Timo K. Mukka: Tabu (klassikkohaaste 8)

 

 

Hän otti minun pienen käteni omiinsa niin että ne hukkuivat kokonaan hänen suuriin kouriinsa.

Timo K. Mukan (1944-1973) pienoisromaani Tabu pohtii takakannen mukaan halun ja moraalin ikuisia kysymyksiä. Mukan puhuttelevia ja rajoja rikkovia kirjoja luettiin nuoruudessani, kun elokuvat olivat tehneet ne tunnetuksi. Rauni Mollberg ohjasi molemmat sekä Maa on syntinen laulu ja Milka elokuvat. Milka pohjautuu Tabuun. Tabun päähenkilö Milka on kirjan alussa vasta pieni tyttö, ja kirjan lopussa hän on 16-vuotias ja raskaana.

Timo K. Mukka oli esikoiskirjansa julkaisuhetkellä 19-vuotias ja Tabun ilmestyttyä kahdenkymmenen. Jotain hyvin nuorta tässä teoksessa on sen lisäksi, että kirjan päähenkilö Milka on nuori. Milkalla on naapurissa häntä ihaileva ja suorastaan rakastava poika, mutta isänsä kuoleman jälkeen Milka hakee turvaa isähahmona pitämästään Kiesus-Perkeleestä, joka paljastuu kirjassa lapsen hyväksikäyttäjäksi.

Kirjan yksi taustalla oleva murhe on perheen isän kuolema. Timo K. Mukan oma isä oli kuollut pari vuotta aiemmin, joten kuolema oli selkeästi oman isän kuolemasta johtuva aihe. Isän kuolema suisti äidin ja tyttären tilaan, jossa he molemmat joutuivat hyväksikäytön uhreiksi, kun he olisivat tarvinneet turvaa ja suojaa. 

 

Aika oli synkkää ja köyhää Venäjän vallan aikaa 1900-luvun alkukymmeneltä. Kirjan tapahtumat sijoittuivat maaseudulle, jossa oltiin hyvin tietoisia siitä mitä naapureissa tapahtui. Huhupuheet ja juorut kiisivät taloista taloihin nopeammin kuin oikeat tiedot. Asioita salailtiin ja piiloteltiin, mutta myös julkituotiin hyvin häpeällisellä tavalla.

Timo K. Mukka on selkeästi ammentanut kirjan kuvioihin oman parikymppisen elämänsä varrelta poimimia moraalisia pohdintoja. Hän koki nuoruudessaan mm. uskonnollisen herätyksen ja kulki jehovalaisena puhumassa Jumalan sanaa taloista taloihin. Uskonnollisuus nousee myös Tabun sivuilta ilmi. 

 

Nuori Milka eli yksin elämänsä tärkeimpiensä asioiden äärellä. Hän joutui kokemaan liian paljon ja aivan liian nuorena. Uskon, että Timo K. Mukan tarkoituksena oli tuoda kirjassa esille oman lapsuutensa ja nuoruutensa kipeitä ja koskettavia kokemuksia, joita lasten ja nuorten ei tarvitsisi joutua kokemaan. Hän on antanut äänen Milkalle, joka turvasi omaan isäänsä, Jumalaan ja Kiesus-Perkeleeseen, jotka kaikki satuttivat, pettivät ja hylkäsivät hänet.

Minä otin sydämeni omaan käteeni. Omilla silmilläni tutkin teitäni, omilla huulillani suutelin haavani ja lääkitsin kipuni. Sinua Jumala en tahdo tuntea, en tavata, en rakastaa.

Näillä sanoilla minä jätän Jumalani…

Timo K. Mukka, Tabu

Gummerus 2014  5. Painos

s. 128

Tabu julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1965

Kirjasta on ilmestynyt elokuva nimeltään Milka

 
Klassikkohaaste 8:n vetäjänä toimi Margit Tarukirjat-blogista. Kiitos haasteesta.

Klassikohaasteeseen lukemani kirjat:
1  Émile Zola: Nana
2  Veijo Meri: Manillaköysi
3  Maria Jotuni: Huojuva talo
4  Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa 

5  Aila Meriluoto: Peter-Peter

6  Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia 

7  Ken Kesey: Yksi lensi yli käenpesän  

8  Timo K. Mukka: Tabu 

Anne Seppälä: Topi löytöretkillä

Portilta päin hölkytti iloisen näköisenä, häntä vispaten pieni ruskea koira! Se näytti Topilta, mutta millaiselta Topilta! Koko koira oli yltä päältä vetelässä lehmänlannassa. Lantaa tippui pitkin kylkiä, sitä roikkui kuonon päältä ja pään päällä oli aikamoinen läjä kuin pieni myssy! Hirveä haju pöllähti ilmoille, kun koira alkoi lähestyä heitä.

Anne Seppälän hauska lastenkirja Topi löytöretkillä kertoo iloisesta cairnterrieristä Topista ja hänen perheestään. Perheen tyttö Siru on toinen päähenkilö ja hän on jo koululainen. Naapuriin muuttaa kaksostytöt Veera ja Vilma ja heillä on kettuterrieri Merri. Niinpä sekä Siru että Topi saavat uusia ystäviä, joiden kanssa on kiva leikkiä ja vaikka telttailla.

Topi löytöretkillä on Koirakaverit-sarjan toinen osa. Sarjaan kuuluu viisi lastenkirjaa ja kirjat sopivat hyvin eskari-iästä ylöspäin oleville lapsille luettavaksi. Anne Seppälä on tunnetumpi kirjailijanimellä Anneli Kivelä, jolla hän on kirjoittanut tunnettua Katajamäki-viihdekirjasarjaa.

Topi pyrähti heti kiivaaseen vauhtiin, pysähtyi ja ravisteli itseään, kiepsahti pari kertaa ympäri, pärskähteli ja ravisteli taas niin voimakkaasti, että oli kaatua. Se oli laihan ja surkean näköinen, kun karvat menivät pitkin pintaa ja jalat olivat säälittävän ohuet tikut. Se näytti häpeävän syvästi ulkonäköään.

Topi on niin mainio koirakaveri Sirulle, että uskoisin kirjan herättävän monelle oikein suuren koirakaipuun. Topi toimii hyvin sankarillisesti monessa tapahtumassa ja tuo turvaa yöllisellä telttaretkellä kolmelle tytölle. Kesä muuttuu pian syksyksi ja koulu alkaa. Tietysti Topilla on kaikenlaista yllätystä myöskin koulumaailmaan, mutta niistä voi lukea lähemmin kirjan sivuilta. Oikein mainio lastenkirja Topista ja Sirusta ja heidän kavereistaan.

Anne Seppälä, Topi löytöretkillä

Karisto 2015  3. painos

s. 128

Lastenkirja

ensimmäinen julkaisu 2009

Oman kirjahyllyn aarre

Sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja ja 17. Kirjassa on kaksoset

Kirsi Vainio-Korhonen: Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa - Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa

Maria Lovisa Antintytär vastasi itsestään ja toimeentulostaan nuoresta pitäen ja ansaitsi siinä sivussa synkähkön kuuloisen liikanimen Musta-Maija. Poliisin papereissa nimi esiintyi ensimmäisen kerran helmikuussa 1831. Turun poliisikamarin irtolaisten luettelo tiesi kertoa, miten Maria Lovisa Antintytär, ”Musta-Maija”, oli vailla suojelua oleva nainen. Hänen oli hankittava kahden viikon kuluessa laillinen suojelu eli käytännössä työpaikka. Lopulta hänet tuomittiin työttömänä irtolaisena kehruuhuonetyöhön. Myöhemmin tarkastusnaisena Antintytär harjoitti poliisiviranomaisten mukaan ”haureellista ja paheellista elämää”, vaikka hänellä oli samalla useita työpaikkoja piikana ja palvelusnaisena. Poliisiasiakirjoista löytyy joukko työnantajien nimiä, ravintoloitsijoita, kisällejä, mamselleja ja leskinaisia.

Kirsi Vainio-Korhosen tietoteos Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa pureutuu 1800-luvun alun seksityöläisten elämään. Kirjan kohteeksi on valittu Turussa kuppatarkastusnaisiksi valitut 164 naista. Naiset olivat iältään 14-50-vuotiaita ja heidän joukkoonsa kuului naimattomia, naimisissa olevia ja leskiä. Lääkintöhallitus antoi huhtikuussa 1838 määräyksen, jonka mukaan venäläisiä joukkoja majoittavilla paikkakunnilla tulisi tarkastaa ”moraalittomaksi tunnettu naisväki”, jotta estettäisiin kuppatartunnat. Tämä oli ensimmäinen asia, mikä nostatti hiukseni pystyyn, sillä miksi ei alistettu sotilasjoukkoja samanlaisille kuppatarkastuksille, jotta naiset olisivat välttyneet niiltä.

Näitä kuppatarkastuksia tehtiin Turun poliisikamarin tiloissa vuosina 1838-48. Naisista kirjattiin veneeristen tautien tarkastuskirjaan 164 naisen tiedot. Poliisien kirjaamat tiedot kymmenen vuoden ajalta antaa kyseisestä ajankohdasta ja varsinkin köyhemmistä naisista ja heidän elämästään uskomattomasti historiallista tietoa. Lisäksi Kirsi Vainio-Korhonen on lisännyt kirjaan upeita valokuvia ja maalauksia tuolta ajanjaksolta. Seksityön seurauksia olivat lapset ja seksitaudit. Usein seksitaudit vaikuttivat siten, että lapset syntyivät kuolleina tai he sairastivat syntyessään seksitauteja, joihin kuolivat myöhemmin. Toisinaan seksityöläisyys periytyi äidiltä tyttärelle. "Kirppu-Kaisaa" eli Catharina Juhontytärtä ei koskaan merkitty tarkastusnaiseksi, mutta hänen tyttärensä kahdeksasta aviottomasta lapsesta ainoa hengissä säilynyt Antoinette Lovisa Juhontytär merkittiin tarkastusnaiseksi 16-vuotiaana vuonna 1847, kun hänellä todettiin tippuritartunta.

Irstas elämä ei oikeuttanut viranomaisten hallintovallan käyttöä tai työlaitostuomiota, ellei siihen liittynyt irtolaisuutta, suojeluksettomuutta  tai suoranaista rikollisuutta. Irtolaisia olivat puolestaan ne, jotka olivat vailla hyväksyttyä työtä ja asuinpaikkaa. Vaikka naisella oli aviottomia lapsia ja sukupuolitartuntoja, hän ei ollut suojelukseton tai irtolainen, jos hän oli jonkun palveluksessa tai jos lapset olivat pieniä ja tarvitsivat äidin hoitoa.

Kirjan sivuilla tutustutaan lisäksi kehruuhuoneeseen, johon tuomittiin mm. irtolaisuudesta. Kehruuhuoneessa työaika oli aamuviidestä iltayhdeksään. Kehruuhuoneessa oli mahdollista tehdä vaaditun työn lisäksi omia töitä, joilla ansaittiin rahaa. Luultavasti omat työt piti tehdä iltayhdeksän ja aamuviiden välillä. Kehruuhuonetuomiot kestivät vuodesta kahteen vuoteen. Kehruuhuoneet olivat tupaten täynnä, joten niihin turvautuminen oli viimeisimpiä vaihtoehtoja, johon tarvittiin läänin kuvernöörin vahvistus rangaistukselle.

Irtolaisuus oli vain lainsäätäjien silmissä yhteiskunnallisesti vaarallinen ilmiö, tavallinen kansa ei pitänyt ilman vakinaista asuntoa, kuljeskelua ja työtä vailla oloa pahana asiana. ”Musta-Maija” oli kolme kertaa nuorena tuomittuna irtolaisuudesta kehruuhuoneessa, mutta ei vuosina 1838-1848. Kuulusteluiden kehotukset olivat joko passitukset sairaalahoitoon tai määräykset hankkia työpaikka.

Suomen historian professori, historioitsija ja tietokirjailija Kirsi Vainio-Korhonen on koonnut huikean tietoteoksen köyhemmän naisväen elämästä 1800-luvun alun Turusta. Tarkastuksen kohteena on varsinkin naiset, jotka poliisiviranomaisten mukaan harjoittivat haureellista ja paheellista elämää. Seksityöläisyys ei ollut tuohon aikaan kiellettyä, eikä siitä langetettu rangaistuksia. Kirsi Vainio-Korhonen on halunnut kirjallaan selvittää millaiset elinolot johtivat kyseisten naisten kohdalla seksityöhön, missä ja miten he tätä työtä tekivät ja miten heille kävi myöhemmin elämässä. Koska naiset oli valittu kuppatarkastusnaisiksi, heidän yli 180 vuoden takainen elämänsä avautuu lukijoille kiinnostavana, sekä samalla yhteiskunnallisena, kulttuurisena ja uskonnollisena naiselämän kuvauksena. Huikeaa naiselämän kuvausta kaukaa historiasta.

Kirsi Vainio-Korhonen, Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa – Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa

SKS 2018

s. 245 + Valokuvat + Viitteet + Lähteet ja kirjallisuus + Henkilöhakemisto

Tietokirja

  

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 1, 7, 8, 11, 15, 18, 32, 35, 41

J. Pekka Mäkelä: Hunan

21.5.1935, Shanghai

19.5. aamulla varhain saapui laivamme Shanghaihin. Viimeiset päivät laivalla kuluivat nopeasti pakatessa ja touhuillessa. Sain vielä tilaisuuden keskustella syvästi ja vakavasti indialaisen ystäväni kanssa muhamettilaisuudesta ja kristinuskosta. Kysyin, josko hän tunsi Raamattuamme, johon sain kieltävän vastauksen. Kysyin eikö hän haluaisi siihen tutustua ja sanoin että antaisin hänelle niin mielelläni pienen kirjasen, joka on osa Raamattuamme. Hänen kasvoistaan huomasin, että olin tehnyt rohkean kysymyksen. Punastuen hän vastasi, että hän ei halua olla niin epäkohtelias että kieltäytyy ottamasta kun minä tarjoan. Sanoin, etten mitenkään halua sitä tyrkyttää, jos se on hänelle vastenmielinen. Tähän hän vastasi, että minun tähteni, muistona minulta hän ilomielin ottaa sen vastaan ja haluaa sen lukea.

Ihastuin Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin kirjan yönaisiin, ja huomasin törmääväni J. Pekka Mäkelän Hunan teoksessa jälleen yönaisiin, naisiin, joiden saavutukset ovat jääneet miesten saavutusten rinnalla historian hämäryyteen, lähetystyöntekijöihin. J. Pekka Mäkelän teoksen päähenkilö on hänen isotätinsä ja kummitätinsä Helvi Söderman (1902-1986), joka lähti vuonna 1935 lähetystyöntekijäksi Kiinaan, Hunanin maakuntaan. 

Helvi Söderman olisi halunnut lähteä lähetystyöntekijäksi jo vuosia aikaisemmin, mutta hän ei saanut lupaa vanhemmiltaan. Vanhemmat vaativat opiskelemaan ja hankkimaan ammatin, joten Helvi valmistui filosofian maisteriksi ja matematiikan ja fysiikan opettajaksi, ja toimi siinä ammatissa aikansa, ennen kuin lähti aluksi kouluttautumaan Englannissa, ja sen jälkeen valtamerilaivalla usean viikon matkalle Kiinaan. Helvin lähetystyöntekijän pesti Kiinassa kesti yli kymmenen vuotta.

Helvi Söderman kirjoitti Kiinan vuosina päiväkirjoja, jotka kulkeutuvat aluksi J. Pekka Mäkelän äidille ja äidin kuoleman jälkeen Mäkelälle, joka laati hienon ja moniulotteisen fiktiotarinan isotätinsä päiväkirjamerkintöjen ympärille. Muut kirjan henkilöt ovat fiktiota. Kiinan lähetystyöntekijöinä toimivat mm. Ilta Auermäki ja Arvi Mäkilä. Äänensä saivat myös kiinalaiset tutut ja ystävät sekä menolaivalla tutuksi tullut kirjailija Johann Wolff. Sveitsiläinen Wolff pelasti nuoren tytön Nankingin verilöylystä ja toimitti hänet Helvin hoitoon. Kiinassa käytiin sotaa usean vuoden ajan, joten olot olivat kaikkea muuta kuin helpot. Helvi Söderman kirjoitti autenttista tietoa päiväkirjojensa sivuilla suuren, mutta köyhän maan kohtalosta sotatantereena.

Hunan on loistava historiallinen teos Kiinasta ja olen iloinen, että sain tutustua Helvi Södermaniin hänen päiväkirjojensa sivuilla. Hienoa, että hän selvisi Kiinan sodasta ja eli pitkän elämän sen jälkeen, kun oli palannut takaisin Suomeen. Helvi Söderman teki hienoa opetustyötä kiinalaisten parissa, sillä hän opetteli ensin itse kiinan kielen ja opetti sitten lukutaidottomia lukemaan. Kaikki tämä alkeellisissa olosuhteissa. Hän auttoi itse ja sai myös osakseen pyyteetöntä apua sodan järkyttävissä raunioissa.

Pidän kovasti J. Pekka Mäkelän Kiinaan sijoittuvasta historiallisesta Hunanista, joka maalaa silmien eteen kymmenvuotisen ahkeruuden ja työntäyteisen lähetystyön köyhien, mutta sydämellisten kiinalaisten parissa.

J. Pekka Mäkelä, Hunan ****

Like 2018

s. 549

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 1, 2, 5, 8, 11, 15, 16, 17, 18, 20, 25, 29,35,43

Nadeem Aslam: Kultainen legenda

Kun pöydällä oleva kynttilä yöllä sammui, kirjan sivulle tehdystä ompeleesta roikkui kaksi tyhjää, varoen riisuttua paitaa. Näytti aivan siltä kuin kaksi kirjassa ollutta nimeä olisi herännyt henkiin ja astunut maailmaan.

Pakistanilaissyntyinen kirjailija Nadeem Aslam kirjoittaa loistavia teoksia Pakistanista, jota erilaiset uskonkiihkot repivät eri suuntiin ja seurauksena on kauheita tragedioita. Ihmiset ottavat vallan omiin käsiinsä ja tekevät tuhoja, joissa kodit palavat, ihmisiä kuolee, vainot kasvavat. Kultainen legenda kertoo tämän päivän tapahtumista, mitä nyt voisi tapahtua sekä kristityille että muslimeille maassa, joka on kuin räjähdysaltis itsemurhapommittaja, joita myös löytyy kirjasta.

Nadeem Aslam sijoittaa kirjoihinsa aina rakastavaisia ja rakkaus on myös yksi kirjan tärkeimmistä teemoista. Kirjan kolme rakastavaista ovat muslimi-kristittyjä, joka aiheuttaisi tullessaan julki kuolemantuomion kristityille. Kirjan sivuilla kerrotaan kristittyjen elämästä muslimien vainon kohteena. Kaikki eivät vainoa, vaan ylipäätään ne, jotka tekeytyvät kiihkouskovaisiksi, jonka varjolla voivat tehdä mitä vaan, tappaa ja kiduttaa. Myös poliisi kiduttaa ja tappaa, jonka vuoksi ihmiset eivät luota heihin.

Helen ja hänen isänsä ovat selvinneet perheen äidin menetyksestä traagisissa olosuhteissa. Heitä on auttanut naapurissa asuva arkkitehtipariskunta Nagir ja Massud. Pariskunta pitää Heleniä omana holhokkityttärenään, ja ovat maksaneet Helenin koulut. Sitten tapahtuu useampi konflikti, joka johtaa siihen, että Helen ja hänen isänsä joutuvat jumalanpilkkasyytteen kohteeksi, jonka tuomio on kuolema. Helen ja hänen isänsä pakenevat kumpikin omalla tahollaan. Helen pakenee Nagirin kanssa, jota ahdistellaan oikeuden taholta. Hänen pitäisi antaa anteeksi miehensä surmaajalle oikeudenkäynnissä, sillä oikeutta käydään sharia-tuomioistuimen mukaan, ja anteeksiantaminen vapauttaisi tappajan.

Kultainen legenda tuo esille erittäin sekaisin olevan Pakistanin, jota sävyttää uskonriidat. En ymmärrä mitä sellaisella kiihkouskovaisuudella pyritään saavuttamaan. Esimerkiksi tappaminen ja itsemurhapommitukset eivät saavuta mitään elämässä, sillä muita ihmisiä ja uskontoja on aina olemassa. Ei oma uskonto voi olla ainoa maailmassa koskaan. Kirjan kiihko ja tapahtumat pakahduttavat, koska ne ovat niin epäoikeudenmukaisia. Ihmiset menevät ihan järjiltään omien tunteidensa ja uskontonsa kanssa.

Heleniä ja Nagiria auttaa pakomatkalla piiloutumaan terroristien koulutusleiriltä paennut kasmirilainen Imran, Imran pakenee siis kouluttajilta ja terroristeilta. Kasmirin tapahtumat tuovat omat väkevät tapahtumat mukaan kuvioihin. Nuoret rakastuvat toisiinsa. Rakkautta ei horjuta eri uskontoihin kuuluminen. On vain elämältä varastetut hetket rakkauden hauraiden siipien suojassa.

Helen näki selän lihakset jotka jännittyivät, kun Imran oli rakastellessa hänen päällään. Näki intialaisten kiduttajien jättämät jäljet selässä, hartioissa ja säärissä, piiskan uurteet jalkapohjissa. Kulmakarvojen väliin ilmestyneet tuskaiset rypyt, kun hän kertoi mistä mitkäkin jäljet olivat tulleet. Kaikki oli siinä, kaikki tämä tieto hänen kehoonsa tallentuneena.

Nadeem Aslam, Kultainen legenda *****

Suom. Kirsi Luoma

Like 2019

s. 375

The Golden Legend 2017

Nadeem Aslam: Sokean miehen puutarha 

Nadeem Aslam: Elävältä haudatut

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 2, 6, 8, 11, 15, 16, 20, 35, 49

Patrick Modiano: Villa Triste

Sillä minä olin kuolemaisillani pelosta, tunne joka ei sen koommin ole jättänyt minua: siihen aikaan se oli paljon voimakkaampi ja mielettömämpi. Olin paennut Pariisista ajatellen että kaupunki oli tulossa vaaralliseksi minun kaltaisilleni. Siellä vallitsi epämiellyttävä poliisi-ilmapiiri.

Ranskalaisen nobelistin Patrick Modianon Villa Triste sopii hyvin aiemmin lukemieni Hämärien puotien kujan ja Kehäbulevardien seuraan. Jokainen näistä kirjoista sijoittuu jonkin sodan läheisyyteen ja kirjoissa pelätään, että joudutaan kiinni. Kirjoista vaistoaa pelon ilmapiirin. Patrick Modiano on itse syntynyt samana vuonna, kun toinen maailmansota päättyi. Hänen isänsä oli juutalainen ja äitinsä näyttelijä. Heidän perheessä on varmasti ollut jonkinlainen pelko aina elämässään mukana, joutua kiinniotetuksi, kidutetuksi ja keskitysleireille.

Patrick Modiano on valinnut hienosti kirjoittaessaan pelon ilmapiiristä ja pakenemisesta kirjoja, sillä kirjallisuus on keino avata silmiä maailmassa vallitsevista epäoikeudenmukaisuuksista, jotka ovat kohdanneet ihmisiä sotien varjossa. Villa Tristessä päähenkilö palaa nuoruudessaan viettämäänsä ympäristöön muistelemaan nuoruutensa päiviä ja sitä koskettaneita henkilöitä ja tapahtumia.

Villa Tristen päähenkilö on siis 18-vuotias Victor, joka esiintyy lomapaikassa venäläisenä aatelisena. Kirjasta ei käy ilmi kuka hän oikeasti on, mutta se ei ole tärkeintä. Victor on matkustanut Ranskan ja Sveitsin rajalle lomalle, jotta voisi nopeasti siirtyä turvaan Sveitsin puolelle. Hän on suunnitellut yksityiskohtia nopeasta paosta. Sitten hän kohtaa Yvonnen ja hänen suuren koiransa sekä Yvonnen ystäviä. Päiviin tulee toisenlaista ajanvietettä, joutilaisuutta, juhlintaa, rentoa lomailua, mutta kaikki ei ole kuitenkaan hyvin. Joutilaisuus saa Victorin suunnittelemaan pitemmälle suuntautuvaa pakomatkaa, mutta hän haluaa matkalle yhdessä Yvonnen kanssa.

Vastustan sotia, sillä olen saanut elää rauhan maassa, josta olen todella iloinen. En siis ole kokenut sotaa tai sen uhkaa, mutta ymmärrän ihmisiä, jotka pakenevat sitä mahdollisuutta, että joutuvat mukaan sotaan. Miehille tämmöistä valintaa ei juuri anneta, joten ainoa mahdollisuus on paeta. Kirjan yksi teema on siis sodan karttaminen keinolla millä hyvänsä. Nostaisin ylös myös joutilaan elämän, jossa ei tehdä mitään merkittävää, jossa ajelehditaan ja juhlitaan päivästä toiseen. Mielenkiintoinen utuinen tarina, ei kuitenkaan yhtä tasokas kuin kaksi muuta lukemaani Modianon kirjaa.

Patrick Modiano, Villa Triste ***

Suom. Jorma Kapari

Wsoy 1977

s. 189

Ranskankielinen alkuteos Villa Triste 1975

Oman kirjahyllyn aarre.

Modiano Patrick: Hämärien puotien kuja (Nobel 2014, Prix Concourt)
Modiano Patrick: Kehäbulevardit

Aino Kallas: Marokon lumoissa - Pieniä kirjeitä Marokosta

Kolmantena vuorokautena olemme jo jättäneet vilut vedet taaksemme. Kateudella ja kaukokaipauksella katselen laivakartasta, kuinka murenevan pieni murto-osa meidän Marokko-matkamme on Indrapoeran koko matkareitistä.

Aino Kallaksen (1878-1956) matkakirja Marokon lumoissa ihmetyttää lähes 90 vuoden takaa, sillä kirja on julkaistu vuonna 1931. Teksti on ujostelematonta ajatustenvirtaa, joka käy heti ensimmäiseltä sivulta selväksi, kun kirjailija kuvailee malaijilaista henkilökuntaa kiilusilmäisiksi ihmisrotiksi. Kirjailija kuvailee kirjassa ehkä ahkerammin tapaamiaan ihmisiä kuin maisemia, joten uskallan kuvitella hänen olleen enemmin kiinnostunut juuri ihmisistä ja heidän erilaisuudesta ja heidän tavoistaan toimia oman kulttuurinsa sisällä. Kirja sisältää 49 kuvauksellista valokuvaa matkalta etupäässä ihmisistä, mutta kirjassa ei kerrota kuka ne otti, eikä kerrota kirjailijan matkaseurasta mitään.

Laki, kuten sanottu, sallii muhamettilaiselle neljä täysin laillista vaimoa, mutta ei mikään estä häntä sen lisäksi pitämästä epälukuisia jalkavaimoja ja orjattaria.

Teos aukaisee  historiallista marokkolaista elämänmenoa värikkäin kuvailuin ja sanoja säästämättä. On uskomatonta miten Aino Kallas on päässyt matkallaan tutustumaan yksityisiin koteihin sekä palatseihin ja niissä asuviin ihmisiin. Marokossa, varsinkin rikkaimmilla miehillä oli omat haareminsa, joissa kirjailija vietti aikaansa naisten seurassa juoden teetä runsaiden tarjottavien ohella.  Orjuus oli myös hyvin yleistä ja kirjassa on koskettava kuvaus pienestä orjatytöstä, jonka nykyisten tapahtumien mukaan uskon joutuneen kokemaan rumia asioita perheenpään taholta.

Jos aikonet lääkäriksi, niin pane kaksi seivästä ristiin, pystytä ne Marrakechin torille, pingoita kaislamatto suojaksi aurinkoa vastaan, aseta lampaan lapaluu vierellesi ammattisi merkiksi ja matolle epälukuinen pullo- ja purnukkakokoelma salaperäisiä, värillisiä jauheita, ja ala harjoittaa ammattiasi.

Kirjassa kerrotaan eri ihmisryhmistä mm. maurilaisista, jotka ovat berberiläisten ja negrideihin sekoittuneita Mauritanian arabeja. Maurilaiset jakaantuvat valko- ja mustaihoisiin maureihin. Marokossa asuu myös berberiläisiä, juutalaisia, kristittyjä ja bahaita, joista löytyy kirjassa mainintoja joillakin tavoin. Hienoa pohjatyötä kirjailijalta tätä matkakirjaa varten. Kirjan luettuani minun oli pakko tutustua Marokkoon tarkemmin netin kautta. Marokon lumoissa opastaa tutustumaan aitoihin Marokon asukkaisiin kirjailijan uteliaiden ja kiinnostuneiden havaintojen perusteella. Kirja sisältää kutkuttavaa elämänmenoa ja yllättäviä muistiinpanoja tulikuuman afrikkalaisen auringon alta.

Aino Kallas, Marokon lumoissa

Otava 1931

s. 173 + 49 valokuvaa

matkakirja, tietokirja, historiakirja, muistelmateos

Sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 1, 8, 11, 15, 18, 23, 25, 35

Ps. Olen vaikuttunut siitä, miten hyvin tätä kirjaa on kohdeltu Maskun kirjastossa melkein 90 vuoden ajan. Kirjassa on tietysti lainausohjeet, miten kirjoja pitää kohdella. 

"Jos kodissanne on puhjennut tarttuva tauti, ilmoittakaa siitä kirjastonhoitajalle ennen kirjojen palauttamista." 90 vuotta sitten rokot olivat yleisiä eikä antibiootteja juuri käytetty.

Tämä kirja kertoo oman aikansa historiaa myös takakannen sisäpuolella olevan eräpäiväliuskan avulla. Viimeisin merkintä on vuodelta 1978. Sen jälkeen siirryttiin aika nopeaan tahtiin tietokoneavusteiseen lainaamiseen.

Risto Isomäki: Viiden meren kansa

Lemmingin suu loksahti auki hämmästyksestä mutta se mitä tapahtui seuraavaksi oli vielä odottamattomampaa. Auringonkehrä kutistui nopeasti yhä pienemmäksi ja himmeämmäksi ja katosi sitten kokonaan. Mutta juuri ennen kuin se hävisi näkyvistä, siitä irtosi uusi tulipallo, joka tuli suoraan Lemminkiä kohti.

Risto Isomäen historiallinen teos Viiden meren kansa sisältää kahdeksan kertomusta historiasta. Kirja on eräänlainen aikamatka, jossa liikutaan kaukana historiassa 11 000 vuoden aikahaarukassa. Kirjassa tutustutaan ensimmäisiin ihmisiin, jotka tulivat Suomeen jääkauden aikana, eletään luonnonmullistusten keskellä, tutustutaan menneiden aikojen uskontoihin ja kristinuskon levittämiseen suomalaisten keskuuteen. Ajat ovat olleet karuja, mutta ihminen on selviytynyt, kun on elänyt ja kunnioittanut luontoa.

Viiden meren kansa on kaunokirjallinen teos, joka sisältää suuria taiteellisia vapauksia, mutta taustalla on tutustumismatkoja kaikkiin tarinoiden tapahtumapaikkoihin paikan päällä. Risto Isomäki on saanut innoituksen kirjaansa uudesta arkeologiasta, kielitieteellisestä ja geenivirtoja koskevista tutkimuksista.

Jäiset rannat kertomus kertoo siitä, kun ensimmäiset asukkaat saapuivat Suomeen noin 11 000 vuotta sitten. Kertomuksessa kuvaillaan miltä meri on näyttänyt ihmisten meloessa uutta kotia kohti. He näkevät runsaasti hylkeitä ja valaita sekä muuttolintuja matkallaan, joten ruokaa on tiedossa riittävästi. Maailmanmeren rannalla kertomuksessa eletään 6000-6500 vuotta sitten Kaspianmeren rannalla, joka oli suomalais-ugrilaisten kansojen alkuperäinen Maailmanmeri. Asukkaiden rauha järkkyy, kun heidän kotileiriinsä hyökätään ja he joutuvat pakomatkalle.

Hylkeiden kansa kertomus voisi kertoa Yli-Iin Kierikistä, joka oli Suomen ensimmäinen kivikautinen pikkukaupunki. Se syntyi noin 7000 vuotta sitten, mutta suuri tuhotulva tuhosi sen ja kaupunki uppoutui hiekan sisälle. Neljäs kertomus on nimeltään Lemminki ja lohikäärme. Kertomuksessa avaruudesta tipahtaa maahan palava auringonpoika, jota Lemminki ystävineen lähti etsimään. Tapahtuma-aika on noin 4000 vuotta sitten.

Viides kertomus on nimeltään Skyytit ja se kertoo siirtolaisista, jotka muuttivat Suomeen noin 2000-2500 vuotta sitten Volgan mutkasta ja Mustanmeren pohjoispuoleisilta aroilta. Viiden meren kansa sisältää näiden viiden kertomuksen lisäksi Paholaisen tyttäret, Karsikkopuun kuolema ja (Erään) maailman loppu kertomukset. Kirjan lopussa on kirjailijan 50 sivun jälkikirjoitus, jossa hän valottaa historiaa, jota kirjan kertomukset sisältävät. Historian muinaiskertomukset heräävät kirjassa eloon, kuten takakannessa lukee. Muinainen Suomi, suomalaiset ja suomalaisen kulttuurin kehittyminen vuosituhansien aikana on kiehtovaa ja samalla opettavaista luettavaa.

Risto Isomäki, Viiden meren kansa

Into 2018

s. 333

Historiallisia kertomuksia

Sopii Helmet-haasteen kohtiin 2, 8, 16, 18, 22, 25, 27, 28, 

Herman Lindqvist: Villit Vaasat

Kun tämä kiihtynyt, vaalea ja verevä 24-vuotias nuorukainen kierteli rauhattomana ja kiukkuisena kartanon tiloissa marraskuun alussa 1520, mikään ei viitannut siihen, että hänen nimensä jäisi historiaan. Tai että hänestä yleensäkään tulisi mitään suurta, saati Ruotsin kuuluisinta kuningasta, sitä, josta on kirjoitettu enemmän kuin kenestäkään toisesta.

Ruotsalaisen Herman Lindqvistin mainio tietoteos Villit Vaasat kertoo Vaasa-kuninkaiden historiasta, alkaen suvun ensimmäisestä kuninkaasta Kustaa Eerikinpojasta, joka kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi vuonna 1523. Se oli pienestä kiinni, että Kustaa Eerikinpoika olisi tapettu sukunsa mukana, mutta hän pääsi pakenemaan taalainmaalle, ja kokoamaan siellä sotajoukkoja. Ruotsin kuninkaaksi oli kruunattu Tanskan Kristian II ja hänen ansiosta Vaasa-suvun naiset lähetettiin vankeuteen ja miehet surmattiin. Aika oli raakaa ja julmaa. Aatelisten eliminointi oli ainoa tapa päästä eroon kapinoitsijoista ja kruunun tavoittelijoista, sillä niitä riitti.

Kustaa Vaasa pääsi karkuun, keräsi sotajoukot ja ratsasti juhannuksena 1523 Tukholmaan uutena kuninkaana. Hän oli 27-vuotias. Tulevaisuus tulisi olemaan täynnä sotia ja kireää taloudenpitoa, ja jatkuvia kapinoita, mutta Kustaa Vaasa selvisi hyvin ja toimi kuninkaana 37 vuotta. Kuollessaan hän oli 64-vuotias. Kustaa ehti olla naimisissa kolme kertaa. Ensimmäisestä liitosta syntyi Eerik, toisesta liitosta 11 lasta, ja kolmas liitto oli lapseton.

Kustaa Eerikinpojan jälkeen kuninkaaksi kruunattiin vanhin poika Eerik. Eerik vangitsi veljensä Juhanan, mutta muutaman vuoden jälkeen tilanne oli toinen ja Juhanasta tuli kuningas ja hän vangitsi Eerikin. Juhanan jälkeen kuninkaaksi nousi Kustaa Vaasan kolmas poika Kaarle. Vaasan suvussa oli mielenterveysongelmia, johon varsinkin Kustaa Vaasan Maunu-poika sairastui jo nuorena.

Kirjan nimi Villit Vaasat kuvaa hyvin Vaasa-suvun menoa ja meininkiä. Esimerkiksi Kustaa Vaasan tytär Cecilia omisti kaappariluvan, ja sen avulla hän rosvosi vuosikausia merillä laivoja. Cecilia kaappasi myös sellaisia laivoja, jotka olivat Ruotsin suojeluksessa, joten siitä oli seurauksia. Uskoisin, että muut hoitivat homman, ja Cecilia rikastui kaapparilupansa avulla. Juhana piti siskojaan tiukan valvonnan alla, sillä hän pelkäsi kruunun kaappausta ja salajuonia.

Villit Vaasat on mainio historiallinen tietoteos, josta saa ihan erilaista tietoa kuin mitä koulussa oppi. Hänen sukunsa on levinnyt Euroopan jokaiseen kuningashuoneeseen, vaikka aikoinaan muut kuningashuoneet eivät hyväksyneet häntä oikeaksi kuninkaaksi. Myös Ruotsin nykyisen kuningashuoneen jäsenet kuuluvat Kustaa Vaasan sukuun monen polven takaa. Myös kymmenettuhannet ruotsalaiset kuuluvat hänen sukuunsa. Sukusiteet ulottuvat myös Suomeen. Mm. marsalkka Mannerheim ja presidentti Svinhufvud olivat Kustaa Vaasalle sukua. Kustaa Vaasan suvusta nousi seitsemän Ruotsin ja kolme Puolan hallitsijaa, joista nuorimmat, Puolan kuningas Juhana Kasimir ja Ruotsin kuningatar Kristiina, luopuivat kruunuistaan. Villit Vaasat on loistava tietoteos Kustaa Vaasan suvun kiinnostavista vuosista hallitsijoina, johon kuului kultaa ja kimallusta, juhlintaa, salajuonia, petturuutta, aviottomia ja avioliitoissa syntyneitä lapsia, sotia, merirosvoutta ja vankeusaikoja.

Herman Lindqvist, Villit Vaasat *****

Suom. Heikki Eskelinen

Wsoy 2018

s. 465

De vilda Vasarna 2016

Historiallinen tietoteos

Sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 1, 7, 8, 14, 25, 40, 41

Niklas Natt och Dag: 1793

Hän kahmaisee vedessä kelluvan ruumiin syleilyynsä, kun potkut saattavat hänet lähemmäksi. Ensimmäiseksi hän ajattelee olleensa oikeassa. Tämä ei ole ihmisolento. Se on eläimen raato, jonka teurastajan rengit ovat upottaneet ja joka on muuttunut poijuksi sisälmysten täyttyessä mätänemiskaasuista. Sitten mytty käännähtää, ja hän joutuu sen kanssa kasvotusten.

Ruotsalaisen esikoiskirjailijan Niklas Natt och Dagin värikäs historiallinen trilleri sijoittuu vuoteen 1793 eli yli kolmensadan vuoden taakse. Vuosi on myös kirjan nimenä, josta en oikein pidä, sillä kyseistä vuosilukua on käyttänyt aika moni kirjailija kirjan nimenä. Tykkään historiasta ja tämä dekkari on todella herkullista luettavaa, sillä rikoksen tutkijoilla ei ole käytössä digivälineitä, kännyköitä, nettiä ja autoja. Kirjassa käytetään siis omia hoksottimia ja kuljetaan etupäässä jalkapatikalla ja joskus hevosen kyydissä. Ihmisten köyhyys tulee selkeästi esille. Rikoksista säädetyt rangaistukset ovat ankaria, mutta rikkailla on omat keinot selvitä rikoksista.

Kirjan ensimmäinen osa sijoittuu vuoden 1793 syksyyn, kun raakki, siveyspoliisi Mickel Cardell ja lainoppinut Cecil Winge, tutkivat järvestä löytyneen henkilön murhaa. Henkilöllä oli vaaleat pitkät hiukset ja häntä oli käsitelty useamman kuukauden ajan jollakin ilkeällä tavalla. Henkilö, joka teki sellaisia tekoja jollekin ihmiselle, oli äärimmäisen paha. Parempi lukea jatkoa kirjasta, sillä tarina on uskomattoman hyvä ja koukuttava. Kirja on kerrottu sellaiseen tyyliin, että itsekin kuvittelin olevani vanhan Tukholman mutaisilla kaduilla ja taloissa kärpäsenä lentelemässä, ja tarkkailin kiinnostuneena tapahtumia. Hyvin rehevää ja eläväistä tekstiä.

Toisessa osassa on vuoden 1793 kesä. Nuori Blixen on saapunut kotikylästään Tukholmaan ja nauttii kaupungin majataloista ja juhlista. Piankos rahaton ja työtön nuori mies on velkaantunut rahanlainaajille, ja miten sitten käy. Keskiajan velkojat ovat ilkeitä ja katkovat mielellään luita. Säästyvätkö Blixenin luut, se selviää monen juonen päästä.

Kolmannessa osassa on kevät ja vuosi on edelleen 1793. Nuori Anna Stina oli kasvanut yksinhuoltajaäitinsä kanssa kahdestaan, mutta sitten äiti kuoli. Naapurin poika olisi halunnut naimisiin hänen kanssaan, mutta pojan äiti oli toista mieltä ja ilmoitti ilkeyksissään Anna Stinan siveyspoliisille. Anna Stina leikki aikansa kissa ja hiiri-leikkiä siveyspoliisien kanssa, mutta sitten he saivat hänet kiinni. Kyseinen vuosisata oli kurjaa aikaa yksinäisille köyhille naisille, vaihtoehtoja ei juuri ollut. Tämä kirjan osa on mielestäni kirjan parasta antia, sillä se kuvaa naiselämää miesten orjuudessa kyseisellä vuosisadalla.

Talvi 1793 eli kirjan neljäs osa kokoaa kirjan tapahtumat yhteen ja rikokseen löytyy ratkaisu, joka on aika yllättävä.  Pahuus, joka löytyy rikoksen takaa on julmaa luettavaa. Tuo pahuus ei ole tullut itsestään, sen verran voin kertoa. Niklas Natt och Dag kuuluu itse vanhaan aatelissukuun. Kun luen historiallisia kirjoja, siellä vilahtelee usein hänen vanha aatelisnimensä Natt och Dag. 1793 valittiin Ruotsin parhaimmaksi esikoisromaaniksi vuonna 2017. Kirjan kansikuvassa on vanha maalaus Tukholmasta. Kirja herätti henkiin vuoden 1793 kiinnostavalla tavalla, sillä kirja perustuu laajaan historialliseen lähdeaineistoon. Tämä kirja on historiallisten jännityskirjojen ystäville todellinen lukunautinto.

Hän tuntee jotain edessään. Jokin tukkii tien juuri siinä kohdassa, jossa aukko muuttuu vieläkin ahtaammaksi. Yksi tunnelin katosta työntyvistä kivistä näyttää laskeutuneen alemmaksi ja kaventaneen reittiä entisestään.  Perustukset, jotka kehruuhuoneen elätit ovat rakentaneet huolimattomasti alimman tarjouksen tehneen työnjohtajan komennuksella, ovat painuneet. Hänen kätensä osuu ensimmäiseksi vieraaseen esineeseen, joka on juuttunut kiven alle ja josta löyhkä on levinnyt koko kellariin.

Hän tuntee jalan.

Niklas Natt och Dag, 1793 *****

Suom. Kari Koski *****

Johnny Kniga 2018

s. 397

ruotsinkielinen teos ilmestyi 2017

Historiallinen dekkari

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 2, 4, 7, 11, 19, 29, 30, 35, 40, 41, 42

Helmet - lukuhaaste 2019

Helmet - lukuhaaste 2019

1.  Kirjan kannessa on ihmiskasvot: Isabel Allende, Rouva Fortunan tytär
2.  Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä: Cilla ja Rolf Börjlind, Polttopiste

3.  Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue: Juliana Hyrri: Satakieli joka ei laulanut
4.  Kirjailijan ainoa teos: Marissa Jaakola ja Ari Väntänen, Takaisin valoon
5.  Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi: J. Pekka Mäkelä, Hunan
6.  Rakkausromaani: Anna Ekberg, Uskottu nainen
7.  Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt: Lisa Jewell, Sitten hän oli poissa
8.  Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen: Herman Lindqvist, Villit Vaasat
9.  Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja: Alan Bradley: Kuolon kultaiset kiehkurat 
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja: Toni Morrison, Tervanukke
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa: Kirsi Vainio-Korhonen, Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa. Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa.
12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan: Fiona Barton, Lapsi
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja: Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous 
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi: Johanna Laitila, Lilium regale
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua: Timo K. Mukka, Tabu
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla: Tapio Koivukari, Poltetun miehen tytär
17. Kirjassa on kaksoset: Tartt Donna, Jumalat juhlivat öisin
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja: Patrick Modiano, Villa Triste
19. Et pidä kirjan nimestä: Katja Kärki, Jumalan huone
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria: Nadeem Aslam, Kultainen legenda
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja: Linda-Maria Roine ja Venla Pystynen: Mercedes Bentso, Ei koira muttei mieskään
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja: Emma Hooper, Koti-ikävän laulut
23. Kirjan nimessä on jokin maa: Aino Kallas, Marokon lumoissa
24. Sokkona hyllystä valittu kirja: Maria Turtschaninoff, Naondel
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin: Mia Kankimäki, Naiset joita ajattelen öisin
26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan: Päivi Laakso, Sääskenpyytäjät
27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja: Risto Isomäki, Viiden meren kansa
28. Kirjan kannessa on kuu: Mauri Kunnas, Riku, Ringo ja Roope lentävät kuuhun
29. Kirjassa nähdään unia: Paula Noronen, Supermarsu
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema: Terhi Rannela, Frau
31. Kirjassa kuljetaan metrolla: Erin Kelly: Älä jää pimeään
32. Kirjan nimessä on ammatti: Anniina Mikama, Taikuri ja taskuvaras
33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan: Hilja Valtonen: Vaimoke ja Hätävara
34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia: Campion Jane ja Pullinger Kate, Piano
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä: Laurent Gaudé, Montepuccion aurinko
36. Kirjassa ollaan yksin: Rimminen Mikko,  Nenäpäivä 
37. Pienkustantamon julkaisu: TaoLin, Kaunis maailma 
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja: Hannu Salama, Juhannustanssit
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja: Anne Seppälä, Topi löytöretkellä
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia: Maria Vaara, Toinen hengitys 
41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää: Kristiina Vuori: Viipurin valtiatar
42. Kirjailijan nimi viehättää sinua: Niklas Natt och Dag, 1793
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi: Jayne Anne Phillips, Kiuru ja Termiitti
44. Kirja kertoo Berliinistä: Aris Fioretos: Nelly B:n sydän
45. Kirjan nimessä on kieltosana: Raili Mikkanen, Ei ole minulle suvannot!
46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö: Elizabeth Strout, Kaikki on mahdollista
47. Kirjassa on alle 100 sivua: Elina Lappalainen ja Ilona Partanen, Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset
48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä: Linda Olsson, Sonaatti Miriamille
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja:  Emma Puikkonen, Lupaus
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja: Johanna Venho: Ensimmäinen nainen

Kirjat 2019

Kirjat 2019


Alatalo Katri: Ikuisesti siskoni
Alliende Isabel: Rouva Fortunan tytär
Aslam Nadeem: Kultainen legenda
Atwood Margaret: Testamentit
Backman Fredrik: Mummo sanoo hei ja anteeksi
Barton Fiona: Lapsi
Bauer Belinda: Kauniit kuollessaan
Bengtsdotter Lina: Annabelle 
Bengtsdotter Lina: Francesca
Berg Anton: Kahdeksantoista
Berlin Lucia: Ilta Paratiisissa 
Bradley Alan: Kuolon kultaiset kiehkurat 
Bythell Shaun: Elämäni kirjakauppiaana
Blӕdel Sara: Uhrilehto
Blӕdel Sara: Kadonnut nainen 
Börjlind Cilla ja Rolf: Polttopiste
Campion Jane ja Pullinger Kate: Piano 
Choi Soki: Suolistovallankumous, Näin suolistobakteerit vahvistavat aivojasi 
Edvardsson Mattias: Aivan tavallinen perhe
Ekberg Anna: Uskottu nainen 
Ekberg Anna: Salattu nainen
Engberg Katrine: Krokotiilinvartija
Enoranta Siiri: Tuhatkuolevan kirous 
Fioretos Aris: Nelly B:n sydän
Foster Zoe, Petri Pietiläinen ja Juha Metso: Peilissä näin naisen, Zoen tarina
Frantz Eva: Osasto 23 
Gads Tomas: Pirulainen
Gaudé Laurent: Montepuccion aurinko
Grebe Camilla: Horros
Griffiths Elly: Korppikuningas
Griffiths Elly: Kadonneet ja kuolleet
Haanpää Pentti: Eräs avioliitto ja muita kadonneita juttuja 
Hanhiniemi Pauli: Kaukopuhelu
Harper Jane: Kuiva kausi 
Hayden Torey: Tiikerin lapsi
Hayes Terry: Vaeltaja
Hemmilä Anssi: Ilosaari 
Hirvonen Lauri: Pein ja Ryhvelin rakettiriita
Hirvonen Lauri: Pei ja Ryhveli pelastajina  
Hooper Emma: Koti-ikävän laulut  
Horst Jørn Lier: Hylkiöt
Hyrri Juliana: Satakieli joka ei laulanut 
Härkönen Anna-Leena: Kenraaliharjoitus
Isomäki Risto: Viiden meren kansa
Jaakola Marissa ja Väntänen Ari: Takaisin valoon
Jackson Stina: Hopeatie
Jansson Tove: Reilua peliä 
Jewell Lisa: Sitten hän oli poissa
Kaarla Riina ja Sami: Täältä tullaan lemmikit! 
Kallas Aino: Marokon lumoissa
Kamula Mikko: Tuonela
Kankimäki Mia: Naiset joita ajattelen öisin
Kaunisto Milja: Tulenpunainen kabaree
Kelly Erin: Älä jää pimeään
Kemal Yashar: Poika ja lokki
Khemiri Jonas: Isän kädestä 
Kim Thúy: Ru
Kim Thúy: Vi
Kirkkopelto Katri: Lintu Sininen 
Koivukari Tapio: Poltetun miehen tytär
Krefeld Michael Katz: Langenneet 
Kunnas Mauri: Riku, Roope ja Ringo lentävät kuuhun
Kurenniemi Marjatta: Onneli ja Anneli ja nukutuskello
Kuronen Kirsti: Merikki 
Kärki Katja: Jumalan huone
Laakso Päivi: Sääskenpyytäjät
Laaksonen Heli: Lähtisiks föli 
Laaksonen Heli: Aurinko. Porkkana. Vesi.
Laatikainen Reijo: Herkän vatsan valinnat 
Laitila Johanna: Lilium Regale
Lamberg Marko: Noitaäiti- Malin Matsintyttären tarina
Lappalainen Elina ja Ilona Partanen: Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset 
Leino Katariina: Noitasiskot
Lindstein Mariette: Tuomiopäivä
Lindqvist Herman: Villit Vaasat 
Louis Édouard: Ei enää Eddy

Luhtanen Sari: Isadella - Sydän kylmänä
Lunde Maja: Lumisisko 
Maas Sarah J.: Okaruusujen valtakunta
Machado Carmen Maria: Kahdeksan puraisua
Marttinen Annamari: Tässä meillä on kaikki nyt 
Mattila-Laine Satu: Myyty tyttö
McNamara Michelle: Katoan yön pimeyteen
Meri Veijo: Sujut
Michaelides Alex: Hiljainen potilas
Mikama Anniina: Taikuri ja taskuvaras 
Mikkanen Raili: Ei ole minulle suvannot!
Mikkanen Raili: Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää
Mikkanen Raili:  Into-tonttu pelastaa joulun 
Modiano Patrick: Villa Triste
Morris Heather: Auschwitzin tatuoija
Morrison Toni: Tervanukke
Mukka Timo K.: Tabu
Müller Herta: Ihminen on iso fasaani
Mäkelä J. Pekka: Hunan
Mäkinen Kirsti: Topeliuksen joulu - Satuja ja runoja
Mörö Mari: Kiltin yön lahjat 
Natt och Dag Niklas: 1793
Nesbø Jo: Veitsi
Noronen Paula: Supermarsu
North Alex: Kuiskaaja 
Nuotio Eppu ja Marjo Nygård: Maailman viimeiset noidat
Ohtonen Kimmo: Ikimaa - Kuiskaajien kilta
Oksanen Sofi: Baby Jane
Oksanen Sofi: Koirapuisto 
Olsson Linda: Sonaatti Miriamille
Parks Adele: Päästin hänet sisään
Parras Tytti: Pieni hyvinkasvatettu tyttö 
Parras Tytti: Jojo 
Penny Louise: Kuolema kiitospäivänä
Pettersson Lars: Koutokeino, kylmä kosto 
Phillips Jayne Anne: Kiuru ja Termiitti
Puikkonen Emma: Lupaus
Putkonen Liina: Jäätynyt tyttö
Raake John Kåre: Jää
Rannela Terhi: Frau
Rimminen Mikko: Nenäpäivä 
Roine Linda-Maria ja Venla Pystynen: Mercedes Bentso, Ei koira muttei mieskään
Roth Anne: Sekundakroppa - Elämäni kilpirauhaspotilaana
Sahlberg Asko: Amandan maailmat
Sainz Borgo Karina: Caracasissa on vielä yö 
Salama Hannu: Juhannustanssit 
Salmi Hyppe: Aaltoja ja asiattomuuksia 
Sarenbrant Sofie: Avoimet ovet 
Sarenbrant Sofie: Osasto 73
Schulman Ninni: Vastaa jos kuulet  
Seeck Max: Uskollinen lukija
Sehlstedt Kicki: Älä silmä pieni
Seppälä Anne: Topi löytöretkillä
Shields Carol: Kivipäiväkirjat
Silvan Heidi: Tytti Seckelinin elämä ja esikoisteos
Slaughter Karin: Menneisyyden jäljet
Snellman Anja: Parvekejumalat 
Snellman Anja: Paratiisin kartta
Stancu Zaharia: Miten sinua rakastinkaan
Statovci Pajtim: Bolla 
Stolbow Marianna: Surua se tyttö kantaa
Stridsberg Sara: Rakkauden Antarktis
Strout Elizabeth: Kaikki on mahdollista
Tangen Geir: Maestro
TaoLin: Kaunis maailma 
Tartt Donna: Jumalat juhlivat öisin
Tartt Donna: Pieni ystävä
Tudor C.J.: Paluu pimeästä
Tuominen Taija: Kuningaskobra
Turtschaninoff Maria: Naondel
Vaara Maria: Toinen hengitys 
Vainio-Korhonen Kirsi: Musta-Maija Ja Kirppu-Kaisa. Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa  
Valkama Johanna: Jäävuonon Ruusu
Valtonen Hilja: Vaimoke ja Hätävara
Vanhatalo Pauliina: Tuulesta temmattu elämä
Venho Johanna: Ensimmäinen nainen
Vuori Kristiina: Viipurin valtiatar 
Waris Helena: Nuorgamin vettä
Weaver Tim: Uhri
Wetzel Maike: Tyttö joka löytyi