Daniel Kalejaiye: Konstaapeli Gorilla

 

Kello löi seitsemän, ja konstaapeli Gorillan banaaniherätyskello kilahti soimaan.

Daniel Kalejaiyen lastenkirja Konstaapeli Gorilla ja kadonnut keksipurkki aloittaa poliisin ammatista kertovan lastenkirjasarjan. Kirjailija itse on ammatiltaan poliisi, ja hän on tullut tutuksi somemaailmasta, jossa kertoo ammatistaan. Konstaapeli Gorilla selvittää kirjassa kadonneen keksipurkin arvoitusta. Kirjan teemana on näpistäminen ja miksi se on väärin.

 

 

Kylläpä minä olen iloinen siitä, että moraaliasioista voidaan kertoa näin lapsille sopivalla tavalla. Kirjan henkilöhahmot ovat eläimiä, joten he sopivat hyvin lasten ajatusmaailmaan. Kirja herättää varmasti runsaasti keskusteluja lasten kanssa ja samalla tulee selvitettyä, että minkälaista työtä poliisi joutuu tekemään.

Lapset havainnoivat ympäristöään, ja ovat varsin pienestä jo tietoisia mitä mediasta ovat kuulleet rikoksista. Heillä on tarve puhua kuulemistaan asioista. Heillä on tarve tietää, että rikoksilla on seuraamuksia. Kirjan niin sanotut rikolliset löytyivät ja he joutuivat vastuuseen teoistaan. Rikollisista teoista on aina oma vastuu. 

Daniel Kalejaiyen Konstaapeli Gorilla ja kadonnut keksipurkki nostaa esille rikosongelman ja sen ratkaisun.

 

Daniel Kalejaiyen, Konstaapeli Gorilla ja kadonnut keksipurkki *****

Kuvitus Anni Nykänen *****

Otava 2024

s. 45

Lastenkirja

Konstaapeli Gorilla-sarjan 1. osa

Shankari Chandran: Teehetkiä Kanelilehdossa

 

Sydneyssä Westgroven hiljaisessa esikaupunkiympäristössä jasmiini kasvaa kurinalaisesti, mutta köynnöksen trooppiset esi-isät olivat vallattomampia, ja monien tämän talon asukkaiden kodikseen tuntemissa Sri Lankan kylissä ne rehottivat valtoimenaan.

Australialaisen kirjailijan  Shankari Chandran Teehetkiä Kanelilehdossa kertoi rasismista ja mitä seurauksia siitä oli. Tapahtumapaikkana oli vanhainkoti nimeltään Kanelilehto. Vanhainkodin asukkaat olivat taustoiltaan monikulttuurisia, ja omistajat olivat kotoisin Sri Lankasta. He kaikki olivat australialaisia, mutta rasismi oli noussut ympäristössä. Vanhainkoti ja sen asukkaat nousivat eräästä ikävästä syystä kaikkien hampaisiin ja media revitteli uutisia.

Hän otti postipaketin kaftaaninsa kätköistä ja laski sen kirjoituspöydälleen. Paketissa oli kahdennentoista Clementine Kelly-romaanin vedokset, jotka kustantaja oli lähettänyt hänen vilkaistavakseen ennen kuin kirja lähtisi painoon.

Maya omisti Kanelilehdon. Hän oli muuttanut miehensä ja lastensa kanssa Sri Lankasta turvaan Australiaan jo 1980-luvun alussa, kun siellä oli sota. Mies oli joutunut sotilaiden kiduttamaksi, ja he kaikki olivat hengenvaarassa. Nykyisin Maya asusti vanhainkodissa, sillä hän oli jo iäkäs. Maya harrasti kirjoittamista joka päivä myös vanhainkodissa. Itse asiassa hän oli kuuluisa kirjailija, mutta ei omalla nimellään.

"Kuinka monta kertaa me ollaan se sanottu? Mene saatana takaisin sinne mistä olet tullut." 

Ruben oli vanhainkodilla töissä. Kun hän kävi opiskelemassa, niin yleensä hän sai kotimatkalla selkäänsä. Kipu ja väkivalta olivat tulleet tutuksi jo Sri Lankassa. Ruben ei halunnut väkivaltaa, vaan se oksetti ja inhotti häntä. Hän oli korkeasti koulutettu ja teki töitä. Se oli rasisteille liikaa. Hänen ihonvärinsä oli liikaa. Rasistit kuvittelivat, että Australia oli sopiva ainoastaan valkoihoisille ihmisille.

Mayan ja Rubenin lisäksi äänen kirjalle antoivat vanhainkodin lääkäri Nikki, hänen miehensä Gareth ja vanhainkodin nykyinen johtaja Anji.  Gareth oli paikallispoliitikko, ja hänen tuli tehdyksi asioita, joista kaikki tarinan ikävyydet saivat alkunsa. Ikävyydet, jotka eivät selviäisi vain anteeksi pyytämällä. Valkoisilla miespoliitikoilla on paljon valtaa. Rasismi on räjähdysherkkä aihepiiri ja se jakaa ihmiset meihin ja teihin ihonvärin mukaan. Valitettavasti.

Teehetkiä Kanelilehdossa kirjan kirjoittajalla Shankari Chandranilla on srilankalaiset sukujuuret. Kirjan sivuilla käydään Sri Lankan historiaa läpi romaanin keinon. Joku voi muistaa vielä Ceylonin, Sri Lankan aikaisemman nimen. Monet eri valloittajat ovat vallanneet Sri Lankan, ja siellä on ollut sisällissotia kautta aikojen. 

Sri Lankan historian lisänä kirjassa on australialainen elämänmeno vanhainkodilla ja Mayan perheessä. Kirjan kaunis nimi voi erehdyttää luulemaan kirjan sanomaa kevyeksi, mutta se ei ole sitä. Rasismi on kaiken pahan alku ja juuri. Siitä johtui apartheid, siitä johtui natsien valtaannousu, keskitysleirit ja muut ikävyydet. Valkoiset ovat aina ylenkatsoneet muun värisiä ihmisiä ja muita uskontoja. Historiat ja historiankirjat on kirjoitettu valkoihoisten silmin ja sitä historiaa on opetettu meille kouluissa totena. Alkuperäiskansat on ohitettu. Se tehtiin myös Australiassa.

Aika rakastaa ja aika kaivata eivät päättyneet koskaan. Elämän aika jatkui, mikäli hän valitsi niin.

Shankari Chandran, Teehetkiä Kanelilehdossa *****

Suom. Kirsi Nisula *****

Publiva 2024

s. 453

Sri Lanka 1970-80-luku

Australia

Rasismi

 

Kotimaiset dekkarit

 

Airaksinen Heidi: Vierge Moderne

Airaksinen Heidi: Maa jota ei ole 

Alasalmi Päivi: Alamaailman kuningatar 

Backman Elina: Kun kuningas kuolee

Backman Elina: Kun jäljet katoavat

Backman Elina: Ennen kuin tulee pimeää

Backman Elina: Kuinka kuolema kohdataan 

Fagerholm Monika: Lola ylösalaisin

Frantz Eva: Sininen huvila 

Frantz Eva: Suvisaari 

Frost Anne: Anna Mantken salaisuus

Gads Tomas: Luopiot 

Gads Tomas: Pirulainen 

Gads Tomas: Hymytyttö

Griffiths Kaarina: Meren syliin   

 

Hakkarainen Milka: Vieno Helzeniuksen täytyy kuolla

 

Hautala Marko: Torajyvät 

 

Heino Jyrki: Kellari
 

Heino Jyrki: Kello
 

Heino Jyrki: Kelmit
 

Heino Marja-Liisa: Astuit väärään autoon 

 

Hiekkapelto Kati: Kolibri
 

Hiekkapelto Kati: Suojattomat
 

Hiekkapelto Kati: Tumma  

 

Hiltunen Simo: Lampaan vaatteissa 

 

Holmström Johanna: Suden lapset

 

Holopainen Niina: Anita

 

Hurma Nina: Yönpunainen höyhen
 

Hurma Nina: Hatuntekijän kuolema

 

Hytönen Ville: Johannes-Andreas 
 

Hämäläinen Karo: Ilta on julma 

 

Härkönen Anna-Leena: Rikospaikka

 

Härkönen Rebekka: Prinsessamekko 

 

Härkönen Rebekka: Pihtiote
 

Ilves J. M. : Sorjonen - Nukkekoti 

 

Jaakola Marissa ja Ari Väntänen: Takaisin valoon 

 

Jokinen Seppo: Koskinen ja siimamies
 

Jokinen Seppo: Koskinen ja raadonsyöjä 

 

Kaukonen Martta: Terapiassa 

 

Keskitalo Joona: Saari, joka repesi 
 

Kilpi Marko: Elävien kirjoihin
 

Kilpi Marko: Kadotetut , 

 

Kilpi Marko: Kuolematon

 

Kilpi Marko: Kuolemanenkeli - Undertaker

 

Kilpi Marko: Kuolemanlaakso

 

Kotajärvi Sanna: Pimeän peto 

 

Kuusela Saija: Katse

 

Kuusela Saija: Vyöry

 

Kuusela Saija: Raja 

 

Laiho Tommi: Uhanalaiset
 

Laine Matti: Merkitty mies
 

Lander Leena: Tummien perhosten koti

 

Lappalainen Mirkka: Smittenin murha - Katoamistapaus 1600-luvulta 

 

Lehtolainen Leena: Rautakolmio 

 

Lehtolainen Leena: Joulupukin suudelma - Jännittäviä joulutarinoita 

 

Lindqvist Mari: Hiilellä piirretty talo

 

Luhtaniemi Pasi: Sokea piste 

 

Lähteenmäki Laura: Ikkunat yöhön 

 

Malmstedt Tuire: Lasitarha 

 

Malmstedt Tuire: Lumihauta 

 

Malmstedt Tuire: Lyijysydän

 

Malmstedt Tuire: Luusaari

 

Miettinen Kimmo: Sukuviha 

 

Mäki Reijo: Liian kaunis tyttö 

 

Nissinen Jari: Paha mieli 

 

Nuotio Eppu & Nuotio Anna: Tuplana kiitos

 

Nummi Markus: Karkkipäivä

 

Ojala Anu: Jääsilkkitie

 

Ojala Anu: Kuolinsoitto 

 

Ojala Anu: Taivasverkko

 

Ollikainen A. M.: Kontti 
 

Ollikainen Milla: Veripailakat 
 

Ollikainen Milla: Vesiraukka
 

Ollikainen Milla: Pirunkuru

 

Pakkanen Outi: Toinen kerros
 

Pakkanen Outi: Rakastaja
 

Pakkanen Outi: Marius

 

Patrakka Anu: Arvoton

 

Patrakka Anu:  Kiusaaja 

 

Peura Nina: Kuolemankukkia 

 

Putkonen Liina: Jäätynyt tyttö
 

Putkonen Liina: Palanut poika  

 

Raevaara Tiina: Laukaisu 

 

Remes Matti: Tappolista

 

Remes Matti: Verenpunainen spiraali 

 

Remes Matti: Tappava tuliainen

 

Rämö Satu: Hildur 

 

Rämö Satu: Rósa & Björk 

 

Rämö Satu: Jakob 

 

Rämö Satu: Rakel

 

Rönnbacka Christian: Rakennus 31

 

Rönnbacka Christian: Henna Björk: Isku

 

Rönnbacka Christian: Henna Björk: Jahti 

 

Rönnbacka Christian: Henna Björk: Koodi  

 

Rönnbacka Christian: Henna Björk: Hydra

 

Sahlberg Asko: Irinan kuolemat 

 

Salmi Heta: Sininen kaunotar 

 

Sandberg Timo: Mustamäki
 

Sandberg Timo: Kärpäsvaara

 

Seeck Max: Uskollinen lukija

 

Seeck Max: Pahan verkko 

 

Seeck Max: Kauna 

 

Seeck Max: Loukko 

 

Seeck Max: Merkitty 

 

Simukka Salla: Punainen kuin veri
 

Simukka Salla: Valkea kuin lumi
 

Simukka Salla: Musta kuin eebenpuu

 

Suhonen Pete: Naiset kuin muuttolinnut  

 

Tammi: 24 yötä jouluun - Huippudekkaristien jännitystarinoita 

 

Tammi: Toiset 24 yötä jouluun 

 

Tuokko Kaisu: Yksin

 

Tuokko Kaisu: Kosto

 

Tuomainen Antti: Jäniskerroin 

 

Tuomainen Antti: Hirvikaava 

 

Tuomainen Antti: Majavateoria

 

Tuomainen Antti: Tapahtuu huomenna

 

Tuomainen Antti: Kaivos 

 

Tuominen Ilona: Huutoon vastaa kaiku vain 

 

Vares Vesa: Kuolema kasarmilla 

 

Waltari Mika: Komisario Palmun erehdys

 

    

    

Elly Griffiths: Taikatemppumurhat

 

Nyt ei saa antaa ylen, Edgar Stephens ajatteli. Sitä hän toivoo. Pitää pysyä rauhallisena ja ammattimaisena, vaikka mitä tulisi vastaan. Minähän se tässä poliisi olen.

Englantilaisen Elly Griffithsin dekkari Taikatemppumurhat aloitti Brightonin mysteerit-kirjasarjan. Taikatemppumurhien päähenkilöinä toimivat rikoskomisario Edgar Stephens ja hänen ystävänsä ja sodan aikainen palvelustoverinsa Max Mephisto. Tapahtumat sijoittuivat 1950-luvun Brightoniin, joka on kirjailijan kotikaupunki. Kirjailijan isoisä toimi music hall-koomikkona teatteripiireissä, ja kiersi perheineen joka viikko eri teattereissa ja saleissa esiintymässä.

Hän ajatteli laatikoita, joissa ruumiinosat olivat olleet: puisia, mustia, messinkisalvoilla lukittuja, tismalleen samankokoisia. Eikä hän enää nähnyt asuntonsa kelmeitä seiniä, vaan varietee-esityksen kävelylaiturin päässä - samettiverhot, rullattavan laatikon ja taikurin valkoiset kasvot, kun tämä sahasi naisen kolmeen osaan.

Pian Edgar ymmärsi, että kyseessä oleva uhri liittyi hänen sota-aikaiseen salaiseen toimintaansa. Mutta kuka oli rikosten tekijä? Mikä oli hänen motivaationsa?  Miksi hän teki taikatemppuihin liittyviä tekojaan?

Huone kieppui ympäri kuin tivolin surmanajohäkki, mutta tyttö pysyi paikoillaan sen keskellä, silmät kiinni ja kuolonkalpeana.

Elly Griffithsin luomalla murhaajalla oli selvät suunnitelmat, joita hän oli hionut tarkkavaistoisesti seuraamalla uhriensa elämää jo pitemmän aikaa. Edgarille tuli kiire, jotta vältyttäisiin useammalta uhrilta. Selvääkin selvempää oli, että myös Edgar ja Max olivat murhalistalla mukana.

Elly Griffithsin dekkari Taikatemppumurhat viihdytti Brightonin teatterimaailmassa.

 

Elly Griffiths, Taikatemppumurhat ****

Suom. Pauli Tapio

Tammi 2024

s. 302

Dekkari

Brightonin mysteerit-sarjan 1. osa

Cosy crime

1950

Arndís Pórarinsdóttir ja Hulda Sigrún Bjarnadóttir: Maailman lopun saari

 

Ajattelen isääni vankilassa.

Mahtaakohan hän tietää, että minut on siepattu? Ja entä äiti? Etsiikö hän minua?

Islantilaisten Arndís Pórarinsdóttirin ja Hulda Sigrún Bjarnadóttirin nuortenkirja Maailman lopun saari aloitti Wsoy:n uuden Palkittua lasten- ja nuortenkirjallisuutta maailmalta-sarjan. 

Kirjan päähenkilö oli nuori Björk, joka saapui saarelle vanhempiensa ja isoveljensä kanssa syksyn viimeisellä lautalla. Seuraava lautta lähtisi mantereelle vasta toukokuussa. Kirjan aloituskappale oli kirjaan jännitystä luova kappale myöhemmistä tapahtumista saarella.

Olimme päässeet mummin asunnon eteen. Oven vieressä luki harmaalla seinällä suurin mustiksi maalatuin kirjaimin TALONMIES.

Isä koputti napakasti oveen ja veti minut luokseen.

"Sisään", asunnosta mylväistiin. Isä veti syvään henkeä. Sitten hän avasi oven - ja työnsi minut edellään sisään.

Mummi ei ollut aiemmin nähnyt lapsenlapsiaan. Eikä hän ollut nähnyt poikaansakaan sen jälkeen, kun poika oli lähtenyt opiskelemaan mantereelle. Kaikille ei sopinut saarella asuminen. Mummi oli vahva persoona, joka hallitsi kaikkea. Pojan perheen saapuminen saarelle ei ollut mikään miellyttävä yllätys mummille. Eikä muillekaan saarelaisille. 

Korppi tarttui käteeni ja katsoi minua. "Björk", hän sanoi, "sinun ystävänäsi oleminen tulee olemaan tosi työlästä."

Mummi oli hankala luonteeltaan, mutta sitä oli myös hänen pojantyttärensä, jolla oli tapana sanoa suoraan mitä ajatteli, eikä kaunistella mitään. Siitä huolimatta Björk sai heti hyvän ystävän Korpista, ja tuo ystävyys vain lujittui talven aikana.

Maailman lopun saari oli ekosaari, jossa elettiin omavaraisesti. Myös käytettävä sähkö tuotettiin itse. Björk sai heti ensimmäisenä päivänä aloittaa käyttämänsä sähkön tuotannon polkemalla kuntopyörää, josta tuli sähköä.

Saman tien kun perhe saapui saarelle, siellä alkoi tapahtua kummallisia juttuja, joista syytettiin varsinkin Björkiä. Kuka oli syyllinen, sen voit itse ottaa selvää kirjan tarinasta, joka koukuttaa välittömästi mukaansa heti kirjan ensi lehdiltä.

Arndís Pórarinsdóttirin ja Hulda Sigrún Bjarnadóttirin nuortenkirja Maailman lopun saari vei omavaraiseen ekoyhteisöön, josta ei kommelluksia puuttunut.

Arndís Pórarinsdóttir ja Hulda Sigrún Bjarnadóttir, Maailman lopun saari *****

Suom. Marjakaisa Matthíasson *****

Wsoy 2024

s. 278

Blokkin á heimsenda 2020

Nuortenkirja

 

Anja Snellman: Kirjeitä sotapäällikölle

 

Tiesin, että minun on otettava sinuun yhteyttä, kun näin kuvasi lehdessä. Ja kun luin molemmat jylhät etunimesi: sotapäällikkö, valloittaja, ja etenkin kun luin ensimmäiset kommenttisi saamiisi syytteisiin. Ensimmäiset olankohautus-kommenttisi.

Anja Snellmanin teos Kirjeitä sotapäällikölle on omistettu psykoterapiakeskus Vastaamon asiakkaille ja työntekijöille. Kirjailija on laillistettu psykoterapeutti ja entinen Vastaamon työntekijä. Hän seurasi läheltä Vastaamoon tehdyn tietomurron vaikutuksia asiakkaisiin ja työntekijöihin. Vaikutukset olivat massiiviset. Myös kirjailija menetti työpaikkansa, hyvän työyhteisön ja pitkäaikaiset asiakkaansa tietomurron seurauksena, niin kuin tapahtui kaikille Vastaamon työntekijöille Helsingistä Rovaniemelle saakka. 

Koska tämän yrityksen johto on kieltäytynyt ottamasta vastuuta omista virheistään joudumme ikävä kyllä pyytämään Teitä maksamaan pitääksenne henkilötietonne turvassa.

Yllä oleva viesti oli kilahtanut kirjailijan asiakkaan sähköpostiin. Todellakaan henkilötiedot eivät ole turvassa hakkereiden huomassa. Kun he ovat saaneet maksunsa, he myyvät tiedot seuraavalle maksajalle. Tällä kertaa hakkereiden käsiin joutui asiakkaiden henkilökohtaisia potilastietoja, sekä asiakaskäyntejä terapeuttien luona, joista terapeutit kirjasivat tietoja Vastaamon rekisteriin. 

Monet terapeutit sanovat itkevänsä ensimmäiseksi aamulla, jotkut oksentavat joka päivä. Joillakuilla on meneillään kriisi puolison kanssa. Perheet voivat huonosti. Lemmikit vaistoavat myllerryksemme.

Kun asiakkaiden tuhannet tiedot ovat julkista riistaa hakkerin vuoksi, voi vain kuvitella, mitä se heille ja heidän terapeuteilleen aiheutti. Anja Snellman on kirjannut hyvin avoimesti tuntemuksiaan tuosta ajasta. Hän kirjoitti kirjeitä ns. sotapäällikölle. Hakkerin etunimet ovat peräisin tuhansien vuosien takaiselta sotapäälliköltä ja valloittajalta.

Vastaamo ei pystynyt toimimaan tietomurron aiheuttamien katastrofien seurauksena, vaan se hajosi. Sadat terapeutit jäivät ilman työtä. Kymmenet tuhannet asiakkaat jäivät ilman mielenterveysterapiaa. Toimiva terapiasuhde ei ole helppo löytää. Lisäksi pelko asiakastietojen leviämisestä, joissa kerrotaan syvimmätkin traumat mitä on elämän aikana tullut.

Syyte koostuu yli 30 000 törkeästä rikoksesta...

 

Anja Snellman, Kirjeitä sotapäällikölle

Wsoy 2024

s. 222

 

Anja Snellman: Kaikki minun isäni

Anja Snellman: Kaikkien toiveiden kylä

Anja Snellman:  Pääoma

Anja Snellman: Antautuminen

Anja Snellman: Lähestyminen

Anja Snellman:  Parvekejumalat

Anja Snellman: Paratiisin kartta

Anja Kauranen: Sonja O kävi täällä

Anja Kauranen: Syysprinssi 

 

 

Vesa Vares: Kuolema kasarmilla

 

Helmikuu

Talviaamu oli vain parin tunnin ikäinen ja säkkipimeä, kun sotilaspukuinen henkilö jätti autonsa tien varteen. Ampumaalueelle oli vielä noin kilometri, mutta pian olisi edessä vartioita, eikä siitä, mitä kyseinen henkilö aikoi, ollut hyvä jäädä kiinni. Paljastusten aika olisi myöhemmin. Silloin sitäkin näyttävämmin.

Vesa Vareksen dekkari Kuolema kasarmilla sijoittui Niinisalon kasarmille, kuten kansikuvan rakennuksesta näkyy. Niinisalossa sijaitsee tykistörykmentti, jonne uusi ryhmä alokkaita ilmoittautui palvelukseen. Ajattelin kirjan alussa, että olenkohan minä ihan oikeaa kohderyhmää tälle kirjalle, mutta ensimmäisen luvun ensimmäiseltä sivulta tiesin, että  olen oikeaa kohderyhmää, sillä kirjassa oli huumoria, niin että suupielet nousivat ylöspäin heti kirjan alussa ja pitkin matkaa, kun alokkaat yrittivät sopeutua varuskuntapalvelukseen.

Mitä pilipaliporukkaa tänne on taas lähetetty? Ylä-Viitala ärisi. 

Vares oli koonnut kasarmille aika kirjavaa porukkaa niin alokkaisiin kuin kantahenkilöstöönkin. Löytyipä heidän joukostaan jopa naisia. Nuoret alokkaat kävivät ahkerasti  sotkussa, jossa oli nuoria naisia töissä. Iskupuheet olivat sitten myös puheita. Ikävää simputustakin esiintyi kantahenkilöstöltä toiselle ja alokkaisiin, ja heidänkin välillä, tosin en tiedä kuuluuko niin tehdä oikeassa elämässä, vai kärjistyivätkö tilanteet tarinassa sen vuoksi, että saatiin jännitystä aikaiseksi.

Kaikki, niin aliupseerit kuin tykkimiehet katsoivat häntä suu auki hämmästyksestä. Mutta tottelivat.

Sen kanssa, joka osoittelee ladatulla konepistoolilla ja kantaa mukanaan useita käsikranaatteja, ei paljon väitellä.

Aikamoista menoa oli luvassa kirjan loppupuolella, mutta asiat selkenivät ja kasarmin henkilöstöä piinannut tekijä jäi lopulta kiinni. Jutun ratkaisijana toimi luutnantti Pertti Salmenkari ja taisipa hänen siskonsakin auttaa joissakin kiperissä tilanteissa. Ainakin yritti.

Vesa Vareksen dekkari Kuolema kasarmilla uppoutui armeijayhteisön mysteereihin.

Vesa Vares, Kuolema kasarmilla

CrimeTime 2022

352

Dekkari

 

Feelgood

 

Aapeli: Pikku Pietarin piha 

Ahrnstedt Simona: Skandaalinkäryä

Ahrnstedt Simona: Unelmia & yllätyksiä

Annola Johanna: Valkenee kaukainen ranta

Antell Ann-Christin: Puuvillatehtaan varjossa 

Antell Ann-Christin: Puuvillatehtaan joulutarinat

Barreau Nicolas: Pieni elokuvateatteri Pariisissa

Barreau Nicolas: Rakkausromaanin resepti

Bjergfeldt Annette: Palermontien taivaallinen laulu 

Bowen James: Katukatti Bob

Brockmole Jessica: Kirjeitä saarelta 

Brunk Holmqvist Karin: Pieni potenssipuoti

Bythell Shaun: Elämäni kirjakauppiaana 

Campion Jane ja Pullinger Kate: Piano 

Collins Karin: Säilyt sydämessäin

Collins Karin: Sun luonas kaipuuni on

Cook Lorna: Ystävät, rakastavaiset, viholliset 

Cowley Heller Miranda: Paperipalatsi 

Da Costa Mélissa: Kaikki taivaan sini 

Delacourt Grégoire: Onnen koukkuja

Emilsson Kristin: Joulu Julian tyyliin

Fenwick Liz: Joen erottamat

Ferrante Elena: Loistava ystäväni

Finne Jalmari: Kiljusen herrasväki

Fricke Lucy: Tyttäret 

Friman Laura: Tauko 

Hannah Kristin:  Alaskan taivaan alla 

Harmel Kristin: Katoavien tähtien metsä 

Hellberg Amanda: Krinoliinijoulu 

Higashino Keigo: Namiyan puodin ihmeet 

Hogan Ruth: Kadonneiden tavaroiden vartija

Honeyman Gail: Eleanorille kuuluu ihan hyvää

Hooper Emma: Etta ja Otto ja Russel ja James 

Hornby Nick: Olet tässä

Hotakainen Kari: Helmi

Ivey Eowyn: Lumilapsi

Jacobs Kate: Lankakaupan talvi

Jonasson Jonas: Satavuotias,joka karkasi ikkunasta ja katosi 

Jotuni Maria: Tohvelisankarin rouva

Jufresa Laia: Umami

Kajanto Maija: Taatelitalvi 

Kanto Anneli: Rottien pyhimys

Kauppinen Katri: Laakson linnut, Aavan laulut 

Kawaguchi Toshikazu: Ennen kuin kahvi jäähtyy 

Kay Adam: Kolme yövuoroa jouluun on 

Kevin Gabrielle: Tuulisen saaren kirjakauppias 

Kivijoki Tuuli: Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella 

Klune TJ: Talo taivaansinisellä merellä 

Kyung-sook Shin: Hovitanssija

Köngäs Heidi: Mirjami  

Lawrence D. H.: Lady Chatterleyn rakastaja 

Lester Natasha: Ranskalainen valokuvaaja

Lundberg Sofia: Punainen osoitekirja 

McFarlane Mhairi: Hei ethän unohda minua

McFarlane Mhairi: En minä vaan sinä 

Mero Niina: Englantilainen romanssi

Morton Kate: Kellontekijän tytär

Moyes Jojo: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä

Moyes Jojo: Kerro minulle jotain hyvää 

Moyes Jojo: Jos olisit tässä 

Moyes Jojo: Tähtien antaja

Moyes Jojo: Parillisia ja parittomia  

Moyes Jojo: Ne, jotka ymmärtävät kauneutta 

Mustonen Enni: Paimentyttö 

Mustonen Enni: Lapsenpiika

Mustonen Enni: Emännöitsijä

Mustonen Enni: Ruokarouva

Mustonen Enni: Ruokarouvan tytär

Mäki Merja: Ennen lintuja 

Mäki Merja: Itki toisenkin

Nieminen Veera: Avioliittosimulaattori

Nieminen Veera: Ei muisteta pahalla 

Nieminen Veera: Kottikärrykaruselli 

Nopola Sinikka: Onko teillä tämmöistä

Noronen Paula: Tarja Kulho - Räkkärimarketin kassa

Owens Delia: Suon villi laulu 

Perrin Valérie: Vettä kukille 

Polva Anni: Älähän änkee

Pook Lizzie: Helmenkalastajan tytär

Pölkki Anna: Kakkuja salaisesta puutarhasta

Reizin P.Z.: Onnen algoritmi 

Riley Lucinda: Keskiyön ruusu

Riley Lucinda: Seitsemän sisarta 

Ringland Holly: Alice Hartin kadonneet kukat

Roberts Nora: Valkokankaan varjot

Roberts Nora:  Avaimet onneen 

Saarikoski Sirpa: Kesä kasiysi 

Salmi Hyppe: Aaltoja ja asiattomuuksia 

Santos Care: Suklaan maku 

Sendker Jan-Phillip: Sydäntemme kaihoisa syke

Sendker Jan-Philipp: Sydämenlyönneissä ikuisuus   

Sendker Jan-Philipp: Sydämen ääntä ei voi unohtaa

Sendker Jan-Phillip: Kapinallinen ja varas

Skybäck Frida: Kirjakauppa Thamesin varrella

Skybäck Frida: Kirjahyllyn salaisuus 

Skybäck Frida: Lukupiiri maailman laidalla

Smith Jennifer E. : Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea

Supinen Miina: Orvokki Leukaluun urakirja 

Tervo Jari ja Kati: Ukko

Tervo Jari ja Kati: Ukko ja mökki  

Tóibín Colm:  Brooklyn

Tóibín Colm: Long Island 

Utrio Kaari: Rautalilja 

Vaahtera Veera: Sattumalta sinun

Valkama Johanna: Katariinanpyörä

Valkama Johanna: Kuningatarlaiva

Valkama Johanna: Tervahovi 

Valtonen Hilja: Vaimoke ja Hätävara

Vuori Kristiina: Kesytön liekki  

Vähäaho Anu: En voi sua unhoittaa poies 

Vähäaho Anu: Niin kauan kuin voit rakastaa 

Waller Robert James: Hiljaiset sillat 

Ashley Elston: Ratkaiseva valhe

 

Se alkaa pienistä asioista: toinen hammasharja lasissa lavuaarin vieressä, muutama vaatekappale piirongin pienimmässä laatikossa, puhelimen laturit sängyn molemmin puolin.

Yhdysvaltalaisen Ashley Elstonin Ratkaiseva valhe koukutti minut välittömästi kirjan henkilöhahmon valheelliseen maailmaan. Evie Porterin elämässä kaikki oli hyvin, sillä hän asui kivan miehen kanssa kivassa kodissa, eikä hänellä ollut rahahuolia, mutta oikeasti Evie Porteria ei ollut olemassakaan. Evie eli peite-elämää, sillä mitä hänet oli palkattu tutkimaan, sen voit lukea kirjasta.

Ei hyvä. Ei hyvä. Ei hyvä.

Hän ei ole kotoisin Edenistä, Pohjois-Carolinasta - minä olen.

Evien palkkaamalla henkilöllä ts. pomolla oli taka-ajatuksia. Hän oli varma, että Evie salasi asioita ja oli  tallentanut jotakin hänelle kuuluvaa, niin kuin olikin, sillä pomo tykkäsi pelata asioiden kanssa. Jos hän päätti uhrata jonkin työntekijänsä, hän teki sen. Mihinkään ei voinut luottaa. Sen oli myös Evie oppinut. Hän oli päättänyt selvittää, kuka oli organisaation takana. Siispä pomo lähetti hänen jäljilleen henkilön, joka esitti Evien aitoa henkilöllisyyttä. Miksihän?

Rakennan tiili tiileltä suojamuuria tunteilleni. Ryan Sumner on keikka. Sellainen, joka ei kestä. Hän on ihastunut Evie Porteriin, joka on mielikuvitukseni tuotetta.

Kuinkas siinä sitten kävikään. Uskon, että viihdyt kirjan parissa yhtä hyvin kuin minäkin. Tykkään kirjoista, joissa on yhdistelty rikoksia ja rakkautta ja nokkelia juonenkäänteitä. Evie alias L oli huippunokkela. Nyt sitten jännityksellä odottamaan kirjasta tehtyä elokuvaa.

Ashley Elstonin jännityskirja Ratkaiseva valhe koukutti valheiden, epäluulojen ja koukuttavien kohtausten maailmaan.

 

Ashley Elston, Ratkaiseva valhe ****

Suom. Salla Korpela

Publiva 2024

s. 361

Rikoksia ja rakkautta

ISÄNPÄIVÄRUNO

 

Meidän isi on johtaja,

se johtaa toisia.

Meidän isi syö lohta ja

ei pysty goisia.

Meidän isi on solmio

ja kovaa kaulassa.

Isien Bermudan kolmio

on rosiksen aulassa.

Meidän isi on talous

ja hikinen pallea.

Isiltä puuttuu jalous

äänestää nallea.

Ilpo Tiihonen, Unilelu 1992

Hyvää isänpäivää 💜

Markus Nummi: Käräjät

 

Onni on askeleen päässä.

Vuosisata on vaihtumassa ja onni on niin lähellä.

Tyttö odottaa penkillä seinänvierustalla muiden joukossa, pelimanni on jo tarttunut viuluunsa. On illan viimeisen tanssin aika.

Markus Nummen historiallinen romaani Käräjät alkoi upeasti ja päättyi yhtä tunnelmallisella tavalla. Koska kirjan nimi on ytimekkäästi Käräjät, on selvää, että kirjan  tarinassa käydään käräjiä ts. oikeudenkäyntejä, tutkitaan rikoksia ennen niitä ja kuulustellaan rikollisia ynnä muita henkilöitä. Kirjan syvin teema oli sikiönlähdetys eli abortti. Pohjanmaan Tervajoella oli vuonna 1938 tapahtunut erikoinen rikostapaus, jota tutkimaan pyydettiin Vaasasta lääninetsivä Juho Iivonen. Matkan varrella rikostutkimus muuttui sangen erikoiseksi tapahtumaksi ja laajeni laajenemistaan.

Vilja-täti todistaa tuona talviyönä niin kätilön kuin kunnanlääkärin saapumisen Salon perheen taloon. Mutta hän todistaa sitä ennen paljon muutakin.

Koulun opettajalla oli vanhempi sisko Vilja, jota pidettiin höpsähtäneenä ts. mielenvikaisena. Siitä huolimatta, tai juuri siksi, tervajokilaiset kävivät puhumassa Viljalle asioistaan. Vilja vastasi yleensä ihmisten huoliin Raamatun lauseilla. Vuoden 1938 tramaattisilla tapahtumilla oli seurauksensa myös Viljan omaan elämään. Vilja seurasi tapahtumia ja ihmisiä tarkkaavaisesti koulun toisen kerroksen ikkunastaan, josta näki laajasti eri taloihin, asemalle, kirkkoon ym. Vilja-täti ja lääninetsivä Juho Iivonen toimivat kirjassa kertojina.

Tytönitkut on itketty ja Vilja-täti katselee maailmaa sivusta.

Kamaristaan hän ei halua eikä aio lähteä mihinkään. Eikä olisi lähtenytkään, jos ei keväällä 1938 vanha ystävä Liina olisi joutunut pitämään juttutuokioita lääninetsivän kanssa. 

Käräjät on surullinen kertomus siitä, miten aiemmin lainsäädännössä ja yhteiskunnassa on suhtauduttu aborttiin. Menneinä aikoina oli joka kylässä ja kaupungissa henkilöitä, jotka tekivät salassa abortteja ihmisille, jotka tarvitsivat sitä. Markus Nummen tarinassa abortteja tehtiin mm. raiskatuille nuorille tytöille. Kirjassa oli yksi henkilö, joka raiskasi tyttöjä kymmeniä vuosia. Hän oli yksi kirjan rikollisista, lue kirjasta, saiko hän tuomion, vai lisää mainetta ja kunniaa. Käräjille päätyi lopulta yli 40 ihmistä.

Markus Nummen Käräjät teosta ovat innoittaneet vanhat kertomukset ja muistiinmerkinnät, sekä haastattelut ja aiemmat tekstit. Käräjät on kuitenkin kuvitteellinen teos kuvitteellisista ihmisistä. 

Markus Nummen Käräjät on historiallinen teos, joka koskettaa lukijoita syvästi aihepiirillään. 

 

Markus Nummi, Käräjät *****

Otava 2024

s. 571

Historiallinen romaani 

1938

Pohjanmaa

Antti Tuomainen: Kaivos

 

Kuin jokin lähestyisi.

Ei aivan askeleet, mutta jotakin, jokin.

Antti Tuomaisen Kaivos dekkari kertoi Pohjois-Suomessa sijaitsevassa nikkelikaivoksessa tehdystä ympäristörikoksesta, ja mihin rikoksiin oltiin valmiita, jotta se ei tulisi esille. Toimittaja Janne Vuori sai kuitenkin nimettömän vihjeen kyseisestä rikoksesta. Oliko tullut aika julkista ympäristörikokset vai annettaisiinko lumen peittää salaiset laittomuudet.

Kauhu ja katumus valtaavat hänen mielensä. Hän ei osaa selittää miten on tässä, mitä on juuri tapahtunut.

Hän kääntyy.

Hänen poikansa kasvot ovat pyöreät ja iloiset. Poika nostaa kätensä, haluaa syliin.

Toimittaja Janne Vuori kasvoi ilman isäänsä, mutta kirjan tarinassa Emil-isä oli palannut Suomeen, ja halusi tavata Jannen, ehkä jopa Jannen äidinkin. Isän poissaolovuosiin mahtui runsaasti salaisuuksia, joista ei voinut muuta kuin valehdella tai olla hiljaa. Pääasia oli, että hän halusi päästä takaisin Jannen elämään turvaamaan poikansa ja tämän perheen elämän.

Myönnän, että kun ensi kertaa kuulin Finn Minin Oy:n omistamaan Suomalahden nikkelikaivokseen liittyvistä epäilyistä, ajattelin skuuppia.

Kirjan tarinasta voit lukea, saiko Janne Vuori haluamansa skuupin, ja nostettiinko ympäristörikokset esille. Sellaiset rikokset pitää mielestäni nostaa esille ja niistä pitää rangaista niitä tekeviä ihmisiä. Valitettavasti Suomi sallii kaivosalan tehdä sellaisia toimia, mitä se ei salli muille toimijoille. Tälläkin hetkellä kaivauksia suoritetaan saamelaisalueilla, jotka on suojeltu. Mitkään suojelut eivät suojele Suomessa kaivostoiminnalta, sen voisi tehdä vain lait, jotka estäisivät niitä. Se on surullista, että kaivostoiminnalla on Suomessa sellainen valta. Semmoinen valta, että kaivostoiminnan lähellä olevat vesistöt ja luonto kuolevat.

Antti Tuomaisen Kaivos kaivautui syvälle nikkelikaivoksen ympäristörikoksiin. 

 

Antti Tuomainen, Kaivos

Like 2015

s. 326

Rikoskirja  

 

Jari ja Kati Tervo: Ukko ja mökki

 

Kirjoitan tätä pikkumökin päätykopperossa. Se on kirjailijankammioni. Näen päärakennuksen ikkunassa Ukon makaavan pitkin pituuttaan sohvan selkänojan päällä ja katselevan tänne. Minua odotetaan. Se tuntuu hyvältä.

Ihastuin valtavasti Jari ja Kati Tervon hurmaavaan muistelukirjaan, jonka nimi oli heidän koiransa mukaan Ukko. Nyt luin jatkokirjan, jonka nimi oli yhtä ytimekkäästi Ukko ja mökki. Jari, Kati ja Ukko viettivät useamman kuukauden kesämökillään. Vieraiksi tulivat välillä heidän poikansa Kalle ja tyttöystävä. Pihamaa, ranta ja mökkialue olivat rempan kohteina, joita tekivät oikeat remppamiehet. Jari osallistui maalaamiseen. Mökillä tehtiin töitä, kirjoitettiin ja vietettiin kesää.

Ukko toimitti tonttivahdin virkaa. Kun ajopeli ilmestyi pihamaalle, se ei jäänyt häneltä haukkumatta. Hän vietti ison osan päivästä makoillen ikkunan edessä sohvan selkänojalla. Se oli ollut lempipaikka jo kahtena edellisenä kesänä. Sinne hän hyppäsi, sieltä hän tähysti ja siellä hän nukuskeli välillä koiranuntaan. Vahtipaikalla oli suora yhteys Jarin työhuoneen ovelle pikkumökkiin.

Kirjassa tuli esille Katin hoitoprosessit kahdesta syövästä toipumisineen, mutta yllätys oli, että syöpä oli iskenyt kyntensä myös Jariin. Siitä voit lukea tarkemmin kirjan sivuilta. Millaista oli sairastua miehenä ja joutua hyvinvointiyhteiskunnan hoidokiksi? Tarkkasilmäinen kirjailija näki yllättäviä näkökulmia ja tutustui hyvinvointilaitoksen työntekijöihin kiinnostavalla tavalla.

Ukko opetti minua näkemään uudestaan, kuten olin pienenä poikana nähnyt, ennen kuin minut opetettiin näkemään väärin. 

Ai, että tätä kesäistä mökkikirjaa oli kiva lukea. Viihdyn itsekin mökillä, tosin sinne kulkeminen on aina todella työlästä, koska kuljemme sinne ensin autolla ja sitten veneellä, koska mökki sijaitsee saaressa.

Koirista on valtavasti iloa. Uskon, että Ukko tuo Kati ja Jarin päivään vaihtelua ja juttukaveria, ystävyyttä ja puheenaiheita. Meillä on nykyisin kaksi koiraa: 11v. Ozzy ja 2v. Mimmi. Olen kyllä sitä mieltä nykyisin, että koira tarvitsee koirakaverin. Toisinaan olemme poissa kotoa, joten koirilla on silloin seuraa toisistaan. Jari suunnitteli jo että hankkii toisen borderin kaveriksi Ukolle. Suosittelen sitä lämpimästi. Vielä kun he saavat viettää monta kuukautta vapaana mökillä, niin voi miten ihanaa koiraeloa se onkaan.

Ps. Toivottavasti sarja jatkuu 💘

 

Jari ja Kati Tervo, Ukko ja mökki *****

Kansi Elina Warsta

Otava 2024

s. 265

Muistelukirja

 

Jari ja Kati Tervo: Ukko

 

Meidän Mimmi

                                 
 

ISÄNPÄIVÄKIRJAT 2024

 

Isänpäivä tulee vauhdilla, joten nyt pitää kipin kapin jo miettiä, minkä kirjalahjan hankkii isälle. Tiedän omasta, jo edesmenneestä isästäni, että hän olisi halunnut lahjaksi tietokirjoja. Isäni harrasti politiikkaa, joten uskoisin, että hän olisi halunnut lukea elämäkerran jostakin innostavasta poliitikosta. Minulle hän aina sanoi, että äänestä aina naista, sillä naiset ovat viisaampia kuin miehet. Olen aina noudattanut isäni ohjetta.

Seuraavana seuraa muutama lahjakirjaehdotus:

 

 

Yllä olevassa kuvassa Mimmi esittelee Jari ja Kati Tervon hurmaavaa Ukko ja mökki teosta. Kirja on itsenäinen jatkokirja Ukko teokselle, jossa kerrottiin Ukon pentuelämästä. Jo kirjan nimi kertoo lyhyesti ja ytimekkäästi siitä, mistä pääaiheesta kirjassa kerrotaan.

Markus Nummen historiallinen teos Käräjät meni ajassa vuoteen 1938. Pohjanmaalla oli tapahtunut rikoksia, jotka lain mukaan piti ankarasti rangaistavan. Nykyisin sama asia hoidetaan apteekkituotteilla tai sairaalatoimenpiteillä. Kiinnostavaa oli lukea, miten tuolloin tehtiin etsivätyötä ja pidettiin käräjiä.

 

 

Max Seeckin dekkari Merkitty aloitti uuden dekkarisarjan kiinnostavalla tavalla. Kirjassa pelattiin mysteerishakkia.

 

 

Christian Rönnbackan Koodi on kolmas Henna Björk-sarjan dekkari. Tällä kertaa syvennyttiin mm. tietokoneisiin liittyviin rikoksiin. Hyvin ajankohtainen aihepiiri tänä aikana, kun jatkuvalla syötöllä rikolliset haittaavat esim. pankkien toimintaa.

 

 

Cilla ja Rolf Börjlindin dekkarissa Yön silmä on julmaa ihmiskauppaa. Sekin jo hyvin tuttua rikollista toimintaa jopa Suomessa. Kirja on sarjan 8. osa, mutta toimii hyvin itsenäisenä dekkarina.

 

 

Tommi Kinnusen teos Kaarna on varma valinta lukuelämykselle. Tommi Kinnusen Kaarna teoksen alkulehdellä lukee särjetyille. Kirja on siis omistettu ihmisille, jotka ovat särjettyjä. Voi kuinka paljon tämäkin päivä tuo lisää särjettyjä ihmisiä sodan runtelemissa maissa.

Meneillään olevista sodista huolimatta toivotan rauhaa ja lukuiloa isille, vaareille, miehille ja meille kaikille 💜