Vaara

Otava 2024

s. 394

Jännityskirja

Fidži

 

Anni Kytömäki: Margarita

 

He seisovat kylki kyljessä, kukin omalla paikallaan. Virta hyökyy yli tauotta, mutta he eivät väsy. He tekevät mitä joki on heidän työkseen määrännyt: syövät mitä vesi ulottuville kuljettaa. Joki hotkii ylemmästä maailmasta ilmakuplia ja tuo ne heille, ja he hengittävät.

Anni Kytömäen Margarita palkittiin Finlandia-palkinnolla vuonna 2020. Kirja tuli ajankohtaiseksi tänä kesänä, kun kävi ilmi, että jokia, missä raakut vielä elävät, oli tuhottu piittaamatta luonnonsuojelulaeista. Raakkujen elinolot ovat suojeluskohteita, joita on ennallistettu ja parannettu, jotta raakut eivät kuole sukupuuttoon. Anni Kytömäen kirjassa raakuilla on oma roolinsa. Siksi päätin vihdoinkin lukea tämän kirjahyllystäni löytyvän kirjan. 

Hän on kaukana ja silti liian lähellä, kädet vellovat välissämme kuin omatahtoiset olennot. Tunnen ja näen ne mutta loittonen silti, katselen käsiä kuin ne koskettaisivat jotakuta toista.

Kirjan päähenkilö oli Senni, nuori Kankariston kylpylän hieroja, joka halusi lähteä kauemmaksi, mutta ei halunnut jättää äitiä yksin. Isä oli kuollut sota-aikana. Isä oli kouluttanut Sennistä hierojan. Taidoista oli myöhemmin apua, kun kylpylän toiminta lopetettiin ja tuli aika etsiä elämälle uusi suunta. Sitä ennen Senni koki muutoksen omassa elämässään, joka melkein vei häneltä hengen. 

Ruumis tekee tehtävänsä, ravitsee jälkeläiset ja antaa niille suojan. Toukat kehittyvät, valmistuvat ja lopulta lähtevät. Ne leijuvat ulos hänen kuorensa raosta, heittyvät virtaan ja katoavat. Omillaan ne eivät vielä aikoihin selviydy.

Anni Kytömäen Margarita on selviytymistarina. Luin ensimmäiset sata sivua jo kirjan ilmestymisvuonna, ja luin ne jälleen ja mietin mikä on kirjan pitkän alun tarkoitus. Mistä tulee kirjan nimi? Miten henkilöt yhdistyvät toisiinsa? Miksi sota kulkee mukana? Kirjan tarinan tarkoitus alkoi avautua pitkän alun jälkeen. Senni lähti opiskelemaan kokemiensa henkisten ja fyysisten vaikeuksiensa jälkeen, ja oli mukana hoitamassa potilaita Suomea koetelleessa polioepidemiassa. Sennin taidoille ja kyvyille oli kysyntää ja tarvetta.  

Sun leuassa on auringonpilkku, Onni kuiskaa.

Anni Kytömäen Margarita on koskettava teos. Odotin kovasti, että milloin oikein pääsen lukemaan enemmän raakuista. Sitä sai odottaa ihan kirjan loppukappaleisiin asti. Kirjassa oleillaan paljon ulkona ja luontokuvaukset ovatkin kirjan parasta antia. Olen valtavan kiitollinen kirjailijalle siitä, että hän on ottanut raakut ja niiden kohtalon kirjansa yhdeksi aiheeksi. Kirjasta löytyy myös muita tärkeitä aiheita. Kirjailija on kouluttautunut hierojaksi, ja se näkyy Sennin hierojan ammatin monipuolisista kuvauksista. Yksi ikävä huomio oli, kun kirjassa mainittiin sana lappalaiset. Kirjassa tarkoitettiin ilmeisesti saamelaisia. 

Anni Kytömäen Margarita on hienovarainen ihmisen ja luonnon vuoropuhelu. 

 

Anni Kytömäki, Margarita *****

Gummerus 2020 kolmas painos

s. 582

Finlandia 2020

1940-50-luvut

Raakut

 

Anni Kytömäki: Kultarinta

Anni Kytömäki: Kivitasku

Christian Rönnbacka: Henna Björk - Koodi

 

Odotettuaan pari päivää kiristäjien seuraavaa liikettä hänen henkensä alkoi vähitellen kulkea, kun sieltä suunnalta ei kuulunut mitään uutta. Ehkä tilanne oli tässä, ja sieltä ei tulisikaan enää lisää vaatimuksia.

Christian Rönnbackan uusin Henna Björk-sarjan dekkari Koodi syventyi nimensä mukaisesti tietoturvarikosten maailmaan. Hyvin ajankohtainen aihepiiri, sillä Suomessakin on käyty viime aikoina paljon julkisuutta saanutta oikeudenkäyntiä Vastaamo-nimiseen yritykseen hakkeroitunutta henkilöä vastaan. Kyseinen hakkeri oli pyrkinyt hyötymään taloudellisesti Vastaamon asiakkaista ja olikin onnistunut saamaan osalta rahaa. Hyvin ilkeää kiristystä mielenterveyspotilaiden tiedoista.

Koodissa oli IT-alan henkilö, jonka koodaaman sovelluksen ansiosta rikolliset hyötyivät tuntuvasti miljoonia euroja, mutta samalla tuli myös ruumiita. Kyseinen IT-alan henkilö ei edes huomannut, että häneltä oli huijattu miljoonayrityksen osakkeet, ennen kuin Henna Björk sai häneen yhteyden.

Jos etsimäsi henkilö ei löydy listalta, niin kysy. Kenties voimme toimittaa hänen tietonsa.

Tietokonesovellus oli siis matkailusovellus, jonka kautta rikolliset saivat ongittua ihmisten luottotiedoista lähtien kaikki tiedot. Romanialainen rikollisjengi hoiti uhrit pois päiväjärjestyksestä. Riitti, kun maksoi tarpeeksi hyvin. Tor-verkosta tietää varmasti kaikki dekkareiden lukijat. Sinne mahtuu kaikenlaista pimeää puuhastelua, mitä rikolliset tekevät. Sinne oli siis tehty mainos, jossa näytettiin oikea murha houkuttelemaan uusia maksavia asiakkaita, jotka halusivat päästä eroon jostakin henkilöstä.

Te nousitte pahuutta vastaan, ja vaikka vastapuoli koki menetyksiä, teitte sen, mikä oli tarpeen, eikä teidän tule siitä potea huonoa omaatuntoa.

Henna Björkin tämän  kertainen työmatka kiersi Budabestin, Pariisin ja Lontoon kautta ja sieltä takaisin mutkan kautta Helsinkiin. Hyvin toimittu tälläkin kertaa, sillä ikävät rikokset ratkesivat ja rikolliset jäivät kiinni. Henna sai uusia työkavereita ja heistä varsinkin tanskalainen Niels tuntui heti sympaattiselta kaverilta.

Christian Rönnbackan Koodi vei Henna Björkin kansainvälisten tietoturvarikosten maailmaan.

Christian Rönnbacka, Henna Björk - Koodi

Bazar 2024

s. 332

Dekkari

Henna Björk-sarjan 3. osa

Tietoturvarikokset

Christian Rönnbacka: Isku

Christian Rönnbacka: Jahti

 

Mari Lindqvist: Hiilellä piirretty talo

 

Paniikki nousee, liekkien tavoin pitkin hänen jalkojaan, pitkin selkää, saa posket hehkumaan. Ei, kaikella on aina hintansa.

Mari Lindqvistin psykologinen rikosromaani Hiilellä piirretty talo on ollut todella suosittu kirjastossa. Kun varasin kirjan, siinä oli minua ennen 140 varaajaa. Hyvää kannatti odottaa. Kirja alkoi menneisyyden tapahtumilla. Kirjan päähenkilö Mia oli silloin nuori tyttö ja näki kotitalonsa palavan. Hän oli nykyisyydessä Joonaksen yksinhuoltaja, sillä hänen miehensä oli kuollut. Joonas oli nepsynuori, joten Mian elämässä oli vaikeuksia ihan riittämiin, ja niitä hän yritti lievittää alkoholilla. Mian elämänhallintataidot olivat siis ihan kuutamolla.

Silmätipat. Niistä löytyi kesällä -98 vihdoin yksi keino hallita miehiä, pirulaisia.

Joonaksen ja Mian perheeseen ujuttautui todella salakavala henkilö. Tuo henkilö manipuloi ja teki kaikenlaista inhottavaa. Hän oli itsekin traumatisoitunut jo lapsuudessa. Turvallinen aikuinen oli ollut kaikkea muuta kuin turvallinen. Mia ei nähnyt tuossa ihmisessä mitään ikävää, mutta Joonas oli tarkkanäköinen havannoitsija, hän tiesi jo tuon ihmisen hajusta, että hän oli vaarallinen lisko. 

Tuli, oranssiliekkinen, tanssiva viettelijätär nuoli, hiveli ja siveli lämpimänkeltaista taloa, sen valkoisia ikkunanpuitteita ja nurkkalautoja.

Myös nykyisyydessä sytytettiin tulipalo. Myös nykyisyyden sytytetyn talon sisällä oli ihminen. Miten hänelle kävi? Kovia kokeneet ihmiset voivat muuttua itsekin pahuutta tekeviksi hirviöiksi. Mari Lindqvistin Hiilellä piirretty talo piirsi kuvainnollisesti traumat auki.

 

Mari Lindqvist, Hiilellä piirretty talo

Enostone kustannus 2023

239

Psykologinen rikoskirja

Traumat

Nepsy-nuori

Antti Tuomainen: Tapahtuu huomenna

 

Uumaja tuli lähemmäs. Hän tuoksui partavedeltä ja raivolta. Hän oli hieman minua lyhyempi, mutta puolitoista kertaa leveämpi. Hän näytti vain vaivoin pidättelevän itseään.

Tänään on Kansainvälinen lukutaitopäivä. Antti Tuomaisen teos Tapahtuu huomenna kertoi tarinan Petteri Puulasmaasta, joka oli joutunut yllättäen töihin epämääräiseen puhelinfirmaan. Petteri siis joutui työkseen kuuntelemaan puhelimessa ihmisten unia ja tulkitsemaan niitä. Pääasia siis oli, että ihmiset pysyttelivät langoilla tarpeeksi kauan, jotta firmalle tuli rahaa. Petterille oli tärkeintä pysyvä työpaikka, jotta hän saisi tyttärensä huoltajuuden itselleen. Työ vain ei ollut sellaista, mitä hän halusi tehdä, ja pomokin oli ihan kauhea, ja osoittautui vieläpä rikolliseksi, josta poliisi oli kiinnostunut.

Minä en maksa siitä että sinä pidät hauskaa ja vilvoittelet ruumiinjäseniäsi taukotilassa. Minä maksan siitä että sinulla on kuulokkeet päässä ja suollat paskaa jokaisen minuutin, jonka vietät näissä tiloissa.

Uumaja oli kyllä paskamaisin pomo mitä tiedän, mutta kyllähän noita vastaavia pomoja löytyy melkein joka työpaikalta. Uumajan ajatuksissa välkkyivät vain rikokset, joilla rikastua. Petteri-reppana joutui sitten altavastaajana toimimaan rikollisten puuhien mahdollistajana. 

Seuraavat päivät viimeistään osoittivat minulle sen, että olin tehnyt väärän uravalinnan ryhtyessäni puhelinennustajaksi.

Antti Tuomainen oli vuoden 2023 Kirjan päivien nimikkokirjailija, ja  hänen teostaan Tapahtuu huomenna jaettiin kirjakaupoissa kirjaostosten yhteydessä. Kirjan päivien viikolla vietetään yleensä myös Kansainvälistä lukutaitopäivää. Unesco on nimittänyt päivän lukutaitopäiväksi jo 1960-luvulla. Suurin osa ihmisistä, jotka eivät osaa lukea, ovat naisia. He asuvat etupäässä Saharan eteläpuolella sekä Keski- ja Etelä-Aasiassa. 

"Lukutaito on ihmisoikeus, joka mahdollistaa yksilön kehityksen, kouluttautumisen ja täyden kapasiteetin hyödyntämisen. Lukutaito on avain parempaan terveyteen ja hyvinvointiin. Lukutaidolla on merkitystä myös sukupuolten välisen tasa-arvon, rauhan, kehityksen ja demokratian toteutumisen kannalta. Koulutuksella on merkitystä erityisesti tyttöjen tulevaisuuden kannalta." YK

Tutkimusten mukaan yli puolet ensimmäiselle luokkalle menevistä lapsista lukee tai osaa lukea yksittäisiä sanoja, mutta se ei riitä. Tarvitaan sujuvaa lukutaitoa ja lukemisen ylläpitoa säännöllisesti. Valitettavasti koulumaailmasta ovat kirjat katoamassa kokonaan, joten  se vähentää lukemisen ylläpitoa. Kirjastojen ja koulujen omien kirjojen lukemisella voitaisiin sujuvaa lukutaitoa ylläpitää paremmin. 

Opettajien omalla kiinnostuksella kirjallisuutta kohtaan on valtava merkitys. Kirjailijat käyvät ihanilla kouluvierailuilla, ja sillä on aivan mahtava merkitys lasten ja nuorten lukemisinnolle. Kirjoja kannattaa pitää esillä ja opettajien kannattaa kannustaa lapsia ja nuoria lukemisen ihmeelliseen maailmaan. Tietysti kirjojen sisällölläkin on merkitystä. Antti Tuomaisen kirjaa voisin suositella yläaste-/lukioikäisille nuorille ja aikuisille lukijoille.

Antti Tuomaisen teos Tapahtuu huomenna on mustaa huumoria tihkuva  rikollisen hulvaton tragikomedia. 

 

Antti Tuomainen, Tapahtuu huomenna

Otava 2023

s. 134 

Kirjan päivät 2023

Kansainvälinen lukutaitopäivä 8.9.2024

Kaari Utrio: Uhritulet

 

He etenivät vaivalloisesti Luostarin Yläkadulle, humalainen soturi, ruttoinen pormestari ja järkytyksestä tärisevä nuori tyttö. Ihmiset väistivät surullista ryhmää talojen porteista pihoille ikään kuin ruttoinen olisi spitaalisten tavoin kolistanut kalikkaa lähestyessään.

Kaari Utrion historiallinen romaani Uhritulet sijoittui 1300-luvun loppupuolelle. Kirjan päähenkilöt tapasivat toisensa hyvin ikävissä merkeissä, kun Judit  Mikhofin isä Turun pormestari Mikhof sairastui ruttoon. Kuusiston piispanlinnan päällikkö Sten Balk auttoi Juditia viemään pormestarin Pyhän Hengen huoneelle, jossa hoidettiin sairaita. Rutto ei tarttunut heihin, mutta kaikki sairastuneet kuolivat pormestarin lisäksi.

Vai ei herra Sten aikonut avioliittoon? Siinä oli varmasti piispan vaikutusta. Ehkä mies piti itseään jonkinlaisena ristiritarina. Ennen pitkää hän kuitenkin alkaisi ajatella tilojaan ja talojaan, ja sen jälkeen tarvittiinkin jo perillinen.

Judit ei kelvannut rälssiin kuuluvalle Sten Balkille vaimoksi. Niinpä nuori Judit naitettiin melkein kolme kertaa vanhemmalle porvari Gozmarille, joka vei Juditin Viipuriin. Gozmarille kävi huonosti, kun eräs Juditiin rakastunut mies tappoi hänet. Tuo mies piinasi Juditia useamman vuoden ajan, mutta noista vuosista voit lukea lähemmin kirjan sivuilta.

Kun kerran olet pannut avioliiton täytäntöön, minun lienee paras siunata häävuode edes jälkikäteen, piispa sanoi happamesti veljelleen.

Uskon, että viihdyt tämän koukuttavan tarinan mukana, jossa Juditin matka kulki Viipurista jälleen Turkuun ja Turusta Gotlantiin. Gotlannissa hän joutui elämään merirosvojen vankina, merirosvojen, jotka kulkivat ryöstämässä ympäristöä. Gotlannissa oli kuitenkin pappeja, jotka saivat kuunnella Juditin rippejä, joissa hän selosti syntejään. Miten Juditille kävi? Löytyikö hänelle onnea? Entäs kirjan toinen päähenkilö, ritari Sten Balk?

Kaari Utrion Uhritulet kertoi myrskyisän tarinan 1300-luvun turkulaisesta  porvarisneidosta, jossa neidolla ei ollut omaa päätäntävaltaa ajatuksiinsa, kehoonsa eikä tekoihinsa. Kaari Utrio on tuonut kirjassaan esille naisen kokemaa historiallista elämää hyvin kiinnostavalla ja mielikuvituksellisella tavalla.

Kaari Utrio, Uhritulet *****

Kannen kuva: Matti Kota

Tammi 1995  3. painos

s. 451

Ensimmäinen julkaisu 1993

1386-1398

Historiallinen romaani

Oma kirjahylly

 

Kävimme heinäkuussa opastetulla kierroksella, jolloin otin yllä olevan kuvan piispanlinnan raunioista Kaarinassa. Kirjan toinen päähenkilö oli Kuusiston piispanlinnan päällikkö. Kuusiston linna oli suuri linna ja meren ympäröimä. Meri oli tuolloin 3 metriä korkeammalla kuin tänä päivänä. Kustaa Vaasa alkoi noudattaa Martti Lutherin oppeja ja hajotutti piispanlinnan vuonna 1528, ja otti rikkaudet itselleen.

 

Arkkitehti Magnus Schjerfbeckin havainnekuva Kuusiston piispanlinnasta 1500-luvulta.

 

Lisa Jewell: Mikään tästä ei ole totta

 

Hän oli elänyt elämänsä pikakelauksella, ja tässä iässä oli ilmeisesti määrä saavuttaa puolivälin huippu ja laskeutua sitten hitaasti ja kylläksi saaneena toiselle puolelle. Hän ei ole kuitenkaan havainnut minkäänlaista huippua, ennemmin trauman aiheuttaman syvänteen, jossa hän rämpii ja rämpii kauhun painaessa möykkynä vatsan pohjalla.

Englantilaisen Lisa Jewellin psykologinen jännityskirja Mikään tästä ei ole totta toi esille kaksi perheenäitiä, jotka tutustuivat toisiinsa viettäessään syntymäpäiviään samassa ruokapaikassa. Alix oli menestyvä somettaja, joka oli päättämässä podcastiaan ja etsi tilalle jotain uutta. Josie oli traumatisoitunut omassa elämässään, ja Alix kiinnostui hänen tarinastaan, sillä jo Josien avioliitto oli outo kymmeniä vuosia vanhemman miehen kanssa. Mies oli jo eläkkeellä.

Ei helvetti, Josie, sinä olet mennyt naimisiin pedofiilin kanssa.

Josie avaa Alixille omaa elämäänsä äänitysistuntojen aikana. Hän halusi kertoa paljon enemmän perheen ongelmista, mutta hänen miehensä oli sitä vastaan. Tytöistä vanhempi oli autistikirjoon kuuluva ja nuoremmalla oli runsaasti käytösongelmia. Molemmat olivat jo aikuisia, mutta vanhempi tytöistä asui kotona. Nuorempaa ei ollut näkynyt moneen vuoteen.

Eikä hän ole tehnyt mitään väärin, ei todella, ei koskaan. Hän on vain omalla tavallaan huolehtinut rakastamistaan ihmisistä, yrittänyt auttaa, yrittänyt olla hyvä ihminen. Hän on varma siitä, että se on oikea totuus.

Pian Alix huomasi, että uudesta podcastista tulisi rikos-aiheinen, sillä tulevat päivät toivat eteen mysteerejä mysteerien perään, ja hän itse liittyi niihin hyvin läheisesti. Lisa Jewell on taitava kääntämään juonenkulun ihan eri suuntaan, ja  tässä kirjassa hän tekee sen useamman kerran. Kirjaa oli todella vaikea laskea käsistä, niinpä luin sen samana päivänä kannesta kanteen. Oli ihan pakko tietää mitä tarinassa oikein tapahtui.

Lisa Jewellin jännityskirjan Mikään tästä ei ole totta nimi piti paikkansa. Kirjassa oli todella taitavaa juonen käsittelyä ja henkilöhahmot olivat kerrassaan hyytävän hyviä. Ison-Britannian paras rikoskirja ja paras äänikirja vuonna 2023.

Lisa Jewell, Mikään tästä ei ole totta *****

Suom. Karoliina Timonen *****

Wsoy 2024

s. 411

None of This Is True 2023

Psykologinen trilleri

 

Jewell Lisa: Joka askel jonka otat
Jewell Lisa: Sitten hän oli poissa
Jewell Lisa: Löysin sinut

Jewell Lisa: Kaikista synkimmät salaisuudet

Jewell Lisa: Näkymätön tyttö 

Jewell Lisa: Yöhön kadonnut 

 

 

Kristina Ohlsson: Varjopaikka

 

Ja niin kesä jatkui. Joinakin päivinä aurinko helotti kirkkaansiniseltä taivaalta, joskus sumu taas oli niin sakeaa, että omaa kättään tuskin näki. Tämä oli perin epätavallista, siitä kaikki olivat yhtä mieltä. Näin paljon sumua näin lyhyessä ajassa.

Ruotsalaisen Kristina Ohlssonin dekkari Varjopaikka on kolmas August Strindbergistä kertova kirja. Ruotsin lounaisrannikolla Hovenäsetissä elettiin kesäisissä tunnelmissa. August Strindberg muutti vuotta aiemmin  paikkakunnalle, ja oli jo kotiutunut hyvin. He olivat rikoskomisario Maria Martinssonin kanssa muuttaneet yhteen ja viettäneet kesälomaa. Tosin siinä samalla August suunnitteli paikkakunnalle leivontakilpailuja, sillä hän oli innokas leipuri kaiken muun ohella.

Hänen syvin salaisuutensa oli se, että häntä syytettiin eräästä hirvittävästä teosta. Epäilykset taas liittyivät siihen, ettei hän muistanut itse koko jutusta mitään.

Oskarin elämä oli vihdoinkin jonkinlaisessa tasapainossa. Hän oli päässyt eroon alkoholista ja oli nykyisin pienen tytön yksinhuoltaja. Hänen lapsuuteensa liittyi järkyttävä tapahtuma, josta vanhemmat olivat syyttäneet häntä. Tuosta tapahtumasta ei saanut puhua ulkopuolisille mitään. Oliko nyt tullut aika tuoda julki Oskaria piinanneet ajatukset, kun vanhemmat olivat jo kuolleet. 

Iben oli huolissaan jostakin. Jostakin mistä hän ei halunnut keskustella tuntemattomien kanssa.

Nuori Iben oli vuokrannut Augustin ja Marian viereisen talon lyhyeksi aikaa. Hovenäsetissä asui henkilöitä, joiden kanssa hän halusi jutella yli 30 vuotta sitten tapahtuneesta paloittelumurhasta. Murhaan liittyi eräs hänen sukulaisensa. Iben halusi selvittää vanhan rikoksen, sillä siihen liittyi liikaa epäilyksiä. Ehkäpä hänestä tulisi poliisi niin kuin hänen isoisänsä oli ollut.

Kuin tumma, raskas varjo valkean sumuverhon keskellä.

Maria ja Ray-Ray olivat paikkakunnan poliisit, ja saivat tutkittavakseen oudon rikoksen, joka liittyi yli 30 vuoden takaiseen paloittelumurhaan. Mukana tutkinnassa oli tietysti August Strindberg. Eikä hän tälläkään kerralla selvinnyt ilman kolhuja, mutta ne eivät onneksi haitanneet leipomista.

Kristina Ohlssonin Varjopaikka dekkarissa syvennyttiin menneisyyden rikosmysteeriin. Ai että minä tykkään tästä sarjasta.

Kristina Ohlsson, Varjopaikka *****

Suom. Pekka Marjamäki 

Wsoy 2024

s. 618

Dekkari

Cosy crime

August Strindberg-sarjan 3. osa

Kristina Ohlsson: Myrskynvartija

Kristina Ohlsson: Jäänmurtaja

 

Ann Napolitano: Kaunokaisia

 

Sisimmiltään, niin William ajatteli, hän herätti yhtä vähän mielenkiintoa tai huomiota kuin ulkonäöltäänkin. Koulussa hän ei avannut suutaan koskaan, eikä kukaan ottanut häntä mukaan peleihin ja leikkeihin.

Yhdysvaltalaisen Ann Napolitanon kolmatta romaania Kaunokaisia on  ylistetty kotimaassaan, ja kuuluisuudet ovat nostaneet sen lukulistoilleen. Pidin kirjasta valtavan paljon. Kirja kertoo yksinäisyydestä, mielenterveydestä, ystävyydestä, perhesuhteista ja monisukupolvisista murheista ja iloista. Kirjan tarinoinnin aloitti William. Kaikki sympatiani olivat hänen puolellaan, sillä hänen kotiolonsa olivat oudot, johtuen Williamin siskon kuolemasta. Vanhemmat eivät päässeet koskaan eroon surustaan, ja William jäi erilleen heidän elämästään.

William meni hämilleen, kun tyttö erään iltapäivän luennon jälkeen ilmestyi hänen vierelleen ja sanoi: "Hei. Minun nimeni on Julia."

Williamin elämä piristyi vasta yliopistossa. Hän pääsi mukaan koripallojoukkueeseen ja tapasi tyttöystävänsä Julian, ja hänen eläväisen perheensä. Julialla oli kolme siskoa: Sylvie, Cecelia ja Emeline. Heidän äitinsä patisti tyttöjään opiskelemaan ja pysymään erillään suhteista. Opiskelurahaa löytyi vain vanhimmalle Julialle, joten muiden piti mennä töihin ja yrittää opiskella töidensä ohessa.

Ja sitten hän jätti minut.

William ja Julia avioituivat nopeasti. Julialla oli selvät sävelet siitä, miten elämä etenee, mutta he eivät tunteneet toisiaan Williamin kanssa. Julia ei tiennyt, miten suurta taakkaa William kantoi mukanaan, sillä William oli oppinut olemaan hiljaa. Julian raskaus toi kaikki ikävät muistot mieleen. William ei pystynyt elämään vauvaperheen elämää, vaan pelkäsi pilaavansa lapsensa elämän, niin kuin hänen elämänsä oli pilattu. 

Päivä päivältä masennus valtasi syvemmin Williamin mielen. Sitten hän jätti Julian ja Alicen, vauvansa.

"Luulin jo, että olit kuollut", hän kuiskasi.

William selvisi, mutta tapahtumasta seurasi pitkäaikainen sairaalajakso. Hänen elämään tuli muutoksia, opinnot vaihtuivat paranemisen myötä, uusi rakkaus astui elämään, mutta lääkitys, terapia ja sairaus pysyisivät aina mukana.

Voi olla, että joudut pelastamaan Williamin uudemman kerran, kun minä kuolen. Tavalla tai toisella. Olen pahoillani.

Ann Napolitanon uskomattoman hieno ja erityinen teos Kaunokaiset kertoi Williamista, joka sai uuden perheen tyttöystävänsä perheestä. Elämä ja sen muutokset yllättivät koko perheen ja edessä oli valinta rakkauden ja perheenjäsenten välillä. Kaunokaiset oli hyvin tunteellinen teos, ja tarvitsin sitä lukiessa pakkauksen nenäliinoja, sillä kyyneleet vain tulvivat poskilleni tarinan edetessä.

Ann Napolitano, Kaunokaisia ***** 💖

Suom. Minna Kujamäki *****

Wsoy 2024

s. 474

Hello Beautiful 2023

Lapsuustrauma

Mielenterveys

Perhe