2019 kirjat

Alatalo Katri: Ikuisesti siskoni
Alliende Isabel: Rouva Fortunan tytär
Aslam Nadeem: Kultainen legenda
Atwood Margaret: Testamentit
Backman Fredrik: Mummo sanoo hei ja anteeksi
Barton Fiona: Lapsi
Bauer Belinda: Kauniit kuollessaan
Bengtsdotter Lina: Annabelle 
Bengtsdotter Lina: Francesca
Berg Anton: Kahdeksantoista
Berlin Lucia: Ilta Paratiisissa 
Bradley Alan: Kuolon kultaiset kiehkurat 
Bythell Shaun: Elämäni kirjakauppiaana
Blӕdel Sara: Uhrilehto
Blӕdel Sara: Kadonnut nainen 
Börjlind Cilla ja Rolf: Polttopiste
Campion Jane ja Pullinger Kate: Piano 
Choi Soki: Suolistovallankumous, Näin suolistobakteerit vahvistavat aivojasi 
Edvardsson Mattias: Aivan tavallinen perhe
Ekberg Anna: Uskottu nainen 
Ekberg Anna: Salattu nainen
Engberg Katrine: Krokotiilinvartija
Enoranta Siiri: Tuhatkuolevan kirous 
Fioretos Aris: Nelly B:n sydän
Foster Zoe, Petri Pietiläinen ja Juha Metso: Peilissä näin naisen, Zoen tarina
Frantz Eva: Osasto 23 
Gads Tomas: Pirulainen
Gaudé Laurent: Montepuccion aurinko
Grebe Camilla: Horros
Griffiths Elly: Korppikuningas
Griffiths Elly: Kadonneet ja kuolleet
Haanpää Pentti: Eräs avioliitto ja muita kadonneita juttuja 
Hanhiniemi Pauli: Kaukopuhelu
Harper Jane: Kuiva kausi 
Hayden Torey: Tiikerin lapsi
Hayes Terry: Vaeltaja
Hemmilä Anssi: Ilosaari 
Hirvonen Lauri: Pein ja Ryhvelin rakettiriita
Hirvonen Lauri: Pei ja Ryhveli pelastajina
Hooper Emma: Koti-ikävän laulut  
Horst Jørn Lier: Hylkiöt
Hyrri Juliana: Satakieli joka ei laulanut 
Härkönen Anna-Leena: Kenraaliharjoitus
Isomäki Risto: Viiden meren kansa
Jaakola Marissa ja Väntänen Ari: Takaisin valoon
Jackson Stina: Hopeatie
Jansson Tove: Reilua peliä 
Jewell Lisa: Sitten hän oli poissa
Kaarla Riina ja Sami: Täältä tullaan lemmikit! 
Kallas Aino: Marokon lumoissa
Kamula Mikko: Tuonela
Kankimäki Mia: Naiset joita ajattelen öisin
Kaunisto Milja: Tulenpunainen kabaree
Kelly Erin: Älä jää pimeään
Kemal Yashar: Poika ja lokki
Khemiri Jonas: Isän kädestä 
Kim Thúy: Ru
Kim Thúy: Vi
Kirkkopelto Katri: Lintu Sininen 
Koivukari Tapio: Poltetun miehen tytär
Krefeld Michael Katz: Langenneet 
Kunnas Mauri: Riku, Roope ja Ringo lentävät kuuhun
Kurenniemi Marjatta: Onneli ja Anneli ja nukutuskello
Kuronen Kirsti: Merikki 
Kärki Katja: Jumalan huone
Laakso Päivi: Sääskenpyytäjät
Laaksonen Heli: Lähtisiks föli 
Laaksonen Heli: Aurinko. Porkkana. Vesi.
Laatikainen Reijo: Herkän vatsan valinnat 
Laitila Johanna: Lilium Regale
Lamberg Marko: Noitaäiti- Malin Matsintyttären tarina
Lappalainen Elina ja Ilona Partanen: Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset 
Leino Katariina: Noitasiskot
Lindstein Mariette: Tuomiopäivä
Lindqvist Herman: Villit Vaasat 
Louis Édouard: Ei enää Eddy
Luhtanen Sari: Isadella - Sydän kylmänä
Lunde Maja: Lumisisko 
Maas Sarah J.: Okaruusujen valtakunta
Machado Carmen Maria: Kahdeksan puraisua
Marttinen Annamari: Tässä meillä on kaikki nyt 
Mattila-Laine Satu: Myyty tyttö
McNamara Michelle: Katoan yön pimeyteen
Meri Veijo: Sujut
Michaelides Alex: Hiljainen potilas
Mikama Anniina: Taikuri ja taskuvaras 
Mikkanen Raili: Ei ole minulle suvannot!
Mikkanen Raili: Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää
Mikkanen Raili:  Into-tonttu pelastaa joulun 
Modiano Patrick: Villa Triste
Morris Heather: Auschwitzin tatuoija
Morrison Toni: Tervanukke
Mukka Timo K.: Tabu
Müller Herta: Ihminen on iso fasaani
Mäkelä J. Pekka: Hunan
Mäkinen Kirsti: Topeliuksen joulu - Satuja ja runoja
Mörö Mari: Kiltin yön lahjat 
Natt och Dag Niklas: 1793
Nesbø Jo: Veitsi
Noronen Paula: Supermarsu
North Alex: Kuiskaaja 
Nuotio Eppu ja Marjo Nygård: Maailman viimeiset noidat
Ohtonen Kimmo: Ikimaa - Kuiskaajien kilta
Oksanen Sofi: Baby Jane
Oksanen Sofi: Koirapuisto 
Olsson Linda: Sonaatti Miriamille
Parks Adele: Päästin hänet sisään
Parras Tytti: Pieni hyvinkasvatettu tyttö 
Parras Tytti: Jojo 
Penny Louise: Kuolema kiitospäivänä
Pettersson Lars: Koutokeino, kylmä kosto 
Phillips Jayne Anne: Kiuru ja Termiitti
Puikkonen Emma: Lupaus
Putkonen Liina: Jäätynyt tyttö
Raake John Kåre: Jää
Rannela Terhi: Frau
Rimminen Mikko: Nenäpäivä 
Roine Linda-Maria ja Venla Pystynen: Mercedes Bentso, Ei koira muttei mieskään
Roth Anne: Sekundakroppa - Elämäni kilpirauhaspotilaana
Sahlberg Asko: Amandan maailmat
Sainz Borgo Karina: Caracasissa on vielä yö 
Salama Hannu: Juhannustanssit 
Salmi Hyppe: Aaltoja ja asiattomuuksia 
Sarenbrant Sofie: Avoimet ovet 
Sarenbrant Sofie: Osasto 73
Schulman Ninni: Vastaa jos kuulet  
Seeck Max: Uskollinen lukija
Sehlstedt Kicki: Älä silmä pieni
Seppälä Anne: Topi löytöretkillä
Shields Carol: Kivipäiväkirjat
Silvan Heidi: Tytti Seckelinin elämä ja esikoisteos
Slaughter Karin: Menneisyyden jäljet
Snellman Anja: Parvekejumalat 
Snellman Anja: Paratiisin kartta
Stancu Zaharia: Miten sinua rakastinkaan
Statovci Pajtim: Bolla 
Stolbow Marianna: Surua se tyttö kantaa
Stridsberg Sara: Rakkauden Antarktis
Strout Elizabeth: Kaikki on mahdollista
Tangen Geir: Maestro
TaoLin: Kaunis maailma 
Tartt Donna: Jumalat juhlivat öisin
Tartt Donna: Pieni ystävä
Tudor C.J.: Paluu pimeästä
Tuominen Taija: Kuningaskobra
Turtschaninoff Maria: Naondel
Vaara Maria: Toinen hengitys 
Vainio-Korhonen Kirsi: Musta-Maija Ja Kirppu-Kaisa. Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa  
Valkama Johanna: Jäävuonon Ruusu
Valtonen Hilja: Vaimoke ja Hätävara
Vanhatalo Pauliina: Tuulesta temmattu elämä
Venho Johanna: Ensimmäinen nainen
Vuori Kristiina: Viipurin valtiatar 
Waris Helena: Nuorgamin vettä
Weaver Tim: Uhri
Wetzel Maike: Tyttö joka löytyi

Vuoden 2019 lukumatka ja hyvää uutta kirjavuotta 2020!

Vuoden 2019 viimeiset päivät ovat täällä. Nyt viimeistään on aika kirjata ylös tämän vuoden parhaimmat kirjamatkat, lukumatkat, lukuelämykset, ne, jotka jäävät pitkäksi aikaa elämään ajatuksiini. Huippukirjat. Jokaisella lukijalla on omat huippukirjansa, ja se on hienoa, sillä jokainen ajattelee kirjoista oman kokemusmaailmansa ja omien tunteidensa kautta. Olen antanut kirjoille tähtiä, parhaimmille lukukokemuksille viisi tähteä. Mutta kaikki lukemani kirjat ovat olleet minulle lukutähtiä kirjatähtiavaruudessa.

Kotimaiset kirjat:

Hyrri Juliana: Satakieli joka ei laulanut 

Kamula Mikko: Tuonela

Laaksonen Heli: Aurinko. Porkkana. Vesi.

Laitila Johanna: Lilium Regale
Oksanen Sofi: Koirapuisto 

Parras Tytti: Pieni hyvinkasvatettu tyttö 

Snellman Anja: Parvekejumalat 

Statovci Pajtim: Bolla 
Stolbow Marianna: Surua se tyttö kantaa

Venho Johanna: Ensimmäinen nainen
Vuori Kristiina: Viipurin valtiatar 

Käännöskirjat:

Atwood Margaret: Testamentit

Bythell Shaun: Elämäni kirjakauppiaana

Campion Jane ja Pullinger Kate: Piano 

Hayden Torey: Tiikerin lapsi

Kim Thúy: Ru

Louis Édouard: Ei enää Eddy

Phillips Jayne Anne: Kiuru ja Termiitti

Sainz Borgo Karina: Caracasissa on vielä yö 

Tartt Donna: Jumalat juhlivat öisin
Tartt Donna: Pieni ystävä

Lasten ja nuorten kirjat:

Alatalo Katri: Ikuisesti siskoni

Enoranta Siiri: Tuhatkuolevan kirous  

Frantz Eva: Osasto 23 

Hirvonen Lauri: Pei ja Ryhveli pelastajina 

Kirkkopelto Katri: Lintu Sininen 

Kuronen Kirsti: Merikki 

Lappalainen Elina ja Ilona Partanen: Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset 

Lunde Maja: Lumisisko 
Maas Sarah J.: Okaruusujen valtakunta

Mikama Anniina: Taikuri ja taskuvaras 

Silvan Heidi: Tytti Seckelinin elämä ja esikoisteos

Tietokirjallisuus:

Choi Soki: Suolistovallankumous, Näin suolistobakteerit vahvistavat aivojasi 

Foster Zoe, Petri Pietiläinen ja Juha Metso: Peilissä näin naisen, Zoen tarina

Jaakola Marissa ja Väntänen Ari: Takaisin valoon

Laatikainen Reijo: Herkän vatsan valinnat 

Lamberg Marko: Noitaäiti- Malin Matsintyttären tarina

McNamara Michelle: Katoan yön pimeyteen

Roine Linda-Maria ja Venla Pystynen: Mercedes Bentso, Ei koira muttei mieskään
Roth Anne: Sekundakroppa - Elämäni kilpirauhaspotilaana 

Dekkarit ja trillerit:

Börjlind Cilla ja Rolf: Polttopiste

Griffiths Elly: Korppikuningas
Griffiths Elly: Kadonneet ja kuolleet

Hayes Terry: Vaeltaja

Kelly Erin: Älä jää pimeään

Lindstein Mariette: Tuomiopäivä

Natt och Dag Niklas: 1793

Nesbø Jo: Veitsi

Raake John Kåre: Jää

Seeck Max: Uskollinen lukija

Tangen Geir: Maestro

 

Onnea ja tähdenlentoja vuodelle 2020!

Lukuiloa ja upeita lukuelämyksiä t: Mai

Torey Hayden: Tiikerin lapsi

Uutinen oli aivan pieni, vain pari pikku kappaletta, jotka oli sijoitettu kuudennelle sivulle sarjakuvien jälkeen. Siinä kerrottiin kuusivuotiaasta tytöstä, joka oli ryöstänyt lähiseudulla asuvan pikkulapsen. Hän oli kylmänä marraskuun iltana vienyt kolmivuotiaan pojan läheiseen metsään, sitonut hänet puuhun ja polttanut häntä. Poika oli nyt paikallisessa sairaalassa kriittisessä tilassa. Tyttö oli otettu huostaan.

Amerikkalaisen terapeutin, erityisopettajan ja kirjailijan Torey Haydenin Tiikerin lapsi alkaa surullisissa merkeissä, sanomalehden ikävällä uutisella. Torey Hayden toimi paikallisen koulun erityisluokan opettajana, ja arvasi jo lukiessaan, että tuo pieni tyttö sijoitetaan hänen luokalleen, jossa oli jo kahdeksan erityislasta. Johonkin tyttö oli sijoitettava, ennen kuin hänet sijoitettaisiin sairaalan osastolle saamaan lain määräämää hoitoa. Tuo pieni tyttö oli ensimmäisellä luokalla, mutta sijoitus oli jo kolmas koulu, sillä hänet oli todettu aivan mahdottomaksi sopeutumaan muiden lasten kanssa samaan ryhmään. Torey Haydenille selvisi kuukausien sisällä tämän pienen tytön kurja elämä koko kauheudessaan. Jos lapsi toimii poikkeavasti, siihen on aina syynsä, eikä se ole lapsen vika, eikä lapsen syy.

Rehtori painoi hänet kovakouraisesti kumaraan, ja keppi viuhahti. Sheila putosi polvilleen iskusta, mutta hänen ilmeensä ei värähtänyt. Rehtori nosti hänet jaloilleen. Ja taas tuli isku. Ja taas hän putosi polvilleen. Kaksi viimeistä iskua hän otti vastaan pystyssä, kaatumatta. Mutta ääntäkään hän ei päästänyt, eikä hänen silmänsä kostunut. Huomasin, että se raivostutti rehtoria.

Jossakin päin maapalloa lapsia lyödään kouluissa kurinpidollisissa merkeissä. Todella ikävä tapahtuma. Kirjan ensimmäinen osa on julkaistu 80-luvulla, joten ilmeisesti tämä ikävä kurinpito tapahtui 70-luvulla. Iso mies hakkaamassa pientä kuusivuotiasta lasta. Kyseinen tapahtuma kertoo paljon siitä mitä kirjan lapsi joutui kokemaan lapsuutensa aikana. Lääkärit olivat raportoineet tytön kehosta lukemattomia mustelmia, arpia ja parantuneita luunmurtumia.

”Minua pelotti. Jerry-setä sanoi, ettei saa kertoa. Hän sanoi, että hän tekee sen taas, jos kerron. Hän sanoi, että voi sattua vielä pahempaakin, jos kerron.”

Torey Haydenin työhön erityislasten parissa on sattunut kaikkea kamalaa, joista lapsiin kohdistunut väkivalta on ollut pahinta. Hän päätti kirjoittaa tästä pienen tytön elämästä kirjan, jonka nimeksi tuli One Child.  Sheilan ja Toreyn yhteys katkesi monta kertaa, sillä tytön isä joutui välillä vankilaan, ja tyttö lastenkoteihin ja sijaiskoteihin. Jonkinlainen yhteys kehittyi, kun Sheila oli 14-vuotias, mutta katkesi jälleen pariksi vuodeksi. Esikoiskirja sai jatkokirjan, jonka nimeksi tuli The Tiger´s Child. Nämä kaksi kirjaa on yhdistetty suomen kielelle.

Eräs vanhempi kollega sanoi nuorelle Torey Haydenille, että oppilaisiin ei kannata kiintyä liikaa, eikä elää menneisyyttä. Torey Haydenillä on onneksi lämmin ja hellä syli, ja taito toimia oikein erityislasten parissa. Tiikerin lapsi koskettaa ja pelottaa samalla, sillä lasten kaltoin kohtelu ei ole kadonnut mihinkään. Suomessa lasten huostaanottomäärät nousevat koko ajan. Joistakin sijaishoitopaikoista on kuulunut ikäviä tapahtumia. Huostaanotto voi olla lapselle hyväksi, mutta se voi olla myös erittäin ikävää, ja lapsen tunne-elämä saa kolauksen. Tiikerin lapsi kertoo erään kaltoin kohdellun, hyljätyn ja pahasti häiriintyneen lapsen tarinan.

Hän oli ollut niin kaltoin kohdeltu, niin laiminlyöty lapsi, ettei hänen elämäänsä olisi koskaan voitu korjata täysin ehjäksi.

Torey Hayden, Tiikerin lapsi

Suom. Eeva-Liisa Jaakkola

Suuri Suomalainen Kirjakerho 1996

s. 428

One Child (kirjassa luvut 1-20) ilmestyi 1980

The Tiger´s Child (kirjassa luvut 21-47) ilmestyi 1995

Oman kirjahyllyn aarre.

Hyvää Joulua!

Hyasinttien aika

On taas aika hyasinttien
Usko pois, sua äiti aattelen
Sinä siellä, minä täällä jossakin
Sanoinko koskaan, että sua rakastin?
Mua huolenpitosi silloin ärsytti
Nyt vasta tiedän se hyvää tarkoitti
Sä jankutit, mä vastaan hankasin
Kuin varsa emoansa, sua uhmasin

Ruman sanan usein sulle tokaisin
Niin monta kertaa sua loukkasin
Oli ruoka silti aina pöydässä
Itsestään sitä pidin selvänä

En tiedä, toivotko sä kiitosta
Se jotenkin luonnistu ei lapselta
Aikuiset on tyhmiä, niin aattelin
Siinä iässä niin kuuluu ollakin

Mut paremmin mä oisin voinut yrittää
Ois sanomatta jäänyt moni ärräpää
Ei kypsymättömyyden taakse mennä voi,
jos toisen tunteita ei huomioi
Pahan mielen monta kertaa aiheutin,
kun maailman lokaan uhmamielin sukelsin
Mun puhtaat vaatteet oli sun kunnia-asia
En enää ostaakaan vois yhtä puhtaita...

On taas aika hyasinttien
Usko pois, sua äiti aattelen
Sinä siellä, minä täällä jossakin
Sanoinko koskaan, että sua rakastin?

Mikko Alatalo

https://www.youtube.com/watch?v=tLLCGRCm3f0

*** Hyvää Joulua, tähtien loistetta ja lukuiloa ***

Kirsti Mäkinen: Topeliuksen joulu - Satuja ja runoja

Oli jouluaatto. Lapinmies ja hänen vaimonsa ajelivat kumpikin porollaan tunturissa. Porot eivät jaksa vetää kahta aikuista, ja mies katsoikin tuon tuosta huolehtien vaimoa ja pientä lasta hänen sylissään. Lapsi oli kiedottu poronnahkaiseen peskin lämpöön, mutta ei ollut ihan helppoa ohjata ahkiota lasta hoidellessa. Sitten porojen vauhti kiihtyi.

Kouluneuvos Kirsti Mäkinen on koonnut ja muokannut nykyaikaan  Zacharias Topeliuksen ( 1818-1898) satuja ja runoja. Kirjan nimi on Topeliuksen joulu – Satuja ja runoja. Kirjan iki-ihanaksi kuvitukseksi on koottu Rudolf Koivun (1890-1946) klassikkokuvia. Yllä oleva lainaus on sadusta Tähtisilmä. Topeliuksen saduista löytyy aina opettavia ja kantaa ottavia ohjeita ja neuvoja. Topelius oli verraton kasvattaja, hän kasvatti koko kansaa saduillaan, varsinkin lapsia. Tähtisilmän pahoille ihmisille kävi todella huonosti. Paha sai palkkansa.

Taneli ja Anni lähtivät kylään ostamaan leipää ja maitoa. Mutta tuuli oli tuiskuttanut jäälle lumikinoksia ja pienten lasten oli raskasta vetää kelkkaa perässään. Yö alkoi jo pimetä, kun he lähtivät paluumatkalle kylästä. Kumpikin yritti kävellä reippaasti eteenpäin, mutta lunta pyrytti yhä ja kinoksissa oli hidasta kahlata. Kotiin oli vielä aikamoinen matka. Tuli yhä pimeämpää. Jotain mustaa liikkui heidän edessään. Se tuli yhä lähemmäksi. Se oli susi.

Yllä oleva lainaus on sadusta Armelias on rikas. Lasten kaupparetki on saanut jännittäviä piirteitä. On pimeää ja lähistöllä liikkuu susi. Satu tuo esille 1800-luvun ajankuvauksia. Kauppamatkat olivat pitkät, liikuttiin pitkiä matkoja kävellen ja petoeläimet vaanivat nälissään. Sadut olivat ennen vanhaan paljon raadollisempia ja synkempiä kuin nykyaikana. Näitäkään satuja en uskaltaisi lukea alle kouluikäisille lapsille, ettei uniin tule painajaisia.

Sadussa oli rikas talo ja köyhä talo. Rikkaassa talossa elettiin hyvin pihisti, ei edes linnuille raskittu laittaa lyhdettä jouluksi. Köyhässä talossa laitettiin linnuille lyhde. Rikkaalle talolle kävi huonosti ja köyhässä talossa riitti aina ruoka. Topeliuksen opetus kansalle oli, että myös luontoa piti kunnioittaa ja antaa vähästä ruoasta myös eläimille, joilla oli nälkä.

1800-luvulla Suomessa oli suuret nälkävuodet. Ihmiset kuolivat nälkään. Uskonpa, että tähän satuun on vaikuttanut ihmisten ruoan loppuminen, nälkäiset lapset ja ruoankerjääminen. Tuokin tapahtuma olisi voitu välttää, mutta virkamiehet eivät kyenneet organisoimaan ruoan jakamista, mikä on ruma häpeätahra Suomen historiassa.

Topeliuksen joulu on kurkistus Suomen historiaan Zacharias Topeliuksen satujen ja runojen matkassa.

Kertoja Kirsti Mäkinen, Topeliuksen joulu – Satuja ja runoja

Kuvitus Rudolf Koivu

Kuvat Wsoy:n arkisto

Wsoy 2015

s. 140

Raili Mikkanen: Into-tonttu pelastaa joulun

 

Into oikein hypähti innosta. Viima ja Tuulispää olivat porokaksoset, joissa oli taikaa yllin kyllin. Ne olivat niin nopeita, ettei niiden vauhtiin pystynyt yksikään toinen poro, ehkä ei mikään eläin. Tuulispäätä käytti vain Joulupukki, Into saisi Viiman. Sellaisesta onnesta hän ei ollut osannut koskaan edes uneksia. Into-tonttu kumarsi niin syvään, että hiippa lakaisi lattiaa Joulupukin tuolin edestä. Viiman kanssa hän tiesi olevansa maailman nopein pelastuspartio. Voihan kilistys!

Raili Mikkasen Into-tonttu pelastaa joulun on hauskasti kuvitettu lastenkirja. Into-tonttu sai Joulupukilta tehtäväkseen rientää jokaisen tontun luokse, jos hän joutui pulaan. Avukseen Into sai nopeimman mahdollisen poron, Viiman. Into oli hyvin innoissaan tehtävästään. Hän pelasti oikein mielellään pulaan joutuneita tonttukavereitaan.

Ensimmäisessä tehtävässä Into pelastaa Hiisku-tontun lukukoiralta. Luit aivan oikein, sillä eräässä perheessä oli koira, joka tykkäsi kuunnella satukirjaa, eikä päästänyt tonttua lähtemään. Lue kirjasta, minkä keinon Into keksi lukukoiralle. Pääasia, että Hiisku selvisi kokemuksestaan lukukoiran seurana.

Seuraavassa tehtävässä Inton piti pelastaa Jossu-tonttu, joka oli juuttunut pelaamaan peliä lasten kanssa. Eikä halunnut lähteä pois. Mitähän Into keksi, että sai Jossun lähtemään? Kolmannessa tehtävässä Into joutui pelastamaan piippuun juuttuneen tontun. Herkulliset jouluruoat olivat varmaan maistuneet liian innokkaalle tontulle. Ja lopuksi syötiin tonttulassa herkullinen jouluateria.

Tämän lastenkirjan seurassa on mukava virittäytyä jouluun. Vielä on aikaa, ennen kuin Joulupukki lähtee tonttuineen jakamaan lahjoja. Voi olla, että näet taivaalla kiitävän Tuulispään ja Viiman.

Raili Mikkanen, Into-tonttu pelastaa joulun

Kuvitus Harri Tarkka

Minerva  2018

s.  29

Lastenkirja

Kirja on oman kirjahyllyn aarre

Anja Snellman: Paratiisin kartta

Ennen kuin pääsin kovin pitkälle alkusanoissani, Sampo oli jo heittäytynyt lattialle kierimään, Kalle ja Iivari nujakoivat naamat irvessä, Inka viittasi, purskahti itkuun ja kertoi juuri nielaisseensa ison köntin sinitarraa ja takarivin pojat olivat livahtaneet ovesta ulos ja menivät kuin kuulat pitkin koulunpihan kallioita. Heitin opettajanpöydän kannen alla kruunaa ja klaavaa, selviänkö. Klaava niin selviän.

Anja Snellmanin Paratiisin kartta kertoo Raakelista, josta tuli Yhdyskoulun ensimmäisen luokan kolmas opettaja.  Opettajuus oli muuttunut jossakin vaiheessa luokanvalvojan tehtäviksi, mutta luokan kanssa yhteistyö oli kestänyt 12 vuotta. Raakel oli kutsunut oppilaat kotiinsa, sillä nyt hän oli valmis kertomaan omista elämänvaiheistaan, ja nuoruuden tapahtumista oppilailleen, joita hän rakasti ja vihasi. Oppilaat olivat hänen lapsiaan, sillä hänellä ei ollut perhettä. Siitäkin hän halusi puhua oppilailleen, perheettömyydestään.

Opettajuus on niin kokonaisvaltainen ammatti, että kun laittaa koulun ovet kiinni, niin työ ei lopu. Usein illat sujuvat suunnittelutöissä, kokeita ja tehtäviä korjatessa. Aivot tekevät koko ajan suunnitelmia. Harrastuksetkin valikoituvat siten, että niitä voi hyödyntää jotenkin opetuksessa. Entäs sitten oppilaat ja heidän kehitys, ja vuosi vuodelta yhä vaativampi yhteistyö vanhempien kanssa. Raakel käy läpi opettajuuden haasteita omasta opettajuuden näkökulmastaan. Onneksi hänellä oli ainakin kaksi pitempää sairaslomaa työuransa aikana, jotka katkaisivat työn siten, että vaativuus ei johtanut uupumukseen. Aina ei jaksa, kun vastassa on 25 oppilasta, joiden vastaanottavuus ei ollut parhaimmasta päästä.

On olemassa ihmisiä joiden merkitystä ei heti ensi näkemältä arvaa, on matkoja joista tulee alkukankeuksista huolimatta merkittäviä ja on kohtaamisia joiden jälkeen ei ole enää entisensä.

Opettajan työ on vaativaa ihmissuhdetyötä, jossa vuorovaikutuksella on tärkeä rooli. Suomen koululaitosta kehutaan maasta taivaisiin, koska Pisa-tutkimustulokset ovat korkeita. Pisa-tutkimuksiin ei kannattaisi niin paljon luottaa, ja niistä saa paremmin selkoa, kun lukee itse tutkimuksen tekemisen vaiheet ja tulokset netistä. Tutkimuksen tekemisen vaiheissa on mielestäni parannettavaa, ja jos ne tehtäisiin oikein, tulokset laskisivat. Suomi on vain tuudittautunut Ruususen uneen, että kouluissa menee hyvin. Oppilaat lukevat ja laskevat hyvin. Miksi sitten kouluissa esiintyy julmia kiusaamistapauksia, joista osa on johtanut itsemurhiin, osa koulusurmiin ja monen oppilaan koulupäivät ovat kurjia, koska heitä kiusataan?

Suomen kouluissa on erittäin hyviäkin puolia. Kouluruokailu ja välitunnit, jotka monet oppilaat ilmoittavat koulun mukavimmiksi tunneiksi. Pitäisi kuunnella lapsia. Ruoka ja tuntien tauottaminen ovat äärimmäisen tärkeitä asioita jaksamisen kannalta. Näitä suomalaisia asioita ulkomaalaiset vierailijatkin ihastelevat.

Liikunnan ja oppimisen yhteyttä on tutkittu ja johtopäätökset ovat, että liikunta lisää oppimistehoa varsinkin pojilla. Jotkut opettajat ovat huomanneet itsekin, että luokassa pitää olla mahdollisuus vaikka hyppiä trampoliinilla tai riippua puolapuilla, kun oppilas ei pysty keskittymään muuten. Toivottavasti liikuntaa lisätään koulutunteihin, varsinkin taukoliikuntaa. Voi olla, että murrosikäisiä ei enää saa penkistä ylös millään, mutta uskon, että jos liikunta on omaksuttu jo pienestä asti, niin se ei katoa murrosikäisiltäkään.

Anja Snellmanin Paratiisin kartta tutkii erään opettajan näkökulmasta opettajuutta ja sen mahdollisuuksia sekä ongelmia kasvattajana.

Anja Snellman, Paratiisin kartta

Suuri Suomalainen Kirjakerho 2000

s. 207

ensim. julkaistu teos 1999

Snellman Anja: Syysprinssi
Snellman Anja: Lähestyminen
Snellman Anja: Pääoma
Snellman Anja: Antautuminen 

Snellman Anja: Kaikkien toiveiden kylä

Snellman Anja: Parvekejumalat 

Kirja on oman kirjahyllyn aarre

The End of the Year Book Tag

Loppuvuosi on tällä hetkellä käsissä myös täällä kirjablogimaailmassa. Jokainen bloggari summailee ja mietiskelee mitä on vuoden aikana lukenut, niin minäkin. Tämä haaste pohtii, mitä kirjoja vielä haluaa lukea tänä vuonna. Todella vaiheessa-blogin Reta Anna Maria on suomentanut YouTubesta löytämänsä Ariel Bissetin englanninkielisen kirjahaasteen The End of the Year Book Tag kysymykset mukavaan muotoon.

LOPPUVUODEN KIRJAKYSYMYKSIÄ

Aloititko vuoden aikana jonkun kirjan, jota et ole vielä lukenut loppuun?

Aloitin aika montakin kirjaa, jotka lopetin jossakin vaiheessa, koska  en tykännyt kirjojen juonesta. Minua harmitti sangen suuresti, että en tykännyt eräästä kirjasta, joka blogimaailmassa on saanut paljon kiitosta. Kirja on Andrè Acimanin Kutsu minua nimelläsi. Kirja jäi kesken. Tällä hetkellä luen Torey Haydenin teosta Tiikerilapsi. Luen kirjan loppuun vielä tälle vuodelle.

Luitko loppuvuoden aikana syksyisen kirjan, joka sai sinut valmistautumaan kohti loppuvuotta?

Luin elo-syyskuun vaihteessa Johanna Valkaman Jäävuonon Ruusun, joka sijoittuu viikinkiaikaan. Kirjassa liikuttiin jäisellä merellä, ja kirjassa oli välillä talviset olosuhteet, jotka valmistivat tulevia talvitunnelmia sopivasti. Ilmastonmuutos on kuitenkin edennyt siihen malliin Etelä-Suomessa, että täällä ei ole vielä nyt joulukuussakaan lunta, jota ainakin toivoisin olevan edes jouluna. Syksy kestää nykyisin pitkään ja kevät alkaa aikaisin, joten talviaika jää valitettavan lyhyeksi.

Luin vuoden aikana kaksi ilmastonmuutokseen kantaaottavaa teosta; Emma Hooper: Koti-ikävän laulut  ja Emma Puikkonen: Lupaus , joille toivon kovasti lisää lukijoita. Toivon, että ilmastonmuutokseen otetaan enemmän kantaa myös kirjallisuudessa.

Odotatko vielä jotain vuoden uutuuskirjaa?

Minulla on kirjaston varauslistalla vielä aika monta tämän vuoden uutuuskirjaa. Odotan kovasti Marisa Rasi-Koskisen nuortenkirjaa Auringon pimeä puoli, joka voitti Junior Finlandian. Sitten odotan Antti Röngän esikoisteosta Jalat ilmassa. Kirja on ollut huippusuosittu vaikeasta aiheesta huolimatta.  Pari omaelämäkerrallista teosta on vielä tulossa ja tietysti dekkareita. Joulukirjaksi on sopivasti tulossa Jeffrey Eugenidesin Oikukkaat puutarhat.

Tämän vuoden uutuuskirjoista odotin eniten Pajtim Statovcin Bollaa ja Sofi Oksasen Koirapuistoa, kirjat ostin itselleni heti ilmestymispäivinä. Olin iloisen onnellinen Statovcin Finlandia-voitosta, sillä hänestä on tullut yksi lempikirjailijoistani.

Mitkä kolme kirjaa haluat lukea ennen uutta vuotta?

Hehkutan edelleen Jeffrey Eugenidesin Oikukkaat puutarhat teosta. Sen lisäksi Ulla Felcherin Rakas, tiesitkö, että olen psykopaatti, jännittää jo etukäteen niin paljon, että taidan lukea sen suht nopeasti. Kolmanneksi aion lukea loppuun Torey Haydenin kirjan Tiikerilapsi. Olen lukenut kirjan aiemmin 90-luvulla.

Torey Hayden kirjoittaa omaelämäkerrallisia teoksia omasta työstään erityisopettajana ja terapeuttina erityislasten parissa. Häneltä on tulossa uusi kirja ensi vuonna, joka on nimeltään Satutettu lapsi.

Tietysti toivon oikein kovasti, että kukaan ei ikimaailmassa satuta yhtään ainokaista lasta, mutta se on aika utopistinen haave. Jostakin syystä vanhemmat ja lasten läheiset satuttavat lapsia eniten. Sitten tulevat pedofiilit, joiden tuomiot saisivat olla mielestäni paljon korkeammat Suomessa. Sodat satuttavat lapsia, ja jos he jäävät eloon, vammoja löytyy ainakin tunne-elämän puolelta.

Mari Mörön Kiltin yön lahjat  kertoo pienestä tytöstä, joka yritti selvitä yksin ilman turvallista aikuista.

Voiko joku loppuvuoden kirjoista nousta vielä yhdeksi vuoden 2019 lempikirjaksesi?

Vielä on liian aikaista sanoa, että nouseeko jokin lukematon kirja tämän vuoden lempikirjakseni. Pidän valtavan paljon Mikko Kamulan historiallisesta Metsän kansa-kirjasarjasta, johon on tulossa jatkoa. Olen lukenut kolme ensimmäistä kirjaa Ikimetsien sydänmailla, Iso härkä ja Tuonela, ja jokainen niistä on ollut mielestäni ilmestymisvuotensa paras suomalainen kirja.

Ulkomaisista kirjoista olen pitänyt kovasti Margaret Atwoodin Testamentit teoksesta, joka on jatkoa Orjattaresi teokselle. Näiden kirjojen ylitse on vaikea päästä, mutta toivon tietysti kovasti uusia lempikirjoja. Niitä olisi kiva saada myös joululahjaksi!

Joko olet tehnyt lukusuunnitelmia vuodelle 2020?

Olen tehnyt aika paljon lukusuunnitelmia ensi keväälle, sillä kustantamot julkaisivat jo hyvissä ajoin kirjakatalogeja, ja varasin niiden mukaan kirjoja kevääksi kirjastosta. Olin kyllä kohtuullinen varatessa kirjoja, sillä jatkan omien kirjojen lukemista kirjahyllystäni.

Tänä vuonna aloitin pitkästä aikaa oman kirjahaasteen blogissani nimeltään Kirjahyllyn aarteet. Tämän haasteen tavoitteena oli lukea oman kirjahyllyn kirjoja, niitä kirjoja, jotka sinne on joskus hankkinut, mutta ne ovat jääneet hyllylle vain keräämään pölyjä. Olen ollut ahkera ja uskon, että saan täyteen tämän vuoden tavoitteeni. Ensi vuonna jatketaan omien kirjojen pölyyttämistä.

Lukuiloa sinulle, ja toivottavasti nappaat haasteesta kiinni!