Unissaan Lale palasi merelle, sinne mistä kaikki oli alkanut, keskelle kauppalaiva Fortunen kanuunankuulien repimiä purjeita ja kahlehdittuja miehiä, joiden joukossa oli ollut myös hänen isänsä. Isä, jonka Lale oli nähnyt viimeisen kerran oleanterien tuoksuisessa Algerin yössä, vuosia sitten ollessaan vasta kymmenen vanha.
Kristiina Vuoren historiallinen romaani Kuningattaren lemmikki jatkoi irlantilaissyntyisen Caitlínin, eli Lalen tarinaa, siitä mihin ykkösosa Tulppaaneja kuninkaalle päättyi, eli vuoteen 1685. Hänet oli siepattu orjaksi kymmenvuotiaana laivamatkalta.
Lale matkasi ystävänsä Tellin kanssa Tukholmaan lähettilään matkassa Tulppaaneja kuninkaalle kirjassa. Sulttaani oli lähettänyt nuoret naiset kuninkaalle lahjaksi. Kuninkaalla ei ollut heille tehtävänä muuta kuin käännyttää kristinuskoon takaisin ja muuttaa heidän nimensä. Lalesta tuli jungfru Ulla ja Tellistä jungfru Elli. Lale päätyi kuningattaren läheiseksi seuralaiseksi ja Tellistä tuli pikkuprinsessan seuralainen.
Telli oli syöttänyt idean salakihlauksesta välskärille pikkuhiljaa päivien ja viikkojen saatossa, kun kuninkaallinen audienssi vain antoi odottaa itseään. Ja mikäs oli syöttäessä, sillä Johan Tantto oli liiankin innokas solmimaan Lalen itseensä rikkumattomin sitein. Miesparka oli ihastuksensa huumassa sokea kaikelle muulle ja sekös sopi Tellille.
Välskäri Johan Tantto oli ollut samalla laivalla tulomatkalla, ja oli hoitanut Lalea hänen sairastelunsa aikana. Johanin tunteet olivat syttyneet tulisesti, mutta Lalella oli toinen henkilö mielessä. Henkilö, joka oli siepannut hänet lapsena. Jostakin syystä Lale näki hänestä jatkuvasti unia. Ja niinhän siinä kävi, että päästessään vihdoin valmistautumaan kuninkaalliseen linnan vastaanotolle, Lale kohtasi uniensa vaarallisen miehen.
Tulijoita mittailevasta hyisenkylmästä katseesta päätellen väkivaltaa ei ollut pelkästään vastaanotettu vaan myös käytetty. Ne olivat kasvot, joita kukaan ei olisi kehdannut ylistää kauniiksi, mutta vangitsevat ne totisesti olivat.
Lale tapasi Tukholmassa jälleen merirosvo Diablo Reisin, joka ryösti heidän laivansa ja vei matkustajat orjiksi. Lale sai kyllä kuulla ajan mittaan Reisin eli Fabianin tarinan, sillä hänetkin oli otettu aikoinaan orjaksi. Mitä muuta heidän välilleen kehittyi, sen voit lukea kirjan sivuilta. Lale ei ollut unohtanut myöskään Johania ollessaan kuninkaanlinnassa töissä ja kuningattaren läheisenä ystävänä. Johanin ystävyys oli tukena ja turvana ikävien tapahtumien aikana, joihin Lale joutui kirjan loppupuolella.
Kristiina Vuoren Kuningattaren lemmikki teoksen taustalta löytyy 1600-luvulla oikeasti elänyt Lale eli Ulrika (Ulla) Beata Tantto. Kirjailija esitteli historiallisia henkilöitä kirjan lopussa. Kirjan tapahtumat olivat romanttisen jännittäviä. Lalen ystävän Tellin elämä vaikutti vielä koukuttavammalta, sillä hänen piti onkia arkaluonteisia tietoja petikavereiltaan. Huonostihan siinä meinasi käydä.
Kristiina Vuoren Kuningattaren lemmikki uppoutui hovielämän hyveisiin ja paheisiin Tukholman kuninkaanlinnassa. Miten lemmikille kävi viettelysten parissa, sen voit lukea kirjan sivuilta.
Kristiina Vuori, Kuningattaren lemmikki *****
Tammi 2024
s. 376
Historiallinen romaani
1685-1688
Tukholma
Kristiina Vuori: Viipurin valtiatar
Kristiina Vuori: Elinan surma
Kristiina Vuori: Filippa
Kristiina Vuori: Kaarnatuuli
Kristiina Vuori: Neidonpaula
Kristiina Vuori: Disa Hannuntytär
Kristiina Vuori: Siipirikko
Kristiina Vuori: Näkijän tytär
Kristiina Vuori: Neitsytkruunu
Kristiina Vuori: Samettiin kätketty
Kristiina Vuori: Kesytön liekki
Kristiina Vuori: Tulppaaneja kuninkaalle
