L. M. Montgomery: Sininen linna #klassikkohaaste 22

 

Jollei eräänä toukokuun aamuna olisi satanut, olisi Valancy Stirlingin koko elämä ollut aivan toisenlainen.

Kanadalaisen L. M. Montgomeryn (1874-1942) sata vuotta sitten ensi kerran julkaistu Sininen linna valikoitui 22. Klassikkohaasteen kirjakseni. Ja ihastuin kerta kaikkisen paljon tähän romanttiseen kirjaan, jossa koko suvun tyhmäksi vanhaksipiiaksi pilkkaamasta lähes kolmikymppisestä päähenkilöstä kehittyi erinäisen tapahtuman jälkeen oman elämänsä päätösten tekijä ja niistä vastaava aikuinen nainen.

Valancy kiiruhti heikossa sinisessä hämärässä kotiin, kiiruhti ehkä liian nopeasti. Kohtaus, jonka hän sai päästyään kiitollisena oman huoneensa suojaan, oli tähänastisista pahin. Se oli tosiaan perin paha. Hän voisi kuolla johonkin tuollaiseen puuskaan.

Valancy oli kyllästynyt äitinsä ja tämän serkun sekä muidenkin sukulaistensa tyhmyyteen, ahneuteen, kitsauteen, juoruiluun ja kiusantekoon. Hän päätti lähteä hoitamaan erästä tuntemaansa henkilöä, joka oli sairastunut tuberkuloosiin. Koko suku oli aivan kauhuissaan. Eihän heidän suvun naiset käyneet palkkatöissä ulkopuolisten luona. Siitähän meni koko suvun maine. Mutta Valancy pysyi työpaikassaan. Lisäksi hän oli ihastunut erääseen mieheen, joka kävi vieraisilla talossa.

"Sininen linnani!" 

Valancy päätyi naimisiin miehen kanssa, johon oli rakastunut, ja muutti asumaan miehen luokse erääseen saareen. Tuosta avioliitosta ja mitä sitten seurasikaan, voit lukea lisää kirjan sivuilta. Avioliitto oli kuitenkin solmittu vain vuodeksi, mutta sitten tulikin mutkia matkaan. Molemmille selvisi salaisuuksia toinen toisesta, ja miten niistä selvittiinkään. Ai että minä rakastin tätä tarinaa 💖. 

He astuivat kanoottiin ja meloivat saarta kohti. He jättivät jälkeensä arkipäiväisyyden ja tutut asiat ja nousivat salaperäiselle ja lumoavalle alueelle, jossa saattoi tapahtua mitä tahansa - jossa mikä tahansa voi olla totta.

L. M. Montgomery eli Lucy Maud Montgomery sai jo 15-vuotiaana julkaistua ensimmäisen runonsa. Sen jälkeen hän suoritti opettajatutkinnon ja jatkoi kirjallisuuden opintoihin yliopistossa. Opettajan töiden lisäksi hän teki töitä sanomalehdessä. Ensimmäinen Anna-kirja julkaistiin hänen ollessa 34-vuotias. Kirjailija meni naimisiin vasta 36-vuotiaana rakastamansa miehen kanssa. Miehen mielenterveys varjosti avioliittoa ja kirjailija itsekin tuntui masentuvan. Pitkään luultiin hänen kuolleen sydänsairauteen, mutta lopulta selvisi, että kirjailija oli tehnyt itsemurhan. 

Montgomery julkaisi elinaikanaan 20 romaania ja kaksi novellikokoelmaa. Vuonna 1917 hän julkaisi urastaan teoksen The Alphine Path. Myöhemmin on julkaistu hänen lehdissä julkaistuja novellejaan ja päiväkirjoja. Anna - ja Runotyttö-sarjat ovat olleet todella suosittuja ja niistä on tehty mm. tv-sarjoja.

L. M. Montgomeryn Sininen linna loihti esille sadan vuoden takaisen hurmaavan rakkaustarinan.

 

L. M. Montgomery, Sininen linna 💙💙💙💙💙 

Suom. A. J. Salonen *****

Karisto 2010, 8. painos

s. 280

The Blue Castle 1926

Rakkaustarina

 

 

 

Kirjabloggaajien 22. klassikkohaasteen vetäjänä toimi Arja Kulttuuri kukoistaa-blogista. Kiitokseni vetäjälle 💙.

Klassikkohaasteesta on muodostunut jo  yli 10-vuotinen perinne. Joka vuosi tammikuussa ja heinäkuussa kirjojen lukijat ja kuuntelijat voivat osallistua kyseiseen lukuhaasteeseen lukemalla valitsemansa klassikkokirjan. 

 

Klassikkohaasteisiin lukemani kirjat:

1. Émile Zola: Nana

2. Veijo Meri: Manillaköysi

3. Maria Jotuni: Huojuva talo

4. Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa

5. Aila Meriluoto: Peter-Peter

6. Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia

7. Ken Keysey: Yksi lensi yli käenpesän

8. Timo K. Mukka: Tabu

9. Hannu Salama: Juhannustanssit

10. D.H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja

11. Lasse Sinkkonen: Solveigin laulu

12. Anja Kauranen: Sonja O kävi täällä

13. Juhani Aho: Rautatie

14. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan 

15. Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys 

16. Anni Blomqvist: Maija

17. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

18. Anne Brontë: Agnes kotiopettajatar 

19. Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu 

20. Mary Shelley: Frankenstein

21. Eeva Kilpi: Tamara 

22. L. M. Montgomery: Sininen linna 

 

 

Pirjo Silveri & Aino Öhman: Puutarhaihmiset

 

Puutarha sijaitsee Sastamalassa, mutta se voisi sijaita missä tahansa muuallakin.

Yllä oleva lainaus on Pirjo Silverin ja Aino Öhmanin teoksesta Puutarhaihmisiä. Kirja on sekoitus tietokirjaa puutarhan kasveista ja lisäksi siinä on kirjan kirjoittajien suvun elämäkertaa. Eläkkeellä oleva toimittaja Pirjo Silveri hoitaa lapsuudenkotinsa puutarhaa Sastamalan Vinkkilässä. Kirjasta tuli tutuksi henkilöitä, joilta kasveja oli saatu. Ennen vanhaan oli yleistä, että kasvin taimia tai siemeniä ja mukuloita saatiin naapureilta, sukulaisilta jne. Nykyisin ne haetaan etupäässä kauppapuutarhoilta tai marketeista.

Nyt 2020-luvulla Haapakalla häärää Mirjan ja Heikin tytär Pirjo, jonka kolmesta lapsesta Aino on myös innokas puutarhaharrastaja.

Kirjan toinen kirjoittaja on biologi Aino Öhman, joka on Pirjo Silverin tytär. Yhdessä he istuttavat joka syksy satoja tulppaaneja perennapenkkiin, joita jo isoäiti Mirja oli istuttanut. Myös joriinit eli dahliat olivat isoäidin lempikukkia. Nykyisin Pirjo ja Aino huolehtivat joriinien kasvatuksesta ja siitä, että ne kaivetaan syksyisin ylös kuivumaan ja talvehtimaan sekä keväisin esikasvatetaan ennen maahan istuttamista.

Suomalainen maaseutuväestö ei 1900-luvun alkupuolella voinut valita, viljelisikö vai eikö. Jos maata oli viljeltäväksi, näin piti myös toimia, jos mieli pitää perheensä kylläisenä...

Puutarhaihmisiä on kattava teos yksityisestä puutarhasta, jota äiti ja tytär, Pirjo Silveri ja Aino Öhman hoitavat Sastamalassa, Kokemäenjoen yläjuoksulla. Tänä päivänä monet haluavat pihoistaan mahdollisimman helppohoitoisen, ja se on heidän valintansa. Pirjo Silveri ja Aino Öhman vaalivat menneisyyden pihaa, jossa näkyy kymmenten vuosien ahkeruus ja pihan muokkautuminen nykypäivään. Kirjoittajat kunnioittavat ja vaalivat kasveja, joita menneet sukupolvet ovat istuttaneet, samalla, kun itse kasvattavat ja kokeilevat lisää eri lajikkeita.

Tutkimuksen mukaan puutarhanhoito ylläpitää terveyttä. Siihen on helppo ottaa kantaa ja olla samaa mieltä. Meillä kasvaa kesäkodin kasvimaalla saaristossa mansikoita, karviaisia, viinimarjoja, vadelmia, pensasmustikoita ja luumupuita, jotka olen kaikki istuttanut mieheni kanssa. Työ on keväisin vaativaa, mutta sadonkorjuuaikana on ihana saada syötävää. Lisäksi tontilla kasvaa jo 1940-luvulta lähtien istutettuja omenapuita, joista on riittänyt syötävää myös eläimille ja linnuille. Mieheni isä oli tomaattiviljelijä, joten aiemmin saaressa on ollut jopa ulkopuolista työvoimaa töissä kasvukaudella.

Kuivuus ja kuumat kesät alkavat verottaa kasvua ja lisätä myös kasvitauteja, joten tänä kesänä luumupuut ja iso osa omenapuista jätti ensimmäisen kerran tuottamasta satoa. Ehkä kylmä kevät ja hedelmöittäjien eli pörriäisten puute vaikuttivat myös asiaan.

Pirjo Silverin ja  Aino Öhmanin teos Puutarhaihmisiä kuvasi Haapakan pihamaan kasveja, ja niiden vaalijoita.

 

Pirjo Silveri ja Aino Öhman, Puutarhaihmisiä

Warelia 2025

s. 284 + kuvia + Kasvilajihakemisto + Henkilöhakemisto + Viitteet + Lähteet 

Tietoteos 

Sara Strömberg: Saalis

 

Kuva ei jättänyt häntä rauhaan, se hiipi hänen sisäänsä öisin, saapui sydämenlyöntien ja hengenvetojen myötä. Samoin teki kysymys: katosiko Marit ennen niitä minuutteja vai niiden jälkeen?

Ruotsalaisen Sara Strömbergin kolmas dekkari Saalis jatkaa palkittua Vera Bergström-rikosromaanisarjaa yhtä jännittävällä tavalla. Vera on melkein kuusikymppinen toimittaja, joka tällä kertaa tutki Pohjois-Ruotsin tunturialueella tapahtunutta vanhaa perhesurmaa. Onneksi Vera sai tutkimukseen vauhtia poliisienkin puolesta, ja melkein kolmekymmentä vuotta kateissa ollut Maritkin löytyi lopulta, mutta siitä voit lukea enemmän kirjan runsailta sivuilta.

Frank ei vain osannut keskittyä. Tuon tuostakin hänen katseensa osui ikkunaan aivan kuin hän olisi odottanut, että Louise seisoisi siellä pimeässä puiden välissä katsomassa häntä.

Oli menossa vuosi 1995, ja nuori perheenisä Frank yritti selvitä taloudellisista ongelmistaan tekemällä mahdollisimman paljon töitä. Nuori perhe oli joutunut kokemaan sairautta ja työttömyyttä, ja vanha talokin vaati korjausrahaa. Sitten ikävyyksiä kehittyi Frankin vanhan seurustelukumppanin taholta. 

Mitä parkkipaikalla tapahtuikaan ennen kuin hän haki kiikarin, se oli jäänyt häneltä näkemättä. Sydän takoi nopeasti. Tämä ei ehkä ollut enää turvallinen ympäristö hänelle ja Sammylle.

Roya oli yksinhuoltaja, joka oli kasvattanut poikansa aikuiseksi Tukholmassa. Poika oli eronnut avovaimostaan, ja oli muuttanut takaisin äitinsä luokse asumaan. Royan huoli pojasta kasvoi päivä päivältä, sillä alue missä he elivät, oli todella levoton. Roya pelkäsi huumeita ja rikollisuutta. Hän pelkäsi, että poika joutuu mukaan rikollisuuteen, sillä pojan isä oli ollut väkivaltainen rikollinen, ja oli sitä ehkä edelleen. Ahdistus ja pelko kasvoivat päivä päivältä suuremmiksi.

Voin kertoa sinulle, että murhapaikan dna on peräisin verestä, jota oli talon eteisestä löytyneissä rikkonaisissa lasinpalasissa. Mutta sitä sinä et ole kuullut minulta, muista se.

Sara Strömberg kuljetti Saaliin juonia koukuttavasti yhteen. Veralla vain oli kiire, sillä hän oli taipuvainen paneutumaan tutkimiinsa juttuihin pieteetillä, pikkutarkasti, eikä mikään muu asia kiinnostanut samalla hetkellä. Vera siis unohti miesystävänsä, kotityönsä, talvirenkaiden vaihtamisen, syömisen, nukkumisen jne., kun hän halusi selvittää alueen pahimman rikostapahtuman.

Sara Strömbergin Saalis eteni tunturimaisemien hiljaisuudessa.  

 

Sara Strömberg, Saalis *****

Suom. Pekka Tuomisto *****

S & S 2026

s. 491

Skinn 2024

Rikosromaani

Vera Bergström-sarjan 3. osa

Pohjois-Ruotsi 

 

Sara Strömberg: Hakkuu 

 

Tomi Kontio: Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän

 

Me olemme kolme ystävystä. Meidän nimemme ovat Kissa, Koira ja Näätä.

Tomi Kontion Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän voitti vuoden 2025 lasten ja nuorten Finlandia-kirjallisuuspalkinnon. Kirja kuuluu Koira nimeltään Kissa-sarjaan, jossa on aiemmin ilmestynyt viisi kirjaa. Sarjan ihanan kuvituksen on tehnyt Elina Warsta.  Kaikki kirjat ovat ihanan tunteellisia ja täynnä pakahduttavan hienoja ja tärkeitä asioita.

Menemme paikkaan, jossa se Näätä, jonka tunnette, syntyi. Paikkaan, jossa ymmärsin, että vaikka minulla ei ole mitään, on minulla silti pohjattomasti rikkautta, kun annan vähänkin toisille.

Kirja kertoi kuolemasta ja surusta ja rakkaudesta hyvin lohdullisesti. Voin hyvin kuvitella, miten kirjan kertomus herättää lasten mielikuvituksen. Kuolemasta on kuitenkin hyvä puhua lasten kanssa. Kuolema voi tulla meille jokaiselle. Kun olin toisella luokalla koulussa, luokkakaverimme hukkui, ja koko luokka osallistui hautajaisiin. Muistan hyvin elävästi kohteliaan pojan ja varsinkin joulukortin, minkä sain häneltä.

Rakas ystäväni, hyvästelen sinut nyt, juuri nyt, kun tulet luokseni. Niin kuin hyvästelen puheeni ja sanani. 

Voimme rakastaa heitä, jotka ovat kuolleet, aina sydämissämme. Surun voima, ankaruus  ja musertavuus antaa lopulta periksi. Suruun auttaa aika ja se rakkaus. 

Tomi Kontion lastenkirja Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän on ihana tunnekirja.

 

Tomi Kontio, Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän 💜💜💜💜💜

Kuvitus Elina Warsta 💛💛💛💛💛

Teos 2025

s. 111

Lastenkirja

Lasten ja nuorten Finlandia-kirjallisuuspalkinto 2025

 

Tomi Kontio: Koira nimeltään Kissa ja joulun ihme 

Raija Oranen: Kreivin aikaan

 

Vähän juhannusmarkkinoiden jälkeen, suloisenkuumana lauantai-iltapäivänä Kaija Valpurintytär Keränen seisoi puolisääreen kosken suvantomutkassa, siinä kohdassa johon oli rakennettu pyykkäreille laituri, ja piteli kiinni lakanasta jota virta kiskoi ja mutristeli. Aurinko paahtoi jo takaviistosta lännen puolelta ja sai veden välkkymään sokaisevasti.

Raija Orasen historiallinen romaani Kreivin aikaan kertoi kauniin Kaija Valpurintytär Keräsen tarinan. Kaijan isoäiti oli ollut kuulu kauneudestaan ja parantajan lahjoistaan. Niinpä hän oli saanut kutsun hoitamaan kreivi Per Brahen kipuja tämän ollessa Kajaanissa. Per Brahe oli kirjan toinen kertoja 1600-luvulla, toinen oli Kaija 1600-1700-luvulla. 

Kajaanin linnanemäntä Emilia Kekkonen toimi Kaijan kasvattiäitinä. Emilia oli huolestunut Kaijan ja opettajana toimineen Anders Pauluksen läheisistä suhteista. Opettaja oli opettanut Kaijan mm. lukemaan, vaikka Kaijalla oli arkista aherrusta ja työntekoa linnassa. Mitä ihmettä tyttölapsi teki lukutaidolla, kun piti osata tehdä ruokaa ja siivota?

Kun talonväki kiipesi hevosen rattaille ja lähti kohti kirkkoa, Kaija jäi valmistelemaan piikojen kanssa ateriaa luvassa olevia vieraita varten.

15-vuotias Kaija lähetettiin lopulta piikomaan, sillä Emilia halusi kauniin Kaijan mahdollisimman kauas linnassa käyvien sotilaiden läheisyydestä. Kaija sai piian paikan Askanmäeltä. Tosin talon emäntä ei pitänyt siitä, että talon nuori isäntä kiinnostui Kaijasta heti ensi katseesta.  Kaija oli nopea ja hyvä työntekijä, ja halusi talon emännän paikan. Emännyyttä haki myös naapurin tytär. Hänellä oli lisäksi iso maatila perittävänä.

Sinä kuulut suuremmille tanhuville, sellaisille missä sinut nähdään. On synti kätkeä tuollainen ihanuus tänne erämaahan muutaman talonpojan tolloteltavaksi.

Vienankarjalainen Kirill varasti lopulta Kaijan, ja vei hänet vangikseen Vienaan. Siellä Kaijaa pidettiin vankina, sillä Kaijan odotettiin synnyttävän Kirilin mahtikartanon ja omaisuuden miespuolisen perijän. Kirjasta voit lukea lisää siitä, mitä Kaijalle tapahtui Vienassa.

Lopulta Kaija onnistui pakenemaan Vienasta. Pakomatkalla hän tapasi lapsuudenaikaisen ystävänsä, josta oli paljon apua selviytymisessä.

Illan hämärtyessä he näkivät vihdoin etäällä talon ja valon sen ikkunassa. He suuntasivat sitä kohti. Se oli ainoa mahdollisuus. Mutta se oli.

Kaija Orasen historiallinen teos Kreivin aikaan kertoi hurjan seikkailutarinan kauniin Kaijan elämästä sotien ja tautien riepoittelemasta 1600-1700-lukujen vaihteen Suomesta. 

Raija Oranen, Kreivin aikaan *****

Teos 2017

s. 454

Historiallinen teos

1600-1700-luku

Kajaanin linna

Pietari Brahe 

 

Raija Oranen: Acté! 

Kaisu Tuokko: Pimeän hetket

 

Marraskuun metsä oli musta ja raskas, se roikkui hänen yllään. Paljaiden oksien lomasta tuuli suhisi, teki ääniä, jotka saattoivat olla kuiskauksia. Jossain rasahti, kuivunut oksa napsahti poikki.

Kaisu Tuokon dekkari Pimeän hetket aloitti jopa melkein liian jännittävästi. Nuori tyttö meni kotihippoihin ja katosi. Kirja sopii varmasti nuorille jännityskirjojen lukijoille hyvin, sillä kirjan tapahtumat sijoittuivat syksyyn ja alkutalveen vuonna 2001, kun päähenkilö Eevi Manner  oli vasta lukiolainen. Mitä Kristiinankaupunkiin kuuluikaan tuohon aikaan, ja mitä lukiolainen teki muuta koulun lisäksi, sen saat selville kirjan jännittävästä tarinasta. Ainakaan noihin ikäviin kotihippoihin ei olisi kannattanut mennä, mutta kotimatka sujui kyllä sitten jo paremmin.

Seuraavina päivinä koulussa ei muusta puhuttukaan kuin juhlista ja siitä, että joku oli kadonnut.

Juorut levisivät pian koulussa ja päivien kuluessa ne muuttivat monesti muotoaan. Eevin paras kaveri Linda oli aloittanut tapailun miehen kanssa, joka vei heidät autollaan kotihippoihin. Ilmeisesti tapailu ei kuitenkaan ollut sellaista, josta Linda itse piti. Eevi yritti kysellä tarkemmin, mutta hän ei saanut Lindaa avautumaan. Lindan tilanne ja henkinen olotila pahenivat koko seurustelun ajan.

Joulukuun ensimmäiset arkipäivät toivat ensilumen pysyvästi. Marraskuun harmaa ja sateinen maisema oli vaihtunut kirkkaaksi, hiljaiseksi postikortiksi. Lumi peitti tienpientareet, talojen pihat ja pihakeinut, teki Kristiinankaupungin kaduista pehmeitä ja valoisia.

Myös Eevi oli löytänyt seurustelukaverin, ja pian kaikki muutkin huomasivat sen. Mats kävi jopa heillä kotona esittäytymässä Eevin isälle ja äidille. Kadonneen tytön kohtalo puhutteli kaikkia ja kaikkialla. Mats oli ollut samalla luokalla tytön kanssa. Tilanne paheni, kun tyttö löytyi. Mitä hänelle oli tapahtunut?

Kaisu Tuokko on kirjoittanut Eevi Manner-rikossarjaan itsenäisen teoksen, Pimeän hetket, joka tarkasteli Eevin nuoruuteen kuuluvaa katoamis/rikostapahtumaa. Kirja sisälsi mm. nuorten välistä fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Juorut ja kiusaaminen olivat jokapäiväinen ongelma. Vakavampiakin seksuaalirikoksia tapahtui, joten en suosittele kirjaa herkille lukijoille. 

Kaisu Tuokon dekkarissa Pimeän hetket oli trillerimäistä jännitystä heti alusta asti.

 

Kaisu Tuokko, Pimeän hetket *****

Otava 2025

s. 285

Dekkari

Eevi Manner-sarjan itsenäinen teos

Kristiinankaupunki

Vuoden 2001 marras-joulukuu 

 

 

Tuokko Kaisu: Yksin

 

Tuokko Kaisu: Kosto

 

Tuokko Kaisu: Valhe

 

KEVÄTDEKKARIT 2026

 

 

Tällä kertaa esittelyssä on kevään uutuusdekkareita. Luen kyllä sekaisin vanhoja ja uusia dekkareita, mutta nostan nyt esille tänä keväänä ilmestyvää jännitystä. Luen mieluummin cosy-crimea, ettei mene yöunet, ja ei haittaa lukemista, jos mukana on romantiikkaa ja huumoria. Yllä olevassa kuvassa on myös mysteeritapahtuma, sillä vuosia runsaasti kasvanut ja kukkinut alppitähti kuoli pois, katosi, mitä tapahtui, en tiedä.

 

Jippii, Torstain murhakerho-sarjassa ilmestyy tammikuussa uusi dekkari parin vuoden odottelun jälkeen. Mahdoton mammona on siis sarjan viides dekkari, joka kertoo tietyistä senioritalon asukkaista, jotka ratkovat ihan oikeita rikoksia. Tämä sarja on parasta cosy crimea ja siinä on huumoria. Kirjoilla on myös cosy crime-nimet: Torstain murhakerho, Mies joka kuoli kahdesti, Hutiluoti ja Viimeinen pirulainen.

 

 

Hanni Maulan toinen dekkari Teetä ja teräaseita jatkaa Hauholle sijoittuvaa Helvi Helve tutkii-sarjaa. Ensimmäisessä osassa Vintagea ja veritekoja tutustuttiin varsinkin päähenkilöön, eläkkeelle jääneeseen kirjastonhoitajaan Helvi Helveen ja hänen pieneen koiraansa (huom. kansikuva), sekä kahvilaan, jossa etsiväjengi kokoontui. 

 

 

Ihastuin tosi paljon Laura Anderssonin teokseen Tähtipölyn Bulevardi, joka kertoi kiinnostavasti sekä 1930-luvun filmiteollisuudesta että alamaailmasta. Toinen osa  on nimeltään Tähtipölyyn kirjoitettu, ja se jatkaa nuoren Doriksen filmitähtiuraa, sekä jatkaa alamaailman outojen tapahtumien kertomista.

 

 

Nita Prosen Siivoojan salaisuus jatkaa huonesiivooja Molly Graysta kertovaa sarjaa. Aiemmin tässä cosy crime-trilogiassa ovat ilmestyneet Huonesiivooja ja Hotellivieras. Siivousalan mysteerisotkuja ja sympaattinen päähenkilö. Suosittelen.

 

 

Bob Mortimerin Avokadohotelli jatkaa cosy crime-teemoja siitä, mihin Satsumakompleksi jäi. Tämän sarjan parissa saa nauraa kikatella ihan ääneen. Kansikuvassa on oravan kuva, ja tuo orava on hyvin tärkeä juttukumppani kirjan päähenkilölle Garylle, kolmekymppiselle oikeusavustajalle. 

 

 

Joona Keskitalon dekkari Lakeus, joka vaikeni on Takamailla-sarjan viides itsenäinen osa. Kaikki osat kertovat jostakin pienestä paikkakunnasta, ja sen oudoista rikoksista, joissa toisinaan ei ole päätä eikä häntää, ja syyttömät voivat joutua maksumiehiksi jne. Eläkkeellä olevaa nimismiestä syytetään murhista, ja hän saa oikeuteen avukseen nuoren juristin Niinan. Ja mitäpä siitä sitten seuraakaan?

 

 

Jesse Q. Sutanton hurmaava Vera Wong antaa tällä kertaa Vinkit vainajia vakoileville. Ensimmäinen kirja oli nimeltään Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot. Vera on jo ikääntynyt teekuppilan pitäjä, joka on hyvin nokkela ratkomaan rikoksia. Tosin poliisit eivät ota oikein tosissaan hänen rikoshavaintoja. Teetä ja viisaita neuvoja ja mysteerejä, suosittelen 💚.

 

 

Hanna-Riikka Kuisman teos Maaperä aloittaa uuden  dekkarisarjan, jota kirjasto kuvasi trillerimäiseksi. Luvassa yllättävä kombo: räiskyvä somepersoona, tuntematon nainen verisessä yöpaidassa, sekä rakennushanke. Kansikuva on suorastaan lupaava. 

 

 

Katarina Wennstamin historiallinen dekkari Kuolleet naiset eivät anna anteeksi sijoittuu 1800-luvun loppupuolen Tukholmaan. Hildur löytää pihaltaan kuolleen naisen, ja sen jälkeen Hildur ja kolme muuta talon asukasta päättävät aloittaa rikostutkimuksen. Tätä kirjaa odotan innolla, sillä siinä on kaukaisen historian havinaa. Kirja aloittaa uuden Tukholman murhat-sarjan.

 

 

Suvi Erikssonin Linnan varjossa aloittaa uuden dekkarisarjan. Kirja sijoittuu Skotlantiin ja Suomeen. Suomesta pyydetään apua rikostutkintaan, sillä Skotlannista löytyy suomalainen uhri. Hyvä nimi ja upea kansikuva tällä esikoiskirjalla.

 

           Lukuiloa dekkareiden parissa  👀

László Krasznahorkai: Saatanatango

 

Eräänä lokakuun aamuna, vain hetkeä ennen kuin armottoman pitkien syyssateiden ensimmäiset pisarat kastelivat suolaisen ja halkeilevan maan tilan länsilaidalla (ja haiseva mutameri muutti polut kulkukelvottomiksi aina ensimmäisiin pakkasiin saakka estäen näin pääsyn myös kaupunkiin), Futaki heräsi kirkonkellojen soittoon.

Unkarilainen László Krasznahorkai oli vuoden 2025 Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittaja. Lukemani kirjan nimi Saatanatango on tullut tutuksi blogistaniassa, kun kanssabloggaajat ovat lukeneet kirjan tarinan, joka voi yllättää lukijat. Minut se yllätti alkuun positiivisessti, kun koukutuin taitavasta tarinoinnista ja sulavasta tekstistä. Välillä purskahdin nauruun, kun kirjan musta huumori  kolahti omaan huumorintajuuni. Etupäässä kirjan surkeus muuttuu koko ajan surkeammaksi. Voiko elämä olla vielä surkeampaa, voi se olla.

... tohtori kyhjöttää vaan kotonaan, uskokaa pois, se ei tee yhtään mitään, ei tosiaan mitään! Istuu vaan kaikki päivät ja yöt läpeensä, se jopa nukkuu istuallaan, ja siellä haisee, kuin rotankolossa, valot päällä yötä päivää, sillehän se on se ja sama, polttelee vaan luksustupakoitaan ja juo tauotta, kuin sieni...

Saatanatangon henkilöhahmot olivat taiten rakennettuja. Tohtorista kehittyikin sitten kirjan yksi päähenkilöistä. Lisäksi pienestä kyläpahasesta löytyi kapakoitsija rouvineen, Schmidt rouvineen, Kráner rouvineen, rouva Horgos neljän lapsensa kanssa, Futaki, rehtori jne. Kirjassa oli myös pari irtolaista Petrina ja Irimiás.

Hän käänsi katseensa kohti tilan itälaidalla seisovia, aikanaan täyteen ahdettuja ja meluisia, sittemmin ränsistyneitä ja hylättyjä rakennuksia ja seurasi katkerana, kuinka pöhöttyneen punakan auringon ensisäteet puhkoivat tietään läpi ränsistyneen maatalon paljaaksi kynittyjen kattoparrujen.

László Krasznahorkain Saatanatango oli syksyinen kertomus erään ihmisryhmän elämästä syysssateiden epätoivoisessa kurimuksessa jossakin pienessä unkarilaisessa kyläpahasessa. Toive paremmasta elämästä oli yhteinen, mutta päästiinkö tavoitteeseen, se oli sitten se toinen juttu.

 

László Krasznahorkai, Saatanatango

Suom. Minnamari Pitkänen

Teos 2019

s. 304

Sátántangó 1985

Saatanatango-elokuva 1994 

Unkari

Syksy  

 

Kirjat 2026

 

Aalto Thua: Augustan tehtävä 

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀: Onnenkauppaa 

Burrow Maria: Kuole kuin vasarahai 

Börjlind Cilla & Rolf: Varjo lankeaa

Constable Harriet: Viulisti 

Doyle Arthur Conan: Baskervillen koira 

Duras Marguerite: Rakastaja 

Frantz Eva: Kilpikonnasaari 

Griffiths Elly: Kuolema ei katso aikaa

Gullberg Helene: Suojatti 

Hauta-aho Mari Johanna: Sit mutsi vietiin maijal ja faija lanssil 

Ito Ogawa: Paperikauppa Tsubaki 

Jónasson Ragnar: Sysipimeä

Kermadec Henrika de: Säädytön 

Keskitalo Joona: Järvi, joka murtui

Kontio Tomi: Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän 

Koskela Ilpo: Oulun linna (sarjakuvateos)   

Krasznahorkai László: Saatanatango (Nobel)

Lehtolainen Leena: Rivo satakieli

Levenson Ellie: Huone 706 

Louko Eeva: Onnellisten saari 

MacBride Stuart: Kolean maan povessa

Macintosh Clare: Valheiden virrat 

Mieko Kawakami: Kaikki rakastavaiset yössä

Montgomery L. M.: Sininen linna 💙💙💙💙💙

Moore Liz: Metsien jumala 💚💚💚💚💚

Niskanen Niina: Harakanmuna 💖💖💖💖💖

Ollikainen A. M.: Kiikku

Oranen Raija: Kreivin aikaan

Osman Richard: Maallinen mammona 

Pamuk Orhan: Valkea linna (Nobel)

Pearse Sarah: Villi luonto

Remes Matti: Islantilainen syleily

Runeberg Fredrika: Nuori Nunna 

Sarenbrant Sofie: Seuraaja 

Silveri Pirjo ja Aino Öhman: Puutarhaihmisiä

Strömberg Sara: Saalis

Strömberg Sara: Vyöry  

Tremayne S. K.: Hylynryöstäjän tytär

Tuokko Kaisu: Pimeän hetket 

Tähti Pirjo-Riitta: Rakkaudella sisaresi 

Utrio Kaari: Haukka, minun rakkaani 

Vimma Tuomas: Ruutukymppi 

Wickström Mika ja Arto Nyyssönen: Mörkö Marko  

KIRJAKEVÄT 2026

 

KIRJAKEVÄT 2026

Uusi lukuvuosi alkoi jo tammikuun alusta, ja kiinnostuksella odotan tämän vuoden uutuuskirjoja. Kirjaston varauslistani alkaa näyttämään hyvin pitkältä. Lukuiloa on siis tulossa runsain mitoin. Muutaman kirjan, jotka aion lukea, keräsin tälle lukulistalleni, josta uskoisin muillekin olevan iloa.

 

 

Mélissa Da Costan teoksessa Vuorten valo on vuoristohotelli, jonka kausityöntekijöillä on kaikilla takanaan jotakin tunteisiin liittyvää tapahtumaa. Ah tunteet, niistä saa aikaiseksi hyviä tarinoita.

 

 

Thua Aallon Augustan tehtävä aloittaa uuden historiallisen kirjasarjan. Kirja kertoo Suomen ensimmäisen tyttökoulun perustajan, Augusta Heurlinin, nuoruusvuosista 1840-luvulta.

 

 

Eveliina Talvitien Matleena on toinen osa Ompelija-trilogiassa. Ensimmäinen osa oli nimeltään Helga. Trilogia kertoo äidin ja tyttären suhteista, vaatteista, muodista ja käsityöläisyydestä.

 

 

Elizabeth Stroutin teoksessa Haluan kuulla kaiken kirjailija tuo esille rakastetut henkilöhahmonsa Lucy Bartonin ja Olive Kitteridgen, joista olemme saaneet lukea aikaisemmissa kirjoissa. On tässä tarinassa luvassa kaikenlaista draamaa ja oikeujuttukin.

 

 

Katja Ketun historiallinen teos Brita-Kajsa kertoo nuoresta parantajanaisesta, joka vaati Lars Leevi Leastadiuksen naimisiin kanssaan, koska oli raskaana. Miljöönä toimii 1800-luvun Lappi. Kirjassa on voimakas herätysliike ja sen karismaattinen johtaja. 

 

 

Niilo Seväsen Unten kruunu jatkaa fantasiakirjasarjaa, jonka ensimmäinen osa oli nimeltään Ikitalven polku. Orfeus ja Halla-tyttö eksyvät outoon metsään.

 

 

Herman Kochin Vankiloma kertoo kirjailijasta, joka kutsutaan vieraaksi vankilan kirjakerhoon. Ja mitä siitä seuraakaan, tuskin maltan odottaa, sillä Kochilla on taito yllättää tarinoillaan, joissa tapahtuu yllättäviä asioita.

 

 

Camila Sosa Villadan Kesytysteoria kertoo travestista, josta tuli näyttelijä. Palkittu esikoiskirja Yöeläimiä järkytti minua ihmisten suvaitsemattomuudella ja travestin työn väkivaltaisuudella. Kesytysteoria on tehty elokuvaksi, jonka pääosan näyttelee kirjan kirjoittaja.

 

 

Pia Heikkilän Delhin Rotanpyydystäjä teoksessa on nuori tyttö, joka myytiin lapsityövoimaksi, mutta joka pääsi pakoon. Hän pukeutuu pojaksi ja tappaa työkseen rottia. Huumaavan värikäs Intia, köyhyys ja ihmiskohtalot ovat kirjan kiinnostavaa antia.

 

 

Sawako Natorin teos Kirja, jota etsit aloittaa Tokiolainen kirjakauppa-sarjan. Huhutaan, että jos löydät kyseisen kirjakauppa-kahvilan, sinua odottaa juuri tarvitsemasi kirja. Rakastan jo etukäteen tätä lumoavalta kuulostavaa kirjaa.

 

LUKUILOA VUODELLE 2026  💚💛💜 

 Onko sinulla jo lukusuunnitelmia tälle vuodelle?

Helmet 2026

 

Helmet-lukuhaaste 2026

1. Brittiklassikko, Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira 
2. Kirjan nimessä on sana tähti tai sen taivutusmuoto
3. Kirja liittyy Agatha Christieen (kuolemasta 50 v.)
4. Kirja on Otavan kirjaston kirjalistalla, Marguerite Duras: Rakastaja
5. Kirjassa on epilogi eli jälkisanat, Kaari Utrio: Haukka, minun rakkaani
6. Kirja sijoittuu kaupunkiin, jossa on järjestetty talviolympialaiset
7. Romanttinen viihdekirja, Raija Oranen: Kreivin aikaan
8. Kirjassa ei rakastuta, Cilla ja Rolf Börjlind: Varjo lankeaa
9. Kirjassa on jääkiekkoilija, Wickström Mika ja Arto Nyyssönen: Mörkö Marko
10. Kirjassa leikataan, Tuomas Vimma: Ruutukymppi
11. Kirjassa on 400–500 sivua, Sara Strömberg: Saalis
12. Kirjan nimestä ei voi päätellä, millä kielellä kirja on kirjoitettu
13. Kirjassa on syntymäpäivät, Mari Johanna Hauta-aho: Sit mutsi vietiin maijal ja faija lanssil
14. Kirjassa on robotti, drooni tai jokin vastaava laite
15. Kirjan kannessa tai nimessä on lintu, Niina Niskanen: Harakanmuna
16. Kirjailija on kirjoittanut sekä aikuisille että lapsille tai nuorille, Tomi Kontio: Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän
17. Kirjan nimessä on jokin kansallisuus, Matti Remes: Islantilainen  syleily
18. Kirja, joka kuuluu useampaan eri genreen: Ayọ̀bámi Adébáyọ̀n: Onnenkauppaa
19. Kirjan nimessä on jokin talon osa, Ellie Levenson: Huone 706
20. Haluaisit olla joku kirjan hahmoista
21. Kirjassa käydään museossa, Maria Burrow: Kuole kuin vasarahai
22. Kirjan kannen pääväri on sininen tai kirjan nimessä on sana sininen, L.M.Montgomery: Sininen linna
23. Cozy crime -dekkari, Elly Griffiths: Kuolema ei katso aikaa
24. Kirjassa on sirkus tai huvipuisto
25. Matkakertomus
26. Sateenkaarikirja, jossa on onnellinen loppu, Henrika de Kermadec: Säädytön
27. Kirjassa on puutarha, Pirjo Silveri ja Aino Öhman: Puutarhaihmisiä
28. Kirjassa tanssitaan, Eva Frantz: Kilpikonnasaari
29. Kirjan tapahtumat sijoittuvat useammalle vuosikymmenelle, Liz Moore: Metsien jumala
30. Kirjan päähenkilön vanhemmat ovat kadonneet tai muuten poissa, Harriet Constable: Viulisti
31. Kirjassa on soittolista tai kirjassa mainitaan jokin biisi, Kaisu Tuokko: Pimeän hetket
32. Kirjan kannessa tai nimessä on linna, Orhan Pamuk: Valkea linna
33. Kirjan päähenkilö on yli 60-vuotias, Richard Osman: Maallinen mammona
34. Kirjassa mennään piiloon, Eva Frantz: Kilpikonnasaari
35. Kirjassa on lyhyet luvut: Simone Buchholz: Hotel Cartagena
36. Kirja, josta haluaisit keskustella muiden kanssa lukemisen jälkeen, Fredrika Runeberg: Nuori Nunna
37. Kirja liittyy radioon tai televisioon (Yle 100 vuotta), Leena Lehtolainen: Rivo satakieli
38. Kirjassa keräillään jotain, Helene Gullberg: Suojatti
39. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin, Pirjo-Riitta Tähti: Rakkaudella sisaresi
40. Kirja sijoittuu syksyyn, László Krasznahorkai: Saatanatango
41. Kirjan kansi tai nimi on mielestäsi kaunis, Mieko Kawakami: Kaikki rakastavaiset yössä
42. Kirjassa on sanoja tai lauseita toisella kielellä, Ito Ogawa: Paperikauppa Tsubaki
43. Uusin kirja lempikirjailijaltasi, Sofie Sarenbrant: Seuraaja
44. Kirja on ollut ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi
45. Kirjassa on kiusaamista, Joona Keskitalo: Järvi, joka murtui
46. Trilogian ensimmäinen osa
47. Trilogian toinen osa, Tuomas Vimma: Ruutukymppi
48. Trilogian kolmas osa
49. Kirja on julkaistu vuonna 2026
50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

Héléne Gullberg: Suojatti

 

Suojatti. Joku, jota opettaa. Jossa herättää kunnioitusta. Oikeasti. Silloin kaikki hänen keräämänsä esineet ja kaikki tieto tulisivat merkityksellisiksi. Ainakin vähäsen.

Ruotsalaisen Héléne Gullbergin Suojatti aloitti uuden koukuttavan Majja Skog dekkarisarjan. Majja asui maalaistalossa isänsä ja veljensä kanssa. Heillä oli ladossa Kirppari, johon eräänä päivänä tuli käymään läheisen kartanon isäntä, Sten Hammar, joka keräsi antiikkiesineitä. 

Kirppikseltä Hammar löysi hienoja antiikkiesineitä, jotka arvasi olevan varastettuja. Siitä huolimatta hän halusi ne itselleen, ja lisää vastaavia. Majjan isä halusi, että esineiden lisäksi Sten Hammar opettaisi antiikkialaa hänen tyttärelleen Majjalle, jolla oli jo lapsena kyltymätön tiedonjano. Hammar opetti Majjalle kaiken, mitä tiesi antiikkialasta, mutta hän ei puhunut mitään muista sopimuksista, mitä oli tehnyt Majjan isän kanssa.

Herrasmiehen kuolema, Karin ajatteli ajaessaan Hammarnäsin komealle puistotielle.

Suojatin toinen päähenkilö oli rikostarkastaja Karin Klinga Tukholmasta. Hän sai tehtäväksi tutkia kartanonherra Sten Hammarin murhaa.  Kartanolla asui kolme muuta henkilöä: höpsö kartanonrouva ja talonmies taloudenhoitajana toimineen vaimonsa kanssa. 

Kartano oli täynnä tavaraa, huonekaluja, tauluja, kirjoja ym. Poliisi halusi selvittää, oliko murha ryöstömurha, niin kuin se näytti olevan. Huutokauppakamari Wallius lähetti parhaimman  asiantuntijansa Majja Skogin arvioimaan kokoelman, ja sen oliko jotain viety. Majja näki heti ulko-ovelta, mitä oli kateissa. Hän tunsi kaikki kartanon esineet, sillä hän oli tutkinut niitä tarkkaan opissaan Hammarin suojattina.

Äijänpahus. Niin kauan kuin Majja muisti, Stenillä oli ollut valta häneen. Pelkällä äänensävyllä tai katseella tämä pystyi voimaannuttamaan tai kutistamaan hänet.

Majjalla ja hänen perheellään oli siis vuosia kestäneet vahvat siteet Sten Hammariin. Isä oli jo kuollut, mutta jäljellä oli isoveli Peter ja hänen ryyppyporukkansa. Isoveli jatkoi maatilan pitoa ja karjan kasvatusta. Köyhää ja raskasta työtä vuorokaudet ympäriinsä. Majja ei ollut käynyt maatilalla vuosikausiin. Kun hän tuli tekemään arviota kartanon esineistä, hän yöpyi veljensä luona.

Sali kohahti, kun huutokaupan vetonaula, Carl Fabergén Tiedon omena, myytiin 4,2 miljoonan kruunun vasarahintaan. 

Kirjan sivuilta voit lukea lähemmin, mikä kirjan Tiedon omena oli. Fabergé on tullut tunnetuksi kuuluisista pääsiäismunistaan, eikä omenoistaan. Noita pääsiäismunia tsaari lahjoitti perheenjäsenilleen. Oli kyllä ihan pakko tarkistaa Romanovien pääsiäismunat, joita suomalaiset kultasepät suunnittelivat ja valmistivat arvometalleista ja jalokivistä. Näkyi siellä olevan juhlava jalokivirasiakin, jollaisia löytyi myös kartanosta.  

Héléne Gullbergin Suojatissa sukellettiin sulavasti antiikin maailmaan ja hiukan haisevampaankin maailmaan.

 

Héléne Gullberg, Suojatti

Suom. Hanni Salovaara

Docendo 2025

s. 391

Adepten 2023

Dekkari

Majja Skog-sarjan 1. osa

Ruotsi

Antiikkia ja keräilyä  

Cilla & Rolf Börjlind: Varjo lankeaa

 

Sokea mies nyökkäsi. Kylä oli kummallekin tuttu. Sokealle mielikuvissa ja naiselle vuosikausien asumisen jälkeen.

Ruotsalaisen avioparin Cilla ja Rolf Börjlindin dekkari Varjo lankeaa on jo yhdeksäs osa Tom Stiltonista ja Olivia Rönningistä kertovassa kirjasarjassa. Tom Stilton ei ole tehnyt vuosikausiin poliisin työtään, mutta hän ja Mette Olsätter kiinnostuivat kovasti Olivia Rönningin tutkimasta tapauksesta, jossa maalaiskylän lähettyviltä löytyi muurahaiskeosta nuoren miehen ruumis. Ruumis oli vaikea tunnistaa, koska häneltä puuttui pää.

Oli syyskuun kuudes, ja päivä oli erittäin lämmin vuodenaikaan nähden, varsinkin niin pohjoisessa. Edellispäivinä lämpötila oli pyörinyt kahdenkymmenenviiden, kahdenkymmenenkuuden asteen paikkeilla. Yksistä se oli ihanaa ja toisista pelottavaa.

Olivia lähetettiin Tukholmasta apuun selvittämään nuoren miehen kuolemaa. Hänelle oli heti selvää, että paikalliset miespuoliset poliisit vastustivat hänen tuloaan, mutta onneksi hän sai avukseen saamelaistaustaisen Emmy Sunnan. Emmy oli tehokas ja nopea, kun taas miespuoliset poliisit jahkailivat ja salailivat asioita, joihin osa liittyi itsekin.  Olivia asui yksin metsästysmajassa syrjäisessä paikassa. Työmatkat sujuivat polkupyörällä. Ainoa, mikä oli ikävää, oli ulkovessa, jossa hän ei olisi halunnut käydä.

"Metsässä on muitakin muurahaispesiä." 

Poliisit etsivät siis nuoren miehen päätä, sillä Olivia sai siihen kiinnostavan vinkin eräältä vierailijalta. Metsästysmajalla kävi siis vieraita, yleensä öiseen aikaan. Onneksi Olivia ei säikähdä vähästä. Itse olisin ollut ihan hermona. 

Kuolleen nuoren miehen tapaus selvisi ja lisäksi selvisi kateissa olleen henkilön tarina kahdenkymmenen vuoden takaa. Tapaukset etenivät nopeasti, kun Olivia sai avukseen Tomin ja Metten. Kyseinen pari oli tutkinut kadonneen henkilön tapausta jo 20 vuotta aiemmin. Murhaajan lisäksi vankilaan joutuivat erään erityisen taiteilijan kiusaajat. Lisäksi hevosista otettava veri nousi erääksi aihepiiriksi. Kyseinen iljettävä yritystoiminta on noussut esille myös Islantiin liittyvissä dekkareissa. Cilla ja Rolf Börjlind nostavat aina esille yhteiskuntaa vaivaavia piilo-ongelmia, jotka liikkuvat rikosten hämärämailla. Kiitos siitä.

Korppi näki naisen katoavan puiden siimekseen ja levitti siipensä. Taidokkaasti se vangitsi tuulen alleen ja kohosi taivaalle. 

Cilla & Rolf Börjlindin Varjo lankeaa dekkarissa nousi esille pikkukylän rikostapahtumat.

 

Cilla & Rolf Börjlind, Varjo lankeaa *****

Suom. Ulla Lempinen

S & S 2025 

s. 371

Skugga över Slagtjärn 2025

Dekkari 

Tom Stilton ja Olivia Rönning - sarjan 9. osa

Ruotsi

 

Börjlind Cilla ja Rolf: Nousuvesi 

Börjlind Cilla ja Rolf: Kolmas ääni  

Börjlind Cilla ja Rolf: Musta aamunkoitto

Börjlind Cilla ja Rolf: Uinu, paju pienoinen

Börjlind Cilla ja Rolf: Polttopiste 

Börjlind Cilla ja Rolf: Jäätynyt kulta

Börjlind Cilla ja Rolf: Laupias samarialainen

Börjlind Cilla ja Rolf: Yön silmä