Emma Donoghue: Ihme

 

"Tyttö ei ole oikeasti sairas. Teidän tehtävänne on vartioida häntä." 

Eriskummallinen sanavalinta. Libille tuli mieleen Kotiopettajattaren romaanin kammottava hoitaja, jonka tehtävänä oli pitää huoli siitä, että mielipuoli pysyi piilossa ullakolla. "Tuotiinko minut tänne... pitämään vahtia?" 

Irlantilaisen Emma Donoghuen Ihme sijoittui 1800-luvun loppupuolen Irlantiin. Englantilainen sairaanhoitaja Lib Wright oli saanut hoitajapaikan Athlone nimisestä kaupungista. Muutama vuosi takaperin Irlannissa oli ollut vuosia kestänyt nälänhätä, joka oli tappanut ihmisiä, sairastuttanut heitä ja osa heistä oli paennut ulkomaille. Suomaisemissa ei juuri kasvanut mikään muu kuin peruna. Nälänhädän aikana edes peruna ei kasvanut Irlannissa.

No, 11-vuotias lapsi ei takuulla onnistuisi huiputtamaan Libiä. 

Tullessaan Athloneen Lib sai tietää, että hänen tarkoituksensa oli tarkkailla erästä 11-vuotiasta tyttöä toisen hoitajan kanssa. Tyttö ei ollut syönyt mitään moneen kuukauteen, mutta oli ihan hyvinvoivan näköinen. Lib päätti ratkaista tytön arvoituksen, mutta se ei ollut helppoa. Jos Lib ei saisi ratkaistua arvoitusta, tyttö julistettaisiin ihmeeksi, sillä tyttö sanoi nauttivansa vain taivaan mannaa ruoaksi.

Lapsi suostui siemaisemaan lusikallisen vettä kuin se olisi ollut täyteläistä viiniä.

Päivästä toiseen tapahtunut herkeämätön lapsen tarkkailu alkoi ahdistaa Libiä. Miten kukaan voi olla syömättä ja elää ja voida hyvin. Sitten lapsen voinnissa tapahtui muutos huonompaan ja Lib huolestui todella. Hän oli ehtinyt kiintyä lapseen. Hän ei halunnut, että lapsi kuolisi, sillä kaikki merkit viittasivat nälkiintyneeseen lapseen. Ympärillä olevat ihmiset höpöttivät vain Jumalan tahtoa ja ihmettä. Ilmeisesti lapsi oli tarkoitus julistaa pyhimykseksi kuolemansa jälkeen.

Emma Donoghuen Ihme oli eräänlainen suljetun paikan mysteeri. Pienessä mökissä oli huone ja siinä huoneessa asui pieni tyttö, joka oli päättänyt kuolla. Mutta miksi?

 

Emma Donoghue, Ihme

suom. Einari Aaltonen

Tammi 2022

s. 354

The Wonder 2016

Irlanti 1800-luvulla

Syömishäiriö

 

Emma Donoghue: Huone

 

Kirjat 2022

 

Aalto Anna-Maija: Mistä valo pääsee sisään

Abulhawa Susan: Jeninin aamut 

Airio Elina: Metsässä juoksee nainen

Alasalmi Päivi: Alamaailman kuningatar 

Alsterdal Tove: Vajoama

Anna Karolina: Toinen meistä kuolee tänään 

Ardone Viola: Lasten juna

Autio Orvokki: Sininen kaappi

Backman Elina: Ennen kuin tulee pimeää

Bakkeid Heine: Haudattu salaisuus 

Balde Ibrahima & Amets Arzallus Antia: Pikkuveli

Baldini Laura: Uuden ajan opettaja 

Bennet Brit: Mikä meidät erottaa

Bjergfeldt Annette: Palermontien taivaallinen laulu 

Bly Nellie: Kymmenen päivää mielisairaalassa 

Bulgakov Mihail: Saatana saapuu Moskovaan

Chi Zijian: Puolikuu

Cowley Heller Miranda: Paperipalatsi

Craig Amanda: Synkkä sopimus 

Das Mintie: Kuolleetkin ghostaa

Dieckmann Sandra: Metsän kätköissä

Doerr Anthony: Taivaanrannan taa

Edvardsson Mattias: Perhetragedia

Englund Anna: Lautapalttoo 

Ermilä Suvi: Vastaanottokeskus 

Fagerholm Monica: Kuka tappoi bambin?

Farah Nura: Lumimaa

French Nicci: Perjantai mielessä

Grebe Camilla: Ajasta ikuisuuteen 

Griffiths Elly: Muukalaisen päiväkirjat

Griffiths Elly: Kivikehä

Griffiths Elly: Lyhdynkantajat 

Griffiths Elly: Ruth Gallowayn joulu

Gurnah Abdulrazak: Loppuelämät

Haavikko Anna-Liisa: Kaari

Hannah Kristin:  Alaskan taivaan alla

Harper Jane: Selviytyjät 

Hast Susanna: Ruumis / Huoneet

Hausmann Romy: Lapsikulta

Havaste Paula: Laahus 

Havukainen Aino ja Sami Toivonen: Tatun ja Patun ihmeellinen Joulu

Hayden Torey: Näkymätön tyttö

Helasvuo Mikael: Elisabethin kakku ja muita novelleja

Hellberg Amanda: Krinoliinijoulu

Higashino Keigo: Namiyan puodin ihmeet  

Holt Anne: Hyytävä kosto

Hornby Nick: Olet tässä

Horst Jørn Lier: Avaintodistaja

Horst Jørn Lier: Pimeä laskeutuu 

Horst Jørn Lier : Kadonnut Felicia 

Hunter Cara: Jäljettömiin

Hunter Cara: Pimeyteen

Hunter Cara: Ei ulospääsyä

Hurme Vuokko ja Julia Savtchenko: Karmeat taruolennot 

Hytönen Ville: Johannes - Andreas

Härkönen Anna-Leena: Rikospaikka 

Ikonen Veera: Pimeässä syttyy majakka

Itkonen Jukka: Terveiset ulapalta

Jewell Lisa: Näkymätön tyttö 

Kallio Maaret ja Susanna Ruuhilahti: Murkens ja hirmuinen syysmyrsky 

Kamula Mikko: Kalevan pojat 

Kaskinen Anna-Mari: Kauneimmat haukkuni - Runoja koirille & koirien ystäville

Kauppinen Katri: Laakson linnut, Aavan laulut

Keskisarja Teemu: Kyllikki Saari - Mysteerin ihmisten historia 

Kinnunen Tommi: Pimeät kuut

Kjellsdotter Nilla: Kivipuiston tyttö

Koivisto Silja: Sataman kapakan Hilda 

Kundera Milan: Olemisen sietämätön keveys

Kunnas Kirsi: Hanhiemon iloinen lipas

Kunnas Mauri: Joulupukin joululoma

Kuokka Kaisa ja Aleksi: 24 askelta jouluun 

Kuoppamäki Venla: Sun poika kävi täällä

Lahtinen Rauno: Murhia ja hirmutekoja Turussa 

Larsson Åsa: Isien pahat teot 

Laestadius Ann-Helen: Varkaus 

Lehtolainen Leena: Joulupukin suudelma - Jännittäviä joulutarinoita

Lester Natasha: Ranskalainen valokuvaaja

Lähteenmäki Laura: Sukella silmät auki 

MacConaghy Charlotte: Täällä oli susia

Mackintosh Clare: Tummat vedet 

Malerman Josh: Punainen piano

Malmstedt Tuire: Lumihauta

Mandel Emily St. John: Asema 11

Marklund Liza: Suonsilmä 

Mo Johanna: Varjolilja

Monks Takhar Helen: Kaikki mitä halusit

Morris Heather: Kolme sisarta

Morrison Toni: Toiseuden synty

Morton Kate: Kellontekijän tytär

Moström Jonas: Kameleontti

Mäki Merja: Ennen lintuja

Natt och Dag Niklas: 1795 - Petojen naamiaiset 

Nieminen Veera: Kottikärrykaruselli

Nousiainen Miika: Pintaremontti 

Ohlsson Christina: Myrskyvaroitus 

Osman Richard: Mies joka kuoli kahdesti

Parkkinen Leena: Neiti Steinin keittäjätär

Patchett Ann: Hollantilainen talo

Pettersson Maria: Suomen historian jännittävät naiset

Pook Lizzie: Helmenkalastajan tytär

Prose Nita: Huonesiivooja 

Puonti Kale: Satu - Alamaailman rautarouva 

Rannela Terhi: Yöuinti ja muita novelleja 

Rautiainen Petra: Meren muisti

Rensburg Laure van: Ei muita kuin me

Riel Ane: Tiima

Ringland Holly: Alice Hartin kadonneet kukat

Rolfsdotter Ulrika: Saaliin sydän

Rämö Satu: Talo maailman reunalla 

Rämö Satu: Hildur

Sahlberg Asko: Marraskuun mies 

Sainz Borgo Karina: Kolmas maa

Sarenbrant Sofie: Lepää rauhassa

Sarenbrant Sofie: Kuoleman kintereillä 

Sarenbrant Sofie: Suojelusenkeli

Sauytbay Sayragul & Alexandra Cavelius: Avaintodistaja

Schreck Hanna-Reetta: Säkenöivät ja oikukkaat

Schulman Alex: Malman asema

Schulman Ninni: Kun kellot seisahtuvat

Schulman Ninni: Tyttölapsi nro 291

Schulman Ninni: Juhlimaan tulkaa

Seeck Max: Loukko 

Sendker Jan-Philipp: Sydäntemme kaihoisa syke 

Sendker Jan-Philipp: Kapinallinen ja varas

Sigurdardottir Yrsa: Nukke

Skybäck Frida: Lukupiiri maailman laidalla 

Slaughter Karin: Epäluotettava todistaja

Smirnoff Karin: Viedään äiti pohjoiseen

Smirnoff Karin: Sitten menin kotiin

Stonex Emma: Majakanvartijat 

Strout Elizabeth: Voi William!

Stuart Douglas: Shuggie Bain

Takkunen Tommi: Kaukovainio

Tammi: 24 yötä jouluun 

Tervo Kati: Rapsuta minua ja muita kirjoituksia

Tervo Jari: Kallellaan 

Tervo Jari ja Kati: Ukko

Tuomainen Antti: Majavateoria

Tuominen Ilona: Huutoon vastaa kaiku vain 

Utrio Kaari: Vehkalahden neidot

Utrio Kaari: Rautalilja 

Vanhatalo Pauliina: Vastuulliset

Valkama Johanna: Kuningatarlaiva

Valkama Meri: Sinun, Margot

Virtanen Leena ja Sanna Pelliccioni: Fredrika!

Vuori Kristiina: Kesytön liekki

Vuori-Kemilä Anne: Mustaa jäätä

Vuoristo Sari: Etäisyys linnuntietä 

Walsh Rosie: Tuntematon rakkaani

Wahldén Christina: Älä puhu kuolleista 

Wahldén Christina: Syklonivaroitus 

Whitehead Colson: Harlem Suffle

Åkerman Kaisa: Hajusteentekijän tytär 

 

Vuosi 2022 ja 12 parasta kirjaa

 

Tämä upea kirjavuosi on tullut päätökseen ja on aika katsastaa, mitkä vuoden aikana lukemani kirjat ovat olleet parhaita.  Blogia on tänä vuonna juhlistanut 10-vuotisjuhla. Uskomatonta, että blogimatkaa on kertynyt jo yli kymmenen vuotta, eikä uupumusta tämän rakkaan harrastuksen parissa näy, vaan päinvastoin iloa ja mahtavia tarinoita ja sykähdyttäviä hetkiä aina uusien tarinoiden parissa ja toisinaan vanhojenkin tuttavuuksien uusintalukujen parissa.

Nimeltä mainitsematon valtio hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa, ja juuri kun maapallo alkoi vasta toipua massiivisesta Korona-viruspandemiasta. Olen edelleen sanoinkuvaamattoman järkyttynyt tuon sodan alkamisesta, mikä on myös Suomessa vaikuttanut jokaisen ihmisen elämään sähkön, kaasun, polttoaineiden ja elintarvikkeiden jne. hintojen nousun vuoksi. Voin vain kuvitella, miltä eläminen Ukrainassa pommien räjähtäessä tuntuu. Se tuntuu varmasti helvetiltä.

Omaan elämääni olen saanut tänä vuonna iloa ja riemua uuden koiranpennun mukana. Ylläolevassa kuvassa Mimmi on 3kk vanha. Kuvassa on myös Ozzy 9v.

Sain tähän haasteeseen vinkin viime vuonna Ankin kirjablogista. Kerron lukuvuodestani joka kuun mieleenpainuvammaksi katsomallani kirjalla, jonka olen lukenut kyseisessä kuussa. Oma vuoteni näyttää seuraavalta:  

TAMMIKUU:

Tämä venäläisen Mihail Bulgakovin fantasiakirja Saatana saapuu Moskovaan oli suorastaan pirullisen koukuttava kaikkine fantasiaolentoineen ja maagisine tapahtumineen. Olen aivan varma siitä, että tuo Pimeyden Ruhtinas hilluu edelleen naapurivaltiossamme.

HELMIKUU:

Karin Smirnoffin teoksessa Viedään äiti pohjoiseen Janan ja hänen veljensä tehtäväksi jäi viedä äiti Kukkojärvelle ja haudata hänet sinne. Yllätys oli melkoinen, kun hautajaisissa oli kirkko täynnä hautajaisvieraita. Rakastan tätä trilogiaa, jonka eka osan nimi oli Lähdin veljen luo.

MAALISKUU:

Kaisa Åkermanin esikoiskirja Hajusteentekijän tytär kertoi kiehtovan historiallisen tarinan tuhansien vuosien takaa. Aivan mahtava tarina.

HUHTIKUU:

Mikko Kamulan Kalevan pojat jatkoi uskomattoman hienoa historiallista Metsän kansa-kirjasarjaa fantasiaan ja mystiikkaan nojautuen.

TOUKOKUU:

Anthony Doerrin Taivaanrannan taa vei uskomattomalle seikkailulle, jossa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kohtasivat erityisen kiehtovalla tavalla sekä hyvässä että pahassa.

KESÄKUU:

Nobelisti Abdulrazak Gurnahin Loppuelämät syventyi Tansanian historiaan 1900-luvulla. Historia tuli näkyväksi yhden päähenkilön sotakokemusten mukana. Oudointa oli, että eurooppalaiset veivät sotansa Afrikkaan ja sotajoukkoina käytettiin afrikkalaisia sotilaita. Elämä jatkui sodista huolimatta ja hyvät hetket kannatti tunnistaa ja olla niistä kiitollinen. 

HEINÄKUU:

Kaari Utrio toi Vehkalahden neidot teoksessa esille kahden tytön kasvukertomuksen aikuisiksi vuosina 1455-1469. Noihin vuosiin mahtui paljon draamaa, eikä elämä ollut helppoa miesten hallitsemassa maailmassa.  Luin kirjan vetämääni Kaari Utrio 80v. lukuhaasteeseen.

ELOKUU:

 

Miranda Cowley Hellerin Paperipalatsi oli uskomattoman upea kesätarina, joka vei tunnelmasta toiseen vangitsevalla otteella. Paperipalatsia voisin verrata lukemiini suuriin rakkauskirjoihin, sillä kirjassa on rakkautta ja suunnatonta intohimoa.

SYYSKUU:

Suorastaan rakastuin Petra Rautiaisen Meren muistiin heti kirjan alusta lähtien. Kirjan teksti suorastaan kaappasi mukaansa ja vei tutkimusalukselle, jossa seurattiin jäiden liikkumista, veden virtaamista, eläimiä, valaita ym. Vaikutuin ja vahvistuin. Ilmastonmuutos tarvitsee vahvoja puolestapuhujia myös kirjallisuudessa.

LOKAKUU:

Maria Petterssonin Suomen historian jännät naiset toi koko joukon Suomen historiaan vaikuttaneista naisista esille. Kiitokset kirjailijalle tästä mahtavasta naisten esiinmarssista. Toivottavasti tämän päivän historian opettajat ymmärtävät opetuksissaan etsiä myös historian naiset esille historian tunneille.

MARRASKUU:

Keigo Higashinon Namiyan puodin ihmeet koukutti yllättävillä tarinoilla, joiden sisältä löytyi uusia tarinoita. Miljoonia tähtisateita tälle tarinalle, toivoo hän.  

 

JOULUKUU:

 

Emily St. John Mandelin vaikuttava teos Asema 11 kertoi ihmiskunnan tuhosta viruspandemian aikana, ja sen jälkeisestä elämästä. Erittäin toivorikas ja ajatuksia herättelevä teos. Suosittelen.

 

Kiitos tästä vuodesta ja Hyvää Uutta Vuotta 💖

Christina Wahldén: Syklonivaroitus

 

Lämpötila on laskenut jonkin verran keskipäivän kuumimmasta kolmestakymmenestäkuudesta asteesta. Korkea ilmankosteus saa kaiken liimautumaan ja takertumaan kehoon. Tammikuuta pidetään vuoden kosteimpana kuukautena, mutta nytkin joulukuun lopulla trooppiset sateet pieksevät maata rajuina iltapäivän kuuroina.

Ruotsalaisen Christina Wahldénin dekkari Syklonivaroitus sijoittui joulukuiseen Australiaan, missä myrskyisät hurrikaanit ja syklonit kulkevat ja tuovat mukanaan tuhoa ja kuolemaa. Kirjan toinen päähenkilö Bluey yritti olla kiinnittämättä huomiotaan tulevaan sykloniin, sillä hänellä oli kurjia muistoja aiemmasta syklonista, kun hän oli lapsi. Trooppista syklonia voidaan kutsua myös trooppiseksi pyörremyrskyksi tai taifuuniksi.

Bluey ajaa Knuckey Streetin poliisiasemalle musiikin pauhatessa kaiuttimista. Perillä Blueyn toimistoon johtava käytävä on koristeltu jouluksi. Värikkäät valot vilkkuvat epileptisesti väsähtäneessä joulukuusessa. Hyi helvetti. Hän vihaa joulua.

Bluey ja hänen poliisityöparinsa Jess olivat joutuneet avustamaan huumerikosyksikköä, kunnes tuli hälytys kuolleesta miehestä. Kyseinen mies oli aiemmin ollut kuulusteltavana todistajana. Oliko kyseessä huumerikollisten välienselvittely? Bluey ja varsinkin alkuperäisväestöön kuuluva Jess eivät tyytyneet todennäköisimpiin syyllisiin, sillä pian alkoi vaikuttaa siltä, että tappaja tai tappajat löytyisivät poliisilaitokselta.

Christina Wahldénin huikean hyvä Australiaan sijoittuva Syklonivaroitus toi jälleen esille, miten huonosti alkuperäisväestöä kohdellaan varsinkin poliisin toimesta. Todellisuus on tarua pahempaa, sillä tosiasiassa poliisin liiallinen voimankäyttö alkuperäisväestöä kohtaan näkyy vankila- ja pidätyssellikuolemien suurena määränä Australiassa. Tarina on fiktiota, mutta sille löytyy vastaava teko todellisuudesta. Kirjailija on asunut Australiassa ja käynyt sen jälkeen monet kerrat maassa. Hän on ammatiltaan rikostoimittaja.

Christina Wahldénin dekkari Syklonivaroitus  jatkoi varsin mallikkaasti Darwin-sarjaa, jonka ensimmäinen dekkari oli nimeltään Älä puhu kuolleista. Kirjan tapahtumat käytiin lävitse joulukuisen syklonin levittäessä kauhua lähestyessään kaupunkia uhkaavalla teholla.

 

Christina Wahldén, Syklonivaroitus *****

suom. Jänis Louhivuori

Minerva Crime 2022

s. 383

Dekkari

Darwin-sarja 2

Joulu Australian Darwinissa

 

Christina Wahldén: Älä puhu kuolleista
 

Emily St. John Mandel: Asema 11

 

Hänelle tuli selittämätön halu juosta puistoon. Lumipyry oli muuttanut puiston tunnistamattomaksi, siellä oli nietoksia ja varjoja, puiden tummia siluetteja ja kasvihuoneen lasikupolin merenalaista hohdetta.

Kanadalaisen Emily St. John Mandelin postapocalyptinen teos Asema 11 tuli luettavaksi, kun kiinnostuin hänen keväällä 2023 julkaistavasta teoksesta, joka on jatkoa tälle teokselle. Tästä kirjasta on jo tehty tv-sarja. Asema 11 kertoi pandemia-ajan jälkeisestä ajasta, mutta se kertoi myös sitä edeltävästä ajasta. Yllä olevassa lainauksessa Jeevan oli tulossa teatterista. Virus oli jo saapunut Torontoon. Jeevanilla oli todella lyhyt aika hankkia ruokaa ja vettä ja linnottautua veljen asuntoon. Virus oli tappavaa laatua. 

"Katsele tätä kaunista esinettä ja yritä olla itkemättä, niin minä yritän saada vanhempasi kiinni..." Ja Kirsten, joka oli muutamaa päivää vaille kahdeksan, tuijotti paperipainoa kostein silmin ja nikotellen ja ajatteli, että hän ei ollut koskaan saanut mitään sen kauniimpaa, ihmeellisempää ja erikoisempaa. Lasimöhkäleen sisällä oli myrskypilvi.

Kirsten oli lapsinäyttelijä ja hän oli yhtä aikaa teatterissa Jeevanin kanssa. Hän ei nähnyt enää koskaan omia vanhempiaan. Veli kävi lopulta noutamassa hänet teatterilta. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Kirsten näytteli kiertävän sinfoniaorkesterin seurueessa, ja kiersi ympäri Pohjois-Amerikkaa varustautuneena asein, kantaen koko ajan mukanaan tappavia veitsiä. Kirsten rakasti sarjakuvia, jotka kertoivat Asema 11:sta. Muuta luettavaa hänellä ei juuri ollut. 

Kirjassa viruspandemia oli tappanut melkein koko ihmiskunnan ja lopettanut samalla sen aikaisen mallin elää. Tilalle oli tullut vallasta taistelevia joukkoja ja erilaisia uskonlahkoja. Asema 11 kertoi eloonjääneiden ihmisten keinoista selvitä ilman sähköä, bensaa, kaasua, kauppoja, kouluja, sairaaloita, digilaitteita ym.

Emily St. John Mandelin Asema 11 on julkaistu jo vuonna 2014. Kuuden vuoden päästä kirjan eka julkaisusta maapalloa ravisti Korona-pandemia-aalto, joka kiertää edelleen muuttamalla muotoaan. Asema 11 on huikean hyvä ja tarkkanäköinen kuvaus viruspandemiasta ja sen vaikutuksista ihmiskunnan elämään. Koronapandemia muutti ihmiskunnan elämää suuresti joka puolella maapalloa, ja tappoi miljoonia ihmisiä, ja tappaa edelleen. Lisäksi sairaaloita ja hoitohenkilöstöä kuormittavat suureksi osaksi koronaan sairastuneet potilaat.

Emily St. John Mandelin vaikuttava teos Asema 11 kertoi ihmiskunnan tuhosta viruspandemian aikana, ja sen jälkeisestä elämästä. Toivo elää!

 

Emily St. John Mandel, Asema 11 *****

suom. Aleksi Milonoff

Tammen Keltainen Kirjasto 2022

s. 392

Station Eleven 2014

Viruspandemia

Ihmiskunnan tuho

 

Hyvää Joulua!

 

                         Asemalla hiljenee.

                         Minne kaikki lähti?

                         Yli öisen kaupungin

                         loistaa joulutähti.

                         Pieni tonttu nukahtaa

                         katulampun valoon.

                         Tähti tuikkii ikkunasta

                         rauhaa joulutaloon.

   Rauhallista Joulua ja lukuiloa kaikille!

Amanda Hellberg: Krinoliinijoulu

 

Suuhun levisi miellyttävä maku, virkistävä kuin auringonkypsyttämistä marjoista puristettu kirkkaanpunainen mehu. Kun makeisen hento kuori rapsahti rikki, Lovisa tunsi sen alle kätketyn ihanan pehmeän täytteen.

Amanda Hellbergin historiallisessa teoksessa Krinoliinijoulu elettiin vuotta 1870. Kirjan päähenkilö oli nuori Lovisa Lind, joka oli elänyt kovan lapsuuden ja nuoruuden nälkävuosien aikaan. Hän oli päässyt jossakin vaiheessa Rouva Braskin hoiviin, ja töihin tämän ihanaan herkkupuotiin, jossa kaikki makeiset ja suklaat tehtiin itse. 

Rouva Braskin herkkuluomuksista Lovisan suosikkeja olivat vaatimattomat makeistruutut, joissa oli täydellinen sekoitus makeaa ja hapanta. Rispaantuneet ja epäonnistuneet "rumilukset" pakattiin koreisiin paperipusseihin, mutta myytiin reilulla alennuksella puodin nurkassa olevasta laatikosta kaupungin lasten suureksi riemuksi.

Lovisan suunnitelmissa oli lähteä Amerikkaan ja matkarahatkin olivat melkein koossa. Lovisa halusi kadota ja muuttaa nimensä, sillä hänen menneisyydessään oli tapahtunut paljon ikäviä  asioita nalkävuosien aikana. Herkkupuodin työt ja herkut olivat ihania, niitä tulisi ikävä. Sitten Lovisa sai kutsun erääseen kartanoon, jonne haluttiin tarjolle konvehteja.

"Neiti ei ole tervetullut. Neiti on kaikkea muuta kuin toivottu niin minun kuin keittäjättärenkin mielestä. Totean vain, että on hulluutta kääntyä putiikin puoleen, jota johtaa rouva Braskin kaltainen arveluttava hameniekka, ja ne niin sanotut praliinit olivat kaukana laadusta, jota vaaditaan täällä järjestettävään ensiluokan tapahtumaan. Joten neidin ei sovi odottaa paljoakaan apua meiltä täällä kartanolla ollessaan. Onko asia ymmärretty?" 

Kartanossa oli äkäinen hovimestari. Lovisa ei vähästä säikähtänyt, ei edes kummituksista, eikä kartanon omistajastakaan.  Krinoliinijoulu on oikea herkkukirja kaikille kartanoromaaneista pitäville lukijoille. Luvassa on siis romantiikkaa 1870-luvun Ultunan kartanomiljöössä pakkasen paukkuessa ulkona.

Amanda Hellberg, Krinoliinijoulu

suom. Nina Mäki-Kihniä

Tammi 2022

s. 294

Jul i krinolin 2020

Feelgood

1870-luku

Ultuna-sarja 1.