Heine Bakkeid: Meren aaveet

 

Me tanssimme. Toisiimme kietoutuneina ahtaassa keittokomerossa, jääkaapin hurinan säestyksellä. Ilman musiikkia, ilman valoja, vain sateen ropina ja sirpaleinen taivas yläpuolellamme. En huomaa enää posken korvennusta. En näe muuta kuin hänen huulensa, jotka värisevät unettavan keinuntamme tahdissa.

 

Heine Bakkeid on kotoisin Pohjois-Norjasta. Meren aaveet teoksessa entinen poliisi Thorkild Aske pääsi vapaaksi vankilasta. Askea vaivasi syyllisyys ja mielenterveysongelmat. Hän otti kuitenkin vastaan tehtävän, jossa hänen piti etsiä kadonnutta nuorta miestä Pohjois-Norjan myrskyisiltä perukoilta. Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa.  

 

Hänen vallattomat viljanruskeat hiuksensa ovat menettäneet värinsä ja kiiltonsa. Eksoottisten kasviuutteiden, mausteiden ja vaniljan tuoksu on kadonnut, vaihtunut desinfiointiaineen ja kylmän maan löyhkään.

 

Nuori Rasmus Moritzen oli saanut pienellä saarella sijaitsevan vanhan majakan lahjaksi vanhemmiltaan. Hän asui saarella ja korjasi rakennusta. Aikomus oli perustaa elämyshotelli turisteille. Rasmus oli innokas sukeltaja ja sukeltaessa hän törmäsi…

 

Pieneen kyläyhteisöön oli pesiytynyt rikoksia, joista haarautui uusia rikoksia. Askelta ei kestänyt kauan, kun hän törmäsi samoihin rikoksiin. Tosin hänen ajatusmaailmaansa sumensivat lääkesekoilut. Pää oli saatava turraksi, jotta muistot eivät olisi koskettaneet liikaa. Niinpä rikollinen sai toimia omin päin ja tehdä Askesta syntipukin, mutta mihin…

 

Hoipumme vuodesohvalle, levitän peiton harteilleni kuin viitan ja kiipeän sohvalle hänen viereensä. Kun hänen kylmä ruumiinsa koskettaa omaani, värähdän.

Ilosta.

 

Heine Bakkeidin teoksen Meren aaveet miljöö oli kylmä ja myrskyisä Pohjois-Norja. Ajallisesti rikokset ratkesivat nopeasti, sillä kirja alkoi keskiviikkona ja päättyi seuraavan viikon torstaina. Rikokset selvisivät lopulta syvällä meren uumenissa, jonne Aske sukelsi tutkiakseen erästä hylkyä. Kirjan nimi kuvaa erittäin hyvin tarinaa, jossa jännityksen sivumausteena oli ripaus fantasiaa ja ripaus vaniljaa.

 

Sarjassa on ilmestynyt jo toinenkin kirja, Paratiisin kutsu, joka tietysti on ihan pakko lukea jo sen vuoksi, että kirja sijoittuu Pohjois-Norjaan. Ja ehkäpä Aske olisi jo päässyt eroon Frein vaniljaisesta vaikutuspiiristä.

 

Heine Bakkeid, Meren aaveet

suom. Jonna Joskitt-Pöyry

Into 2019

s. 335

Jeg skal savne deg i morgen 2016

Rikoskirja

Helmet-lukuhaaste 2021

1. Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa, Kiba Lumberg: Hullun taiteilijan päiväkirja

2. Kirjan on kirjoittanut opettaja, Torey Hayden: Aavetyttö

3. Historiallinen romaani, Vappu Kannas: Rosa Clay

4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan, Lucy Fricke: Tyttäret

5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan, Erin Kelly: Myrkkypuu

6. Kirja kertoo rakkaudesta, Anne Swärd: Jackie

7. Kirjassa on kaveriporukka, Anja Portin: Radio Popov

8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa, Richard Powers: Ikipuut

9. Kirjailijan etunimi ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella, Sofie Sarenbrant: Häpeänurkka

10. Kirjan nimessä on numero, Diane Setterfield: Kolmastoista kertomus

11. Kirja kertoo köyhyydestä, Hanna Hauru: Viimeinen vuosi

12. Kirjassa ollaan metsässä, Karin Smirnoff: Lähdin veljen luo

13. Kirja liittyy teatteriin, oopperaan tai balettiin, Moa Romanova: Paniikkiprinsessa

14. Kirja on osa kirjasarjaa, Karin Slaughter: Vaikeneva vaimo

15. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi, Linda Boström Knausgård: Lokakuun lapsi

16. Kirjassa eletään ilman sähköä, Karin Brunk Holmqvist: Pieni potenssipuoti

17. Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi, Gustav Björstrand: Maria Åkerblom

18. Kirja kertoo sateenkaariperheestä, Tittamari Marttinen: Ikioma perheeni

19. Kirjassa leikitään, Mattias Edvardsson: Hyvät naapurit

20. Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen, Johanna Valkama: Katariinanpyörä

21. Kirja liittyy johonkin vuodenaikaan, M.J. McGrath: Lumipoika

22. Kirjassa ajetaan polkupyörällä, Anja Portin: Radio Popov

23. Kirja, jota luet ulkona, Elizabeth Strout: Olive, taas

24. Kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki, Patrik Borg: Tunne nälkä!

25. Kirjan on kirjoittanut kaksi kirjailijaa, Marko Tikka ja Seija-Leena Nevala: Kielletyt leikit

26. Elämäkerta henkilöstä, joka on elossa, Vanessa Springora: Suostumus

27. Kirjan päähenkilö on eläin, Reetta Niemelä: Älä vihaa minua

28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä, Paula Ritanen-Närhi: Nykyaikainen kaupunkipuutarha

29. Kirjan henkilön elämä muuttuu, Anja Kauranen: Sonja O kävi täällä

30. Kirja on julkaistu kirjoittajan kuoleman jälkeen, Paul Heyse: Unohtumattomia sanoja

31. Jännityskirja tai dekkari, Elly Griffiths: Maan alla

32. Kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa, Andreas Schlieper ja Heike Reinecke: Kuuluisat kissat ja heidän ihmisensä

33. Kirjassa opetetaan jokin taito, Inga Magga: Varjonyrkkeilijä

34. Kirjassa tarkkaillaan luontoa, Riikka Karppinen: Sodankylän Jeanne d´Arc

35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut, Lisa Wingate: Ennen kuin olimme sinun

36. Kirjassa liikutaan ajassa, Alex Schulman: Eloonjääneet

37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa, Jojo Moyes: Tähtien antaja

38. Kirja on käännetty hyvin, Alice Sebold: Oma taivas

39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia, Benedict Wells: Yksinäisyyden jälkeen

40. Kirjassa kerrotaan eläinten oikeuksista, Niillas Holmberg: Halla Helle

41. Kirjassa matkustetaan junalla, Colson Whitehead: Maanalainen rautatie

42. Satukirja, Hannele Lampela: Prinsessa Pikkiriikin talvi

43. Kirjassa ei kerrota sen päähenkilön nimeä, Vivian Gornick: Toisissamme kiinni

44. Kirjassa on reseptejä, Elif Shafak: 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa

45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija, Koko Hubara: Bechi

46. Kirjassa syödään herkkuja, Oyinkan Braithwaite: Sisareni, sarjamurhaaja

47. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta, Venla Hiidensalo, Suruttomat

48. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta, Inka-Maria Laitila ja Tarja Strandén: Tukaattityttö

49. Kirja on julkaistu vuonna 2021, Joonatan Tola: Punainen planeetta

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä, Higasino Keigo: Uskollinen naapuri

Oyinkan Braithwaite: Sisareni, sarjamurhaaja

 

Ayoola kutsuu minut luokseen näillä sanoilla: Korede, olen tappanut sen.

Olin toivonut, etten koskaan enää kuulisi noita sanoja.

 

Nigerialaisen Oyinkan Braithwaiten esikoiskirja Sisareni, sarjamurhaaja kiinnosti minua kovasti heti ilmestymisestään lähtien. Kirjan nimi ja kansikuva olivat hieman ristiriitaisia keskenään, mutta sille löytyi kirjasta erittäin hyvä selitys, sillä Koreden sisko oli erittäin kaunis ja lumoava nuori nainen. Ja sen hän tiesi sen itsekin. Kun Ayoola astui huoneeseen, jokainen kääntyi katsomaan häntä ja jokainen mies halusi hänet itselleen. Näin kävi myös miehelle, johon kirjan kertoja, Korede, oli rakastunut. Ayoola vaihtoi seurustelukumppaneitaan tiuhaan tahtiin, ja Korede sai siivota jäljet.

 

Tila, jossa olemme, on selvästi vastikään remontoitu. Se näyttää käyttämättömältä, varsinkin nyt, kun olen siivonnut sitä melkein kolme tuntia. Vaikeinta oli putsata pois suihkun ja tiivisteen väliin imeytynyt veri. Se kohta unohtuu niin helposti.

 

Jokainen järkevä ihminen ilmoittaisi väkivaltaisesta kuolemantuottamuksesta poliisille. Korede oli kyllä erittäin järkevä, mutta hänellä ja hänen pikkusiskollaan oli yhteinen menneisyys ja salaisuus. Tuo salaisuus sitoi heidät lujemmin yhteen kuin pelkkä verisukulaisuus. Niinpä Korede lähti joka kerta Ayoolan avuksi, kun hän listi miesystäviään, vahingossa tai tahallaan. Siivoamaan jäljet. Hävittämään ruumiit.

 

Yritän olla kirkumatta. Ayoola muistuttaa päivä päivältä enemmän isäämme. Hän teki pahoja tekoja ja esiintyi heti perään kuin mikäkin mallikansalainen. Ikään kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Onko se heillä verisssä? Mutta hänen verensä on minun vertani ja minun vereni on Ayoolan verta.

 

Oyinkan Braithwaiten Sisareni, sarjamurhaaja on nuorekkaan raikas rikoskirja, jota pinnan alla leikittelevä musta huumori kannattelee. Sen lisäksi siinä vilahtaa afrikkalaista kulttuuria sekä työ- ja perhe-elämää. Kirjailija on elänyt suurimman osan elämästään Briteissä, joten kirjasta huokuu keveys, huolettomuus ja nokkeluus, joka on tyypillistä brittiläiselle viihdekirjalle. Suosittelen, kun kaipaat kevyttä ja huumoripitoista rikoskirjaa.

 

Oyinkan Braithwaite, Sisareni, sarjamurhaaja

suom. Kaisa Kattelus

Wsoy 2020

s. 233

My Sister, the Serial Killer 2018

Rikoskirja

Kirjahyllyn aarteet 2 - lukuhaasteen koontipostaus

 

Kirjahyllyn aarteet 2 – lukuhaaste päättyy tänään. Haaste kesti vuoden. Oikeastaan haaste lukea oman kirjahyllyn kirjoja on kestänyt jo kaksi vuotta, sillä aloitin ensimmäisen haasteen jo vuoden 2019 loppiaisena. Tällä kertaa haaste lukea omia kirjoja vauhdittui koronapandemian vuoksi, sillä kirjastot menivät kiinni maaliskuussa. Luen siis etupäässä kirjaston kirjoja, mutta kirjoja on tullut kerättyä myös kotiin. Viime vuonna luin 50 omaa kirjaa. Nyt en pistänyt tavoitetta, mutta luin kaiken kaikkiaan 48 kirjaa kirjahyllyjen pimennoista. Kirjahyllyn ulkonäköönkin on tullut vaihtelua, kun osa kirjoista on poistunut ja osa taas päässyt esille.

 

Mia Kankimäen kirja Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin riemastutti kovasti, Anja Kaurasen (Snellman) esikoisteos Sonja O valikoitui klassikkohaasteeseen ja edelleen olen ihastuksissa tuosta punatukkaisesta rämäpäästä. Delia Owensin Suon villi laulu ja Stroutin Olive Kitteridge kuuluivat niihin harvoihin kirjoihin, jotka ostin ja suorastaan hurmaannuin. Niin monta taiturimaisesti kirjoitettua tarinaa.

 

Luen mielelläni, miten sinun lukuhaasteesi on sujunut. Laita viestiä ja linkkiä kommenttiosioon.

 

Kiitokset mukana olleille blogikavereille. 

 

Airth Rennie: Pimeyden virta

Baylac Marie-Héléne: Agatha Christie - Arvoituksellinen elämä
Burns Tom (koonnut): Parhaat ystävät - Ajatuksia ystävyydestä
Canth Minna: Työmiehen vaimo
Carrell Jennifer Lee: Shakespearen salaisuus

Constantine Liv: Toinen rouva Parrish
Dalton Trent: Poika nielaisee maailmankaikkeuden

Disney: Frozen – Revontulten lumoa
Dostojevski F. M.: Vanhan ruhtinaan rakkaus 
Ericson Pernilla: Älä käännä selkääsi 
Eugenides Jeffrey: Virgin Suicides- Kauniina kuolleet
Frantz Eva: Sininen huvila
Gads Tomas: Luopiot 

Haahtela Joel: Katoamispiste 
Hai Magdalena: Susikuningatar

Haig Matt: Keskiyön kirjasto
Hamid Mohsin: Exit West 

Hayden Torey: Aavetyttö

Hogan Ruth: Kadonneiden tavaroiden vartija

Jansson Anna: Katoavat jäljet

Jungstedt Mari: Pimeys keskellämme

Kankimäki Mia: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Kauranen Anja: Sonja O

Kilpi Marko: Kuolemanenkeli (Undertaker) 

Kyung-sook Shin: Hovitanssija

Lawrence D. H.: Lady Chatterleyn rakastaja 
Lemaitre Pierre: Verihäät

Mero Niina: Englantilainen romanssi
Oksanen Sofi: Stalinin lehmät
Owens Delia: Suon villi laulu
Paadar-Leivo Rauna: Vieras talvi
Paasilinna Arto: Rietas rukousmylly

Paris B. A.: Suljettujen ovien takana 

Penny Louise: Kylmän kosketus

Runeberg J. L.: Vänrikki Stoolin tarinat

Sebold Alice: Oma taivas
Sinkkonen Lassi: Solveigin laulu
Sten Camilla: Kadonnut kylä
Strout Elizabeth: Olive Kitteridge
Tikkanen Tiina Katriina: Toinen silmä kiinni

Troll: Mestarietsivä Peppunen - Rouva Purppuran tapaus

Troll: Mestarietsivä Peppunen - Kuuttoman yön jättiläinen

Tuuri Antti: Pitelemättömät
Tynni Aale: Satuaapinen
Utrio Kaari: Vendela  

Ware Ruth: Rouva Westaway on kuollut
Wassmo Herbjørg: Dinan kirja

Hyvä tarina on kuin kaipaus jostakin,

hento värinä kirjainten leijuessa

kaukaisuuteen

jättäen lukijan suuren ihmetyksen

valtaan.

 

Mukana haasteessa:

Anneli/ Kirjojen kuisketta

Sara/ Villa Emilia 

Kirjarikas elämäni 

Jokke/ Jokken runonurkka ja Jokken kirjanurkka

Paula/ Kirjanpauloissa 

Niina/ Yöpöydän kirjat

MarikaOksa/ Oksanhyllyltä 

Kirjahilla 

Kaisa/ Kirjahyllyssä 

Reta/ Todella vaiheessa 

Laura/ Kirjaimia 

 

Alice Sebold: Oma taivas

 

Kun olin pieni, isä nosti minut monesti syliinsä ja otti lumisadepallon pöydältä. Hän käänsi sen ylösalaisin, antoi kaiken lumen kerääntyä kasaksi ja käänsi sitten pallon nopeasti oikeinpäin. Katselimme yhdessä, kuinka lumi leijui pingviinin ympärille. Pingviini on siellä yksin, ajattelin, ja minua huolestutti sen vuoksi. Kun kerroin isälle, hän sanoi:” Ei mitään hätää, Susie, se viihtyy hyvin. Se on virheettömän maailman vanki.”

 

Vuosi 2021 on alkanut omien lempikirjojeni postauksella. Yhdysvaltalaisen Alice Seboldin esikoisteos Oma taivas on kirja, jonka olen lukenut monta kertaa, ja aina olen viihtynyt yhtä hyvin kirjan seurassa. Kirjan päähenkilö on 14-vuotias Susie Salmon, joka murhataan. Susie jää seuraamaan maan päällä tapahtuvaa elämää, varsinkin heitä, jotka ovat hänelle olleet kaikkein läheisimmät. Susie yrittää myös viestittää omia viestejään läheisilleen.

 

Mutta kun poliisit näyttivät todistepussia, jossa oli myssyni, äidissä särkyi jotakin. Ohut lyijykristalliseinämä, joka oli suojannut hänen sydäntään – jotenkin turruttanut hänet epäuskoiseksi – hajosi sirpaleiksi.

 

Vaikka kirjassa oli tapahtunut ikävä murha, Susien näkökulma tapahtumiin oli ihmeellisen valoisa. Hän ei surrut tapahtumaa. Hän kaipasi vain poikaystäväänsä ja kaikkea kivaa, mitä olisi tehnyt hänen kanssaan. Kieltämättä poliisien tutkimukset vaikuttivat aika hatarilta. Lähiseudun ihmiset ja poliisit olivat ymmällään siitä, että heidän rauhallisella asuinseudullaan oli tapahtunut kyseinen rikos. Rikoksesta epäiltiin jopa Susien poikakaveria, mutta hän oli ollut silloin todistetusti kaukana. Oikea rikollinen osasi vanhasta tottumuksesta esittää kunnollista ja rehellistä kansalaista, mikä ei kuitenkaan pettänyt Susien isää, joka tiesi heti, kuka surmasi Susien.

 

Silmäni: Lynn-mummin laittama meikki auttoi, mutta ei ratkaissut sitä ongelmaa, että hyvin usein kaikki näkivät Lindseyn silmissä minun silmäni. Kun silmät näyttäytyivät – vilahdukselta puuterirasian peilissä, jonka naapuripulpetin tyttö otti esiin, tai yllättäen kuvajaisena kaupan näyteikkunassa – Lindsey käänsi katseensa pois.

 

”Silmät ovat sielun peili” kuuluu vanha sanonta. Susien pikkusisko oli täsmälleen saman näköinen kuin Susie. Sellainen voi olla taakka, mutta Lindsey löysi keinot kantaa taakkansa. Hän oli muutenkin perheen vahvin henkilö, joka kannatteli surun murtamaa perhettä, mutta ei hänkään pystynyt pitämään perhettä koossa. Suru voi yhdistää ja se voi erottaa. Joskus suru on niin vaikea kestää, että ei pysty asumaan samassa talossa, eikä olemaan läheisten lähellä, vaan haluaa muuttaa kauas pois, vaeltaa maailmalla, tutustua tuntemattomiin, unohtaa…

 

Oma taivas on uskomattoman hieno teos. Kirjailija koki itse 18-vuotiaana raa´an seksuaalirikoksen, josta hän kirjoitti muistelmateoksen Lucky. Nimi tuli siitä, koska aiemmin samasta paikasta oli löydetty tapettu tyttö, joka oli kokenut saman. Kirjailija koki itsensä onnekkaaksi, koska jäi henkiin. Aihepiiri on ollut vaikea ja traumaattinen ja vaatinut pitkäaikaista terapiaa. Rikollisten hetken himon seuraukset voivat olla katastrofaalisen laajat ja ne voivat ulottuvat kohdetta paljon laajemmalle, ja se hetki traumatisoi aina kymmenien vuosien päähän.

Tämä kirja koskettaa syvälle sydämeen ja tunteisiin. Kirjaa voisi kuvata sydänten kirjaksi.

 

Pitkää ja onnellista elämää teille kaikille.

 

Alice Sebold, Oma taivas *****

suom. Pirkko Biström *****

Wsoy 2003

s. 390

The Lovely Bones 2002

Rennie Airth: Pimeyden virta

 

Hienoin kesä sodan jälkeen!

Sitä lehdet olivat toitottaneet jo monta viikkoa, kun aurinkoiset kesäpäivät olivat seuranneet toisiaan eikä helleaallolle ollut näkynyt loppua.

 

Etelä-Afrikassa syntyneen Rennie Airthin esikoisrikosromaanissa Pimeyden virta elettiin aurinkoista elokuuta ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1921. Tapahtumapaikkana oli maalaiskartano Highfieldissä Englannissa. Paikalle oli kutsuttu Scotland Yard, sillä kyseessä oli oikeaa teurastusta muistuttava joukkomurha. Rikosta alkoi ratkaista sodassa mielensä vaurioittanut komisario John Madden alaistensa kanssa.

 

Kirja alkaa siis pysäyttävästi, johon koukutuin välittömästi. Tarinan rakenne on niin koukuttava, että olen lukenut sen ainakin kolme kertaa. Muistin aiemmilta lukukerroilta tietysti murhaajan, joka tuli esille aika pian. Kirja keskittyi rikollisen kiinniottoon, ja rikollisellahan oli vaikka kuinka paljon aikaa tehdä kaikenlaisia ikäviä juttuja. Kirjassa ratkaistaan rikoksia, mutta siinä seurattiin myös koko tarinan ajan heräävää rakkaustarinaa.

 

”Minulla ei ole harmainta aavistusta mistä tässä oikeastaan on kysymys”, hän myönsi. ”Mutta yksi on varma – meidän on mietittävä kaikki uudestaan. Alusta alkaen.”

 

Kirjan rikkaus on historiallisissa ajankuvauksissa. Sota-aika oli kirjassa vahvasti läsnä. Tarinassa muisteltiin sotaa eri tavoin. Jopa rikollisen jäljille päästiin kirjattujen sotarikosten perusteella. Tuloksia tuli tietysti hitaasti, sillä 20-luvulla ei ollut tietokoneita, vaan kaikki piti ihmissilmin tutkia eri raporteista ja kansioista. Poliiseilla ei ollut myöskään käytettävissä autoja, toisinaan niitä saatiin kuitenkin lainaan avuliailta omistajilta.

 

Pimeyden virta sai ranskalaisen Le Grand Prix de Littérature Policiére-palkinnon ja oli loppusuoralla, kun jaettiin Britannian ja Yhdysvaltain merkittäviä rikoskirjallisuuspalkintoja. Kirjailija oli suunnitellut trilogiaa, mutta Pimeyden virran jälkeen sarjassa on ilmestynyt ainakin neljä kirjaa, joita ei ole suomennettu, mikä harmittaa ainakin minua. Pimeyden virta hipoo mielestäni lähes täydellistä rikosromaania, jossa psykologinen pohjavire ja kiinnostavat henkilökuvaukset sekoittuivat pakonomaiseksi muodostuvan rikoskierteen taustavoimiksi. Scotland Yard teki kaikkensa, mutta oliko se riittävää?

 

Rennie Airth, Pimeyden virta *****

suom. Jaakko Kankaanpää

Blue Moon 2002

s. 413

River of Darkness 1999

Rikosromaani

Torey Hayden: Aavetyttö

 

Rakastin vaistomaisesti tällaisia äänekkäitä, ärhäköitä ja katujen koulimia lapsia, jotka eivät antaneet periksi vaikka mikä olisi, ja heti kun näin hänen mustan kuontalonsa, joka seisoi pystyssä kuin ei olisi koskaan kampaa nähnytkään, ja näin miten mahtailevin kukonaskelin hän tepasteli, tiesin että tässä oli taas sellainen tapaus.

 

Torey Hayden antaa kirjassaan Aavetyttö äänen neljälle oppilaalle, joiden erityisopettajaksi hänet palkattiin kesken lukuvuoden. Yksi heistä oli nimeltään Jadie ja hän ei puhunut. Hayden oli tehnyt tutkimustyötä juuri puhumattomista lapsista. Lapsista, jotka osaavat puhua, mutta jotka eivät psykologisista syistä pysty siihen. Luokalla oli myös Jeremiah, jota yllä oleva lainaus koskee. Jeremiahilla oli keskittymis- ja tarkkaavaisuushäiriö. Philip oli lievästi kehitysvammainen ja Reuben autisti.

 

Ensimmäinen aamupäivä oli yhtä helvettiä.

 

Tykkään Haydenin tyylistä kertoa asiat siten kuin ne hänestä ovat tuntuneet. Jos juoksee ja etsii aamupäivän yhtä lasta ympäri koulua, ei voi tuntua onnistuneensa opetustyössä. Aika moni opettaja Suomessakin joutuu yllättäviin tilanteisiin, kun lapsi tai lapset eivät palaa luokkaan välitunneilta tai poistuvat yllättäen luokasta. Tai uhkailee lähtevänsä kotiin. Yleensä vanhemmat eivät edes halua kuulla tällaisesta käytöksestä, jos kotona kaikki sujuu suhteellisen hyvin ja rauhallisesti. Yleensä isommat ryhmät aktivoivat käytöshäiriöitä paljon suuremmiksi. Kirjan sivuilta voi seurata miten Hayden onnistuu näiden neljän lapsen opetus-ja kasvatustyössä.

 

”Auta minua”, hän sanoi melkein huokaillen. ”Auta minua, auta minua, auta minua, auta minua, auta minua…”

 

Aavetyttö kertoo Jadien tarinan ja sen miksi hän ei puhunut. Hitaasti Hayden sai yhteyden tähän omituisesti käyttäytyvään tyttöön, josta ei lähtenyt minkäänlaista ääntä. Tyttö oli käpertynyt suojelemaan itseään pitäen käsiään edessään, selkä kumartuneena ja pää alaspäin kiertyneenä. Vanhempiensa mielestä hän puhui kotona, mutta oli syntynyt sellaisena kuin oli. Hayden näki erilaisen tytön ja selvitti tämän painajaismaiset salaisuudet, jotka häntä piinasivat.

 

Torey Haydenin omaelämäkerrallisista kirjoista löytyy runsaasti lapsiin kohdistunutta pahuutta, mikä on tapahtunut oikeassa elämässä. Nuo tapahtumat vaikuttavat aina lapsen mieleen ja käytökseen aiheuttaen häiriöitä. Hayden pystyi omalta osaltaan auttamaan Jadieta ja hänen sisaruksiaan, mutta apuun tarvittiin myös useita muita tahoja.

 

Torey Haydenin Aavetyttö koskettaa ja saa kunnioittamaan erityislasten parissa työtä tekevien opettajien taitoa luovia arkisten paineiden puristuksessa.

 

Torey Hayden, Aavetyttö

suom. Seppo Raudaskoski

Otava 2007

s. 301

Ghost Girl 1991

 

Torey Hayden: Tiikerin lapsi 

Torey Hayden: Satutettu lapsi